Shakespeare & Sons – Ihana kirjakauppa Berliinissä!

Millainen on sinun unelmiesi kirjakauppa? Mie suuntasin eilen kulkuni suoraan omaan unelmaani: Hyllykaupalla hyvää, monipuolista ja kohtuuhintaista luettavaa, myysinen tunnelma ja kiehtova sisustus, mukavat tuolit, jotka tuovat mieleen mummolan ja joihin voi istahtaa lukemaan kirjoja – jos vain millään malttaa! Tämän kaiken lisäksi tarjolla on teetä, kahvia ja pikkupurtavaa.

Kuin kirjahullun taivas!

Prenzlauer Bergissä (tarkemmin Raumerstraße 36) sijaitseva Shakespeare & Sons on oiva vierailukohde Berliiniin saapuvalle kirjanystävälle. Aiemmin esittelin kiehtovan kirjapuun, joka löytyy niin ikään Prenzlauer Bergistä. Etsin kaiken aikaa lisää kirjallisia kohteita, kesäntäydeltä hyviä muistoja.

Tarjolla on paljon englanninkielistä luettavaa, mutta ranskankielistä kirjallisuuttakin löytyy yksi iso hyllyllinen. En kauhean tarkkaan katsonut sitä tarjontaa, koska en ranskaa osaa, lähinnä kiinnitin huomioni siihen, että lähes poikkeuksetta kaikkien kirjojen selkä oli valkoinen. En tiedä sitten, mistä se johtuu, koska käsittääkseni kyseessä ei ollut mikään yksittäinen pokkarisarja, vaan eri kustantamoiden teoksia, jotka vieri vieressä ja täysin samankokoisina saivat aikaan aika steriilin vaikutelman. Pidän värikkäästä ja "elävästä" kirjahyllystä – fonttien, värien, kokojen sekamelskasta.

Proosan ohella paljon sarjakuvia, matkakirjoja, esseistiikkaa, filosofiaa, omaelämäkertoja jne. Erityisesti minua ilahdutti kirjojen esillepano ja löysin yhdeltä pöydältä Berliini-aiheisia kaunokirjoja, mutta tällä kertaa en ostanut sieltä yhtään, koska pidin jo käsissäni mukana olevan rahasumman verran kirjoja. Maksukortteja täällä on turha kassan edessä heilutella, niillä ei tee mitään (tietysti saksalaisilla korteilla jotain tekee, mutta harvoin näen niitäkään kenenkään käyttävän).

Teekin meinasi jäähtyä, kun näin koko ajan jotain mielenkiintoista, enkä pysynyt paikallani. Ensi kerralla nautin sitten myös ihan istuskelusta.

Ostin F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsby -romaanin, Adrian Tominen Scenes from an Impending Marriage -sarjakuvaromaanin, Julian Barnesin A Life with Books -minikirjan ja kauniin Praha-kortin. Ensi viikolla lähdemmekin pariksi päiväksi Prahaan.

Berlin – und wann kommst Du?

Olemme olleet nyt päivää vaille kaksi viikkoa Berliinissä, ja aika on kulunut todella nopeasti. Onneksi viikkoja on vielä jäljellä, sillä minua on alkanut vaivata jo eräänlainen lähtöpaniikki. Katselen metron/bussin/ratikan ikkunasta kiinnostavan näköisiä paikkoja ja jo mietin, että tuotakaan en kuitenkaan ehdi näkemään. Tässä vaiheessa naurahdan itselleni, sillä enhän ole nähnyt kaikkia paikkoja Helsingistäkään, vaikka olen asunut siellä jo 10 vuotta (Tänä kesänä juhlavuosi täyttyy ♥ ), joten turhaan murehdin sitä, että joku paikka täällä jää näkemättä tälläkin kertaa.

Olen tehnyt töitä joka päivä nyt kahden viikon ajan, joten varsinaisesti se puoli ei ole muuttunut ollenkaan – tosin en muutosta halunnutkaan! – ja on ollut hyvä huomata, että täältäkin käsin työt hoituvat. Työt vievät aikaa, mutta olen oikeasti nauttinut tästä kaikesta. Uusi miljöö tuo myös työskentelyyn jotain uutta.

Olen nyt kolmatta kertaa Berliinissä, joten peruskohteet on jo nähty ja kuvattu. Varmasti niitäkin käydään jälleen vilkaisemassa, mutta nyt olen enemmän nauttinut perusarjesta ja pienistä retkistä sinne tänne. Kuvaan jokaisen metroaseman ja yritän saada kerättyä kesän aikana mahdollisimman monta, mutta en halua tehdä retkeä vain ottaakseni kuvaa kyseisestä asemasta, vaan kuvan saa ottaa vain, jos pysähtyy asemalla ja lähtee jatkamaan siitä matkaa. Kaikkialla onkin paljon nähtävää ja olen puhelimellani napannut erityisen ilahduttavia asioita muistoksi.

Sisarellani oli tapana kuvata aina matkoilla erilaisia kylttejä ja liikennevaloja. Hänellä oli aika hyvä ja mielenkiintoinen kokoelma, mutta kuvat katosivat läppärin putoamisen yhteydessä (eikä hän ollut siirtänyt kuvia ulkoiselle kovalevylle!). Olen itsekin jo vuosia keskittynyt ulkomaanmatkoilla tarkkailemaan näitä merkkejä ja kuvia, ja nyt erityisesti mainoksia, sillä muistelen sanoja niiden avulla. Tämä viherukko saa minut hyvälle tuulelle.

Olen tänä kesänä kehittänyt itselleni aikamoisen minttuhimon. Juon aina itsetehtyä minttulimonaadia, jos sitä vain on tarjolla. Ylemmässä kuvassa on mukana mukana muutakin herkkua, mutta alemmassa kuvassa on Habba Habba -ravintolan libanonilaisten herkkujen lisäksi vain mintulla maustettua virvoketta (nojoo, on siinä sokeriakin ja ehkä muutakin, mutta ei muita näkyviä osia).

Kirjablogini kuvittelee nyt kesän ajan olevansa kaikkea, lähinnä sille on kihahtanut nyt tämä Berliini päähän ja siksi kuvat kertovat enemmän elämästä täällä kuin lukemistani kirjoista. Mutta kyllä luvassa on ihan perinteisiä kirjajuttujakin. Tämä vaihe elämässäni on erittäin rakas ja erityinen, joten bloginikin muokkautuu nyt tämän elämänvaiheen mukaan.

Ulkona syöminen on niin edullista, että ruokakuvia on luvassa jatkossakin. Kävin tänään myös sattumalta mielenkiintoisessa kaupassa, josta luvassa erillinen juttu myöhemmin.

Kesä, rakkaus, Berliini. Aller guten Dinge sind drei.

Jostain on aloitettava...

saksankielisten teosten lukeminen.

Berliinin erikoisin puu

Yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä löytyi jo kolmantena päivänä – tosin aivan vahingossa! Kun vielä suunnittelin tätä Berliiniin kesää, satuin lukemaan jostain, että Berliinistä löytyy kirjapuu. Minusta se oli ihan mahtava idea ja halusin ehdottomasti nähdä sen. Tänään olin aivan ihanassa Anna Blume -nimisessä kahvilassa, jonne minut vinkkasi kirjabloggaajaystäväni Taija. Mukava yllätys, sillä en tiennyt, että puu löytyy ihan kahvilan vierestä.

Siinä aamupalaa syödessäni ihmettelin, että miksi ikkunan takana pörrää ihmisiä puun ympärillä, enkä miltei malttanut syödä loppuun, kun tajusin mistä on kyse. Jännitti ihan päästä tutkailemaan puun aarteita. Rakastan ideaa niin paljon, että toivoisin kovasti, että samanlainen puu löytäisi paikkansa myös Suomesta. Puussa on paljon kirjoja, jotka odottavat vain uutta lukijaansa, siellä oli myös englanninkielisiä teoksia. Ilmeisesti kirjoja kierrätetään puun kautta ahkerasti, sillä arkipäivänäkin kirjan kävi hakemassa tai jättämässä tunnin sisällä useampi ihminen. Mie tyydyin tällä kertaa vain kurkkimaan luukuista sisälle, mutta aion viedä sinne muutaman suomenkielisen kirjan, kunhan olen ne ensin itse lukenut.

Ehkäpä joku yllättyy samalla tavalla kuin mie, tai ehkäpä joku tämän bloggauksen lukenut käy tänä kesänä etsimässä sinne jättämiäni kirjoja. :) Toivoa sopii!

Mistä kirjanörtti aloittaa pakkaamisen?

Tosin tarvitsen apua ja kunnon itsekuria, sillä en vain voi ottaa kaikkea näitä mukaani. Kirjoja on nyt (ilman matkaoppaita) yli 7 kilon verran, valitettavasti ihan liikaa. Näiden lisäksi minulla on parisenkymmentä sähkökirjaa iPadilla. Olen huhkinut niin paljon töiden parissa, että ihan hykertelen, kuinka paljon enemmän lukuaikaa minulla kohta on.

Vasemmanpuoleisin teos on ihana muistikirja, jonka sain ystäviltäni läksiäis- ja polttarilahjaksi. Hekumallinen Berliini on niin ikään samalta brunssilta saatu lahja. Pari mikiä, jotka eivät paina mitään, useampi pokkari ja neljä kovakantista kirjaa. En vain tiedä, mistä karsisin, sillä jos poistan yhden pokkarin, niin sen vaikutus painoon on aika minimaalinen. Kovakantisissa on taas sellaisia kirjoja, joiden lukemista odotan kovasti. Riikka Pelon uutuuskirjaa Jokapäiväinen elämämme ja Jennifer Eganin Sydäntornia olen ehtinyt jo aloitella ja todeta niin hyviksi, että haluan kirjat mukaani. Kallio on Tóibin ovat liipaisimella, mutta ovat ihan uusia hankintoja. – tosin Kallio on äidin ostama, otin sen vain Lapista mukaani.

Kolme kuukautta ei ole maailman pisin aika olla poissa kirjahyllyn luota, mutta se on kuitenkin niin pitkä, että tiedän lukevani useamman teoksen, enkä jaksa lukea vain sähkökirjoja. Tulevan aviomieheni neuvo on ollut kyllä se, että Saksastakin voin ostaa kirjoja, jos luettava uhkaa loppua kesken, mutta toisaalta tämä kirjojen pakkaaminen ja lukusuunnitelmien teko on sen verran ihanaa – joskin problemaattista – että hetken vielä pyörittelen ehdokaskirjoja käsissäni. Olen kuitenkin jo niin pitkällä, että ehdokkaat on valittu, enkä nyt aio muita hyllystäni esiin ottaa.

Mutta mitä otan Berliiniin mukaan? Mitä jätän kasasta pois? Vinkkejä!!