Pitkän linjan kirjailija kertoo..

En päässyt tällä viikolla seuraamaan dekkarikirjailijoiden luentoa, josta olen viikoittain kirjoittanut blogiini muistiinpanoja. Sen sijaan kävin kuuntelemassa Antti Tuuria hänen puhuessaan omasta tuotannostaan väljällä otsikolla "Lukemiseen pakottava näkemys". Tuurin tuotanto on niin laaja, että hän ei sen vajaan kahden tunnin aikana päässyt kuin pintaraapaisemaan kirjojaan, mutta hän oli mitä valloittavin esiintyjä. Hän oli todella hauska ja kertoi aika mielenkiintoisia tarinoita kirjojensa ideointivaiheista. 

Hän on tehnyt 54 kirjaa ja sen lisäksi näytelmiä, tv-sarjoja, kuunnelmia, oopperalibrettoja, artikkeleita, juttuja, käännöksiä ja kolumneja. Hänen kirjoistaan on filmatisoitu mm. Lakeudun kutsu, Talvisota, Rukajärven tie, Ameriikan raitti ja Pohjanmaa. Hän sai Finlandia-palkinnon vuonna 1997 Lakeudun kutsulla, Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1985 Pohjanmaalla jne. Itse en ole lukenut Tuurilta kuin yhden kirjan, Vuodenajat maaseutukaupungissa vuodelta 1979, joka sijoittuu kirjailijan alkupään tuotantoon ja on mitä ilmeisimmin tyyliltäänkin ihan erilainen kuin valtaosa hänen teoksistaan. Bloggaan tästä ihan erillisen kirja-arvion myöhemmin.

Tuuri on koulutukseltaan diplomi-insinööri, mutta vapaaksi kirjailijaksi hän siirtyi 1983 Pohjanmaan menestymisen myötä. Hänen tuotantonsa jatkuu yhä sillä nyt syksyllä 2010 ilmestyi uusin teos Rata, joka jatkaa Rukajärvi-sarjaa. Viime vuonna häneltä ilmestyi 3 teosta, joten kirjailija on edelleen varsin aktiivinen kirjoittaja. Hän myös lukee erittäin paljon ja on aina lukenut, ennen esikoiskirjansa tekoakin. 

Tuuri kertoi varsin painokkaasti meille kirjallisuudenopiskelijoille, että mikäli mielimme kirjoja kirjoittamaan, kannattaa lukea monipuolisesti ja paljon. Sillä hänen mielestään lukemalla paljon, voi oppia näkemään ja tuottamaan kirjojen eri tasoja. Itse kertomustasossa ei saa olla virheitä, sillä lukija menettää muuten uskon muihinkin teoksen tasoihin. Materiaalia koostettaessa alkaa teoksen ympärille muodostua laajempi kuvio. Sitten tulee sosiaalinen taso, yhteiskunnallinen taso ja kaikista ylimpänä mystinen taso, jossa jokaisen kirjailijan oma elämänfilosofia tulee onnistuessaan piilotettuna, eikä liian opettavaisena. Lukemalla oppii muodostamaan kirjoitutetusta tekstistä mielikuvan, joka alkaa sitten toimimaan myös kirjoittaessa toisinpäin. Hän sanoi, että ainakin hänen sukupolvensa kirjailijat rakastavat kirjoja ja lukevat paljon, mutta hän ei tiedä miten nykyisin aloittelevat kirjailijat toimivat. 

Tuuri kertoi niin paljon hauskoja tarinoita, mutten voi niitä tähän kirjoittaa, koska tästä postauksesta tulisi luvattoman pitkä. Mutta yksi mielenkiintoinen tarina liittyy Rukajärvi-sarjan syntyyn. 14.divisioonan historiikkitoimikunta pyysi monta kertaa Tuurilta, että tämä kirjoittaisi heidän historiikkinsa. Tuuri ei ollut aluksi innostunut, koska hän ei ole historioitsija, mutta häntä houkuteltiin ja imarreltiin niin paljon, että hän esitti kirjoittamiselleen yhden pyynnön. Hän saisi itse kirjoittaa 100 kysymystä, jotka kysyttäisiin 200 sotaveteraanilta ja nämä haastattelut litteroitaisiin kirjailijalle. Häntä kirjailijana ei kiinnostanut kysyä juurikaan rintaman liikkeistä, vaan yksittäisten ihmisten asiat askarruttivat päällimmäisenä mieltä. Esimerkiksi missä itse kukin oli silloin kun kutsu rintamalle tuli ja mihin työhön tartuttiin ensimmäisenä kotiin palattaessa. Historiikkitoimikunta innostui tehtävästään niin, että he haastattelivat itseasiassa yli 600 veteraania ja siitä tuli yli 10 000 liuskaa materiaalia kirjailijalle. Nämä haastattelut on lahjoitettu SKS:lle tutkijoiden käyttöön. Materiaaleista Tuuri on sittemmin koonnut useamman kirjan. Hän kuvaili kirjojaan kreikkalaisena murhenäytelmänä, jossa suuri kuoro laulaa anonyymina.