(Avain, 2010)
Suomentanut: Titia Schuurman
Sivuja: 156
Pisteet: Kolme ja puoli unetonta yötä.
Lyhyesti: Kiinnostava esikoinen, mutta kertojien sekoittuminen häiritsi. Nopealukuisena ja lennokkaana pitää hereillä.
Belgialaisen kirjailijan Annelies Verbeken Nuku! on kummallinen ja kiehtova kirja. Ina suositteli aikoinaan kirjaa: Unettomille. Alle kolmekymppisille. Erilaista eurooppalaista kirjallisuutta etsiville. Sovin tuohon lokerikkoon muuten, mutta en ole nyt vuosiin kärsinyt kunnolla unettomuudesta. Lisäisin tuohon listaukseen vielä yhden luonnehdinnan: Niille, jotka uskovat rakkauden syttyvän myös järkkyneissä mielissä.
Halusin lukea teoksen ennen Verbeken Lahden vierailua, mutta sairastin pahaa flunssaa silloin ja matka Kansainväliseen kirjailijakokoukseen jäi minulta väliin. Sain onneksi kollegaltani Verbeken terveiset. Kirjailijalta ilmestyy syksyllä Kalanpelastaja -niminen teos, johon hän viittaa alla näkyvässä omistuskirjoituksessa.
Kirjassa on kaksi päähenkilöä, kaksi unetonta ihmistä, jotka elävät yhteiskunnan ulkopuolella, kykenemättöminä sopeutumaan muiden arjen rytmiin. Naishenkilö Maya on turhautunut tilanteeseen ja hän valvoo kulkien öisillä kaduilla ja välillä soittaen ihmisten ovikelloja, vain jotta voisi pilata myös toisten yöunet. Yössä hän kohtaa lopulta vanhemman miehen Benoitin, jolla on kova elämänkohtalo, paljon surua ja menetystä häiritsemässä unen tuloa. Molemmat kaipaavat normaalia elämää, vaikka samalla kääntävät sille selkänsä.
Nuku! sekoittaa unen ja todellisuuden. Aika ja paikka risteilevät epäkronologisesti ja epäjärjestelmällisesti, ja jopa henkilöiden kerronta sekoittuu täydentäen kahden unettoman mielen järkkymistä, aistihäiriöitä ja yhteistä tunnekokemusta kovin yksityisessä asiassa. Kuulostaa sekavalle, mutta jotenkin tarinasta saa silti kiinni. Ainoa moitteeni sekavuudesta tulee siitä, että Mayan ja Benoitin kerronnan vaihtuessa olisi lukijaa voinut herätellä esimerkiksi nimikoiduin otsikoin. Oli hengästyttävää kiriä kertojan perässä, kun ei ole varma, kumpi unettomista on saanut vuoronsa. Ymmärrän ratkaisun vaikuttavuuden ja tunnelman tähden, mutta silti ärsyynnyin välillä siihen, että luulin lukevani esimerkiksi Mayan elämästä ja yhtäkkiä huomaan Benoitin puhuvan.
Kieltä on kehuttu lakonisen runolliseksi. Lause on yhtä aikaa kuvailevaa, mutta säästeliästä. "Halusin nauraa hänen sydämensä ehjäksi" Paljon saa sanottua myös lyhyissä lauseissa.
Tämä on blogini 200.postaus ja sopivasti on myös yksi kymppitonnisen rajapyykkikin ylitetty, on siis arvonnan aika. Voitin kovakantisen version Inahduksen blogista, mutta koska sain Verbeken omistuskirjoituksen pokkariin, niin laitan tämän kovakantisen palkintokirjani nyt kiertoon.
Arvontaan voi osallistua vastaamalla kysymykseen:
Pidätkö kirjoista, joissa todellisuus ja uni/taru/magia/toinen ulottuvuus/jne.. sekoittuvat? Lisäkysymys ihan vain uteliaisuudesta:
Tuleeko sinulle mieleen teoksia, joissa unikuvauksilla on teoksessa merkittävä asema?
Olen itse lukenut nyt tänä keväänä kaksi kotimaisen mieskirjailijan teosta, joissa kerronta viipyilee välillä unikohtauksissa: Antti Leikaksen Melominen ja Jaakko Yli-Juonikas Uneksija. Arvon kirjan viikon kuluttua. Arvontaan voivat osallistua myös anonyymit, mutta toivon, että keksitte jonkin nimimerkin tunnistamisen vuoksi.
