Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja
La liste des mes envies, 2012
WSOY, 2013
Käännös: Leena Leinonen
Sivuja: 164
Kansi: Marianna Corrénte
Ranska
Yllätyksetön.
Se oli päällimmäinen ajatus lukiessani rankalaisen Grégoire Delacourtin romaania Onnen koukkuja. Voisin kirjoittaa parilla lauseella koko juonen auki, mutta en tietenkään tee, sillä silloin pilaisin joltain muulta lukukokemuksen. Onnen koukkuja ei ole myöskään mikään pieni kirjallinen helmi, joten odotin juonelta paljon – siksi varmaan jo varhaisessa vaiheessa nähty "eeliäinen" tulevista tapahtumista vesitti senkin puolen lukukokemuksesta.
En vaikuttunut, ei sille mitään voi.
Ei minulla ole mitään ranskalaisia, kepeitä kirjoja vastaan, vaikka kun katsonkin näitä blogini luettujen listaa, niin olen melkein järjestäen ne tyrmännyt (ja silti jatkan aina yrittämistä!) milloin mistäkin syystä. Gavalda, Foenkinos ja nyt Delacourt. Mutta Onnen koukkuja saa siitä erityismaininnan, etten ärsyyntynyt naishahmoihin, mikä on yleensä ollut kompastuskiveni näiden aiemmin mainittujen kirjailijoiden kohdalla.
Onnen koukkuja sisältää kuitenkin ihan hauskan alkuidean:
Pikkukaupungin kasvatti ja pienyrittäjä Jocelyne voittaa yllättäen 18 miljoonaa lotosta, eikä oikein tiedä, mitä kaikella sillä rahalla tekisi tai uskaltaako ollenkaan lunastaa voittoaan. Elämä on jo näissä uomissa hänen mielestään ihan tyydyttävää, mukavaa suoraan sanottuna. Ei ehkä jännittävää, ja muistoissaan hän palaakin nuoruuden ihastuksiinsa, mutta avioliitto on kuitenkin ihan toimiva, kaksi lasta maailmalla, lankakauppa menestyy ja varsinkin Jocelynen silmäterä, käsityö-blogi, kerää koko ajan uusia innostuneita lukijoita.
Pitäisikö shekki lunastaa ja muuttaa nykyinen elämä? Vai pitäisikö se pitää salassa kaikilta?
Koska päähenkilö on passiivinen, täytyy draaman oppien mukaisesti tapahtua jokin ulkopuolinen käännekohta, että tarina pysyy kasassa ja juonessa on imua. Jotain siis tapahtuu shekille. Valitettavasti ratkaisu olisi voinut olla jännittävämpi. Varsinkin kirjan loppupuoli oli pettymys, sillä saattohoito oli liian pitkä. Näin pieni tarina olisi kerrottu napakammin novellissa.
Mutta kirjan suomennettu nimi on minusta oivallinen. Siinä vähän johdatellaan teemoihin: mitä onni oikeastaan on ja tuoko raha onnea. Koukku liittyy Jocelynen käsityöliikkeeseen ja blogiin, ja se myös vihjaa siihen, että nimenomaan onnellisuudessa tapahtuu jotain käänteitä.
Kirjasta on kuitenkin pidetty muualla. Sanna ja Laura ihastuivat molemmat ikihyviksi.
