9.11.2010

Marie Darrieussecq: Sikatotta

Pretty in Pig

Marie Darrieussecqin Sikatotta on (1996) syrjäytyneen seksiobjektin omalaatuinen selviytymistarina. Kirjan päähenkilö on prostituoitu, joka työskentelee kemikaalikaupassa myyden kaupan asiakkaille itseään. Kirjan tapahtumapaikat ovat tulevaisuuden Ranskassa, joka on hyvin rasistinen, sovinistinen ja oikeistolainen paikka elää ja asua. Sikatottan satiirin kärki osuu mielestäni moneen suuntaan. Päähenkilö on naiivi nainen, joka ei edes ymmärrä kunnolla, kuinka häntä käytetään monesta suunnasta hyväksi. Hän on viehtynyt kosmetiikkatuotteisin ja myy itseään halvalla, saaden pientä provisiota ja ilmaisia kosmetiikkanäytteitä. Hän lukee ahkerasti naisten lehtiä ja ammentaa niistä elämäntapaohjeita ja kauneudenhoitovinkkejä.

Päivä päivältä nainen alkaa kuitenkin muuttua emakoksi, ensin tulee lihominen ja rintojen paisuminen, josta miehet vain himokkaasti innostuvat. Myöhemmin tulee kuvotus sianlihaa kohtaan, lisäutareita, sian saparo ja naama alkaa muistuttamaan sian kärsää. Naiselle kasvavat korvat ja ihon pinnalle muodostuu kovia karvoja, vaikka nainen kuinka yrittää estää tapahtumia erinäisin kemikaalein, meikein ja jopa kauneuskirurgiaan turvautuen ja saaden erinäisiä myrkkypiikkejä. Siinä missä naistenlehtien kyllästämää naiskuvaa ruoditaan, saavat teoksessa myös miehet huutia, heidän ollessaan aina seksinnälkäisiä ja kyltymättömiä hyväksikäyttäjiä, jotka eivät edes aluksi huomaa naisen muodonmuutosta emakoksi.

Päähenkilö yrittää aluksi kovasti pohtia syitä fyysisiin muutoksiin, etsien lähinnä syitä itsestään ja siitä, kuinka hän ei vastaa länsimaista kauneusihannetta. Hänen täytyy siis olla tehnyt jotain väärin ja hänen täytyy käyttää enemmän tuotteita. Vaikka hän myöhemmin kuulee huhuja, että kemian teollisuuden tuotteet ovat voineet aiheuttaa laajamittaisia muodonmuutoksia muissakin ihmisissä, hän ei ota tietoa vakavasti. Päähenkilö ei ole todellakaan mikään ruudinkeksijä, mutta hyvin ystävällinen ja miellyttävä ihminen, joka hakee syitä aina ensin itsestään.

Nainen ei tunnu kiinnostavan ympäristöä muuten kuin seksuaalisena objektina, sillä mitä pidemmälle hänen emakoitumisensa etenee, sen enemmän hän kohtaa pilkkaa ja kiusantekoa, mutta kukaan ei pysähdy ihmettelemään syitä muutokseen. Osa miehistä kuitenkin suhtautuu muutokseen vielä suuremmalla himolla ja nainen hankkii elantonsa myymällä itseään, aluksi ihan kemikaalikaupan asiakkaille, sitten myöhemmin jopa puliukoille. Siinä missä naisen asema nostetaan tapetille, näytetään myös ympäristön asennemaailma. Vaikka naisen asema ei tunnu olevan kirjan kuvaamassa Ranskassa mitenkään mieltä ylentävä, saavat myös tummaihoiset, arabit ja muut vähemmistöryhmät osakseen kaltoinkohtelua hallituksen puhdistuksissa.

Vaikka maailma käyttäytyisi kuinka vulgaaristi ja brutaalisti, tarinan päähenkilö ei siltikään kommentoi asiaa paheksuen, ainoastaan pyytelee omaa kielenkäyttöään lukijoilta anteeksi. Tämä vahvistaa lukijalle kuvaa tietämättömästä päähenkilöstä, joka uskoo sokeasti vallitsevien olojen oikeellisuuteen. Hän ei kyseenalaista muuta kuin omaa muutostaan ja senkin uskoo johtuvan itsestään, ei ulkopuolisista syistä. Tämä ylitsepursuavainen itsensä tarkkailu satirisoituu naistenlehtien ohjeisiin ja naisiin kohdistuviin kauneusihanteisiin.

Sikatotta oli melkoisen hauska ja nopealukuinen. Vaikka kirjan maailmankuva oli raadollinen ja päähenkilö varsinaisen typerä, en silti väsynyt lukemiseen. Muodonmuutostarina oli mukaansa tempaiseva ja tunnistin vähän itseänikin kirjan sivuilta. Teos on kuitenkin eräänlainen selviytymistarina, välillä irvokas ja välillä ilakoiva.


Wikipedia tiesi myös kertoa:
Darrieussecqin esikoisteos sai suurta huomiota: kirja oli Goncourt -palkintoehdokas vuonna 1996 ja sitä myytiin Ranskassa yli kolmesataatuhatta kappaletta. Sikatotta suomennettiinkin nopeassa tahdissa 1997. Suomessakin teoksen menekki oli hyvä, 1998 kirjasta otettiin kolmas painos.
Darrieussecqin tuotannosta on suomennettu toinenkin teos, Kummitusjuttu vuodelta 1998.

Marie Darrieussecq: Sikatotta (alkuperäinen nimi Truismes)
Wsoy, 1997
Sivuja: 117

5 kommenttia :

  1. Uskomatonta! Ensinnäkin, sinäkin olet huomannut, että kannet vaihtelevat suureti maittain. Minulla on oikeassa sivupalkissa Katharina Hagenan Omenasiementen maun saksalaisen teoksen kansi. Suomalainen kansi tekee kirjasta jotain kevythömppää, mitä kirja ei kuitenkaan ole. Tässä kirjassa, kun nyt ei olla Neshovin Sikatilalla, olisi puoltanut paikkaansa tuo ranskalaisen laitoksen kansi, jossa tuodaan keskiöön naisen vartalo. Tiettvästi sika ei ole tarina pääosassa.

    Toisekseen: Minua takuulla tässä suututtaisivat sekä naisen typeryys, myös sikamaiset miehet.

    Kolmanneksi: Ymmärsin sinunkin arvostelustasi, että tämä kirja pitää nähdä paljon syvemmin. Ei ehkä kemianteollisuuden vastaisena huutona?, vaan nimenomaan naisen asemaa karrikoiden heijastavana kirjana. Vai olisiko kirjailija halnnut sanoa: Sitä saa mitä tilaa!

    Ei kai tämä mikään Cookin kauhuteos ole tarkoitus olla?

    Oi, miksi me naiset aina syyllistämme itsemme, otamme kaiken aina syyksemme, vaikka senkin, että meille kasvaa saparo!

    VastaaPoista
  2. Leena, todella hyvä pointti tuo erilaisten kirjojen kannet. Olen aivan samaa mieltä, että ranskalainen versio on parempi kuin suomalainen possu-kuva. Nimenomaisesti kirja ei kerro sian tarinaa, vaan naisen vartalon muutoksista ja miten yhteiskunta ja nainen itse siihen suhtautuvat. Tottakai sen voi lukea ihan miten tykkää, mutta itse luin sen feministisen satiirin kautta.

    Olet ymmärtänyt arvioni aivan oikein, kiitos siitä ja pitkästä kommentistasi. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos arviosta! Olen lukenut tämän vuosia sitten ja oli mielenkiintoista kerrata muistoja kirjoituksesi avulla. Arviokin oli hyvä ja tarkkanäköinen, mutta erityisesti ilahduin hauskasta otsikosta! :)

    VastaaPoista
  4. Enpäs ollut koskaan kuullut tästä kirjasta. Heti menee luettavien listalle! Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Vaikuttaa kiinnostavalta, mutta selvästi "syvemmältä" tai ainakin yhteiskunnallisesti kantaaottavammalta kuin Nothombin teos. Täytyypä palata tähän. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!