Oodi novelleille

Minulle novellit ovat erityisen rakkaita, mutta olen usein kuullut, että niitä on vaikea myydä, niitä luetaan vähän ja moni vierastaa novellikokoelmien lukemista. Novellikokoelma pitää sisällään monta erilaista tarinaa, mailmaa, useita henkilöhahmoja, lähestymistapoja ja paikoin hyvinkin erilaisia tyylilajeja ja monipuolista kieltä. Sitten tämä kaikki täytyy saada sopimaan samojen kansien väliin niin että kokonaisuus toimii ja kokoelma muodostaa alusta loppuun jonkinlaisen kaaren. Yhden teoksen lukemalla saa niin paljon, siksi en ihan ymmärrä, miksi novellikokoelmia vältellään.

Lyhyiden tekstien kirjoittaminen on mielestäni hankalampaa kuin pitkien, näkeehän sen jo siinä, että jos tämänkin novellien ylistyspuheen pitäisi tiivistää pienempään merkkimäärään, niin kyllä siinä aika nokkelana saisi olla sanavalintojen kanssa. Onnistuneimmat novellit ovat todellisia taidonnäytteitä.

Nuoren Voiman Liitto aloitti nyt lokakuussa valtakunnallisen Novelli palaa! -hankkeen, jonka tarkoitus on saada novelleja näyttävästi esiin eri tavoilla ja nostaa novellin asemaa kirjallisuudessa. Olenkin jo lukenut hankkeesta jo monista eri lehdissä, viimeisimpinä uusimmassa Suomen Kuvalehdessä oli pieni juttu.

Eilen hain kaksi uusinta Matkaan-lehteä rautatieasemalta, sillä myös VR on mukana hankkeessa. Ilmaiseksi jaettavan lehden jokaisessa numerossa on matkanovelli tunnetuilta kirjailijoilta. Petri Tammisen novelli avasi sarjan, ja uusimmassa lehdessä on Juha Hurmeen Tivoli-niminen novelli. Muita tulevia novellisteja ovat muun muassa Riku Korhonen, Jari Tervo, Mikko Rimminen, Rosa Liksom, Katja Kettu, Monika Fagerholm ja Johanna Sinisalo. WSOY kokoaa novellit myöhemmin antologiaksi. Matkanovellit-sarja on osa VR:n 150-vuotisjuhlavuotta.

Novelli palaa! -hankkeesta löytyy lisätietoja novelli.fi-sivustolta. Helsingin kirjamessujen yhteydessä nauhoitettiin Yle Puheen ohjelma "Novellit nostavat päätään", jonka voi kuunnella vielä Areenasta.

Oletteko osallistuneet Novelli palaa! -hankkeen tapahtumiin? Minua itseäni harmittaa, etten ehtinyt viime viikolla Novelliprosakiin Korjaamolle, sillä matkustin samaan aikaan junalla Helsinkiin. Mutta onneksi novellitaiteen pariin voi tutustua kuka tahansa milloin vain. Minullakin on yöpöydällä jo pari kiinnostavaa kotimaista.

Teoksen kesäjuhlat

Olimme aivan kesäkuun alussa muutaman kirjabloggajan (kiitos vain Marjikselle, Karoliinalle ja Katjalle seurasta) kanssa Teoksen kesäjuhlilla. Tokoinrannalle oli pystytetty suuri katos, jonka alla oli lokoisa jutella muiden vieraiden kanssa. Auringonpalvojat saivat istua lavan edessä tyynyjen keskellä. Todella lämmin tunnelma ja hienot puitteet kiittää keväästä, nauttia kesästä ja tähyillä tulevaa kirjasyksyä. Nappasin kuvan teltasta ja tyynykeitaasta ennen kuin suurin osa vieraista tuli paikalle.

Aiemmista kirjatapahtumista, joissa olen käynyt, poiketen kirjailijat puhuivat melko vähän ja syksyn kirjojen tarkempi esittely jätettiin katalogin varaan. Kirjailijat saivat olla tilaisuudessa rennommin ja kaikilla vierailla oli mahdollisuus vapaaseen keskusteluun, sillä ohjelmaa ei ollut järjestetty liikaa. Välillä lavalla esiintyivät mm. Tomi Kontio ja Iiro Rantala.

Ihana kesäinen ilta, hyvä tarjoilu, rento tunnelma.

Mitkä kirjat sitten nousivat katalogista ylitse muiden? Juttelin Marjiksen kanssa Johanna Sinisalon Enkelten verta -teoksesta, sillä tiesin heti sen nähtyäni, että se on hänen kirjansa. Minulla on vielä lukematta hänen Finladia-palkittu teoksensa Ennen päivänlaskua ei voi, mutta aion tämän paikata ennen kuin luen hänen syyskuussa ilmestyvän maagisen tarinan mehiläiskadosta. Olen tänä kesänä miettinyt, että kuinka vähän olen nähnyt mehiläisiä ja kimalaisia. Kirja vaikuttaa todella kiinnostavalle sen eettisen kannanoton ja aiheen takia.

Jenni Linturin Isänmaan tähden -teoksessa on upea kansi ja hän näyttää katalogiin napatussa kuvassaan erehdyttävän paljon Alexandra Salmelalta. Kiinnostun näistä ulkokirjallisista syistä tutustumaan Linturin esikoiseen tarkemmin. Yleensä sotakirjat eivät kauheasti kiinnosta minua. Tai oikeastaan perun heti sanani. Pidän Linnasta, Merestä, Katzista, Eeva Kilvestä jne. Pidän siitä, että sotaa lähestytään eri kanteilta ja kirjoissa saa olla opettavainenkin sävy. Pidän kirjoista. Joka tapauksessa Linturin esikoista kuvataan sanoilla "ei aivan tyypillinen sotakirja". Kiinnostavaa, sillä niin sanottiin myös Hilvon Viinakortista ja se oli minusta upea teos.
"Kumpi on järkyttävämpää, kammottavat teot vai niiden elinikäinen taakka? Henkeäsalpaavalla kielellä ja taidokkaalla kerronnalla Linturi näyttää lukijalle, kuinka sodasta ei aina palaa, ei vaikka jäisi henkiin."

Johanna Holmströmin novellikokoelmaa Camera Obscuraa kuvataan sadunkaltaiseksi ja psykologiseksi teokseksi. Sitä voi lukea myös episodiromaanina. "Kenet kohtaisit metsässä mieluummin, suden vai nuoret ympäristöaktivistit jotka ovat valmiit kuolemaan vakaumuksensa puolesta?" Jotenkin kiinnostavia pieniä ja koukuttavia "tiisereitä" on saatu kasattua kirjaesittelyihin. Näinhän se toki pitääkin olla, sillä on kiinnostava tutustua teokseen etukäteen ja sovittaa näitä tekstikatkelmia teoksen kanteen ja siitä syntyvään mielikuvaan.

Teos tarjoaa syksyllä taas naisvoimaa esseissään. Keväällä ilmestynyt Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa on vielä minulta lukematta, mutta olen kuullut siitä paljon kehuja. Syksyllä ilmestyy Kaarina Hazardin Julkinen poru ja Rosa Meriläisen Hyvät miehet ja herrat!. Tiivistäen, Hazard kirjoittaa uutisista ja Meriläinen miehistä.

Tässä muutamia itseäni kiinnostavia poimintoja Teoksen syksystä. Aika naisvoittoinen lista.