Katja Kallio: Elokuvamuisti
Otava, 2007
Kansi: Anu Ignatius (suunnittelu), Katja Lösönen (kuva)
Sivuja: 159
Lisäksi: Osta kirjan teksteistä perustuu TV-maailma-lehdessä julkaistuihin kolumneihin.
Suomalainen juttukokoelma
Haluaisin kirjoittaa juuri tällaisia juttuja kirjoista kuin Katja Kallio kirjoittaa Elokuvamuistissa elokuvista. Olen lukenut kymmenisin vuotta sitten viimeksi Kalliota, tosin sotken Sooloilua-teoksen lukukokemuksen samannimisen elokuvan katsomiseen. En muista edes, että pidinkö kirjasta kuinka paljon. Mutta vastavuoroisesti nyt voin sanoa pitäneeni Elokuvamuistista todella paljon.
"Elokuvan selittämätön paradoksi: ne ovat kokonaan ihmisen luomia maailmoja alusta loppuun. Ja kun ne ovat valmiita, ne siirtyvät kokonaan ihmisen ulottumattomiin."
Tämä pätee minusta hyvin myös kirjoihin, siksi lukukokemukset ovat niin erilaisia ja siksi ainakin minulla nälkä kasvaa syödessä. Mitä enemmän luen, sitä enemmän luen. Elokuviakin katson mielelläni, mutta en voi väittää olevani sellainen elokuvatuntija kuin Kallio, eikä minulla valitettavasti ole niin huikeita muistoja, jossa joku tietty elokuva liittyy vahvasti tiettyyn elokuvateatteriin. En ole ulkomailla käynyt elokuvissa. Mutta monta hyvää elokuvavinkkiä kirjasta sain ja lupasin itselleni, että käyn varmasti Berliinissä ensi kesänä elokuvissa, jotta saan oman ulkomaanmakuisen elokuvamuistoni.
Woody Allenin elokuviin liittyviä juttuja on teoksessa muihin ohjaajiin verrattuna eniten. Sopivasti olenkin nauhoittanut teemalta Allenin elokuvia, sillä pääsiäisen aikoihin niitä näytettiin useampi. Elokuvamuistin hyvin kirjoitetut, lyhyet jutut ovat täynnä mielenkiintoisia näkökulmia elokuviin ja ohjaajiin. Woody Allen esimerkiksi saa ansaittua kiitosta teoksessa, vaikka Kallio kirjoittaajin tämän selvästi plagioinneen ihailemiaan ohjaajia, esimerkiksi Bergmania, ja viime aikoina myös omaa vanhaa tuotantoaan: "Vuoden 2004 Match Point oli harvinaisen tarkka remake vuoden 1190 Rikoksista ja rikkomuksista, repliikkejä myöten." Match Pointin olen nähnyt – itse asiassa kahteen kertaan – nyt pitäisi katsoa myös tämä edeltäjä ja huomata yhtäläisyydet itse.
Elokuvamuisti innostaa katsomaan elokuvia, mutta se on myös niin hyvä kokoelma, että ihan harmitti että se loppui niin nopeasti kesken. Usein huomaan tämänkaltaisia teoksia lukiessani kyllästyväni hyvän alun jälkeen tyylien ja aiheiden toisteisuuteen, mutta tätä lukiessa niin ei käynyt. Aiheet vain olivat niin yllättäviä ja nokkelia: Mille elokuvalle menetetään oikeasti neitsyys? Miksi mustasukkainen elokuvafriikki haluaa suojella parhaimpia teoksia muilta katsojilta? Miten ulkomailla nähty indie-draama muuttuu kotimaassa pierukomediaksi? Miksi Brooke on niin hyvä näyttelemään synnyttämistä?
Kepeää mutta ei höttöistä luettavaa. Lukisin mielelläni samanmoisen kirjoista.
Suosittelen tätä teille, jotka suunnittelette lukumaratonia: sopii hyvin romaanien väliin luettavaksi, nopealukuinen, sopivan kevyt ja hauska.
Suosittelen lisäksi hyvien kolumnien ja elokuvien ystäville. Tai työmatkakirjaksi!
Elokuvamuistista lisää ainakin näissä blogeissa: Luetut, lukemattomat, Lurun luvut, Aamunkajon lukukokemukset.
