Olen kuitenkin jo pitkään halunnut lukea suosittuja kirjoja, joita luetaan paljon, mutta jotka ovat itselleni lajina vieraita. Ihan ammattimielessäkin on hyvä lukea mahdollisimman paljon ja mahdollisimman laajalti. Selailin muiden blogeja ja tutustuin tuohon yllämainittuun chick lit -keskusteluun ja valitsin suosituksista Weinerin kirjan, sillä siinä vaikutti olevan jo nimessä aimo annos ironiaa ja huumoria mukana.
Luin myös Helsingin kirjaston sivuilta pienen esittelyn lajin kirjoista:
"Mistä tunnistaa tähän genreen kuuluvan kirjan? Kannessa on paljon vaaleanpunaista, korkokenkiä ja kuohuviinilaseja. Sankaritar on useimmiten sinkku, ja hänellä on ura, joka mielellään liittyy muotiin, mediaan tai viihdeteollisuuteen. Työssään hän voi olla yhtä hyvin loistava uraohjus kuin armoton sählärikin. Tekevälle sattuu ja sankaritar joutuu yhtenään kommelluksiin. Toisin kuin perinteisessä naistenviihteessä sankaritar voi olla sangen koominen hahmo. Yleensä hän rakastaa ostoksia ja tuntee hyvin tuotemerkkien koodikieltä. Tekstiilejä esitellään suorastaan piinallisen yksityiskohtaisesti. Kulutusjuhlaa vietetään, vaikka luottokortti ajoittain vaikertaakin. Sankaritar pitää juhlimisesta eikä yleensä sylje (samppanja)lasiin. Chick lit on vakavimmillaankin kepeänpuoleista: elämän ankeimmat puolet eivät tunkeudu sankarittaren maailmaan kuin häivähdyksinä. Vastoinkäymiset eivät masenna sankaritarta, vaan hän asennoituu elämään optimistisesti: elämä on juhla ja sinut on kutsuttu!"
Weinerin kirjassa on lajille tyypillinen kansi, sillä se on vaaleanpunainen ja naisellinen. Korkokenkiä ei sentään ole, mutta ilmeisesti pullukka päähenkilö kulkee paremmin sandaaleissa läpi kommellusten. Cannie on viihdeuutisten toimittaja, joka on vähän aikaa sitten päättänyt pitkän parisuhteen Brucen kanssa. Hän ei kuitenkaan pääse exästään eroon noin vain, sillä Bruce on uusi kolumnisti suositussa naistenlehdessä, ja hän kirjoittaa muun muassa siitä, millaista oli elää ylipainoisen naisen kanssa. Heidän suhteensa ei ole selvästi vielä läpikäyty, sillä tunteet eivät ole kummaltakaan täysin kuolleet, mutta lopullisen niitin tulevaisuudelle iskee Bruce ruotimalla Cannien elämää julkisesti. Kirjan idea on hauska, Cannie vaikuttaa melko täyspäiseltä ja humoristiselta hahmolta, jonka edesottamuksia ja ajatuksia jaksaa seurata, kunnes ylilyönnit ottavat vallan.
En lähtenyt kirjan kanssa soitellen sotaan, sillä olin valmistautunut etukäteen, että teksti on viihdyttävää, vetävää ja suoraviivaisesti etenevää. En pettynyt tässä suhteessa yhtään, sillä halusin lukea kirjaa koko ajan, ja lopulta luin yli 500 sivuisen kirjan miltei päivässä. Ainoastaan viimeisellä kolmanneksella toivoin kirjan jo loppuvan, hypin typerimpiä kohtia vähän ylikin ja huomasin, että vaikka oikeasti halusin lukea kirjaa, en olisi halunnut lukea sitä kirjaa, minkä lopulta sitten luin.
Ensinnäkin ylipaino, mikäs siinä, että ulkonäköongelmat pyörittävät päähenkilön elämänvalintoja, sillä kukapa haluaisi lukea itsestään exän ylhäältäpäin katsovia, muka ymmärtäväisiä kirjoituksia. Mutta luonnollisesti tarinalla on pieni opetus: lihavat ovat silti tosi hauskoja, ja jokaista varten on olemassa ylipainoasioihin keskittynyt lääkäri, joka oikeastaan pitää lihavista sellaisenaan. Siinä missä Cannien ex on ymmärtämätön moukka, uusi hurmurilääkäri vahvistaa itsetuntoa ja tukee tervettä minäkuvaa.
Eli joka tapauksessa se minäkuva on kiinni miehistä ja ulkopuolisista ihmisistä. Vaikka traumaattinen kokemus laihduttaa Cannien inhoaman ylimäärän, lihoo hän rakastuessaan kaiken takaisin, koska juuri mies, parisuhde ja rakkaus ovat tärkeimmät mittarit näyttämään kuinka naisen elämä on täydellisessä balanssissa.
Entäs ura sitten. Ei riitä, että Cannie on huonosta itsestunnostaan huolimatta näppärä kirjoittaja, naseva puhumaan ja hänen verbaalinen lahjakkuutensa on konekivääritulituksen luokkaa, täytyy tässäkin mennä sitten lopulta yli laidan. Hollywoodista tarjotaan käsikirjoittajan paikkaa, Cannie tutustuu pintaliitoelämään, mutta löytää kaikkien tähtösten joukosta kuitenkin todellisen ystävyyden. Niin edespäin. Niin edespäin.
Exälle nyt ei tietenkään voi käydä hyvin, koska oli niin tylsä alunperinkin.
Olen sekaisin, sillä tunnistin sen kirjan vetovoiman, vetävyyden, jonka takia luin kirjan loppuun asti. Mutta en haluaisi lukea silti tällaista lisää. Ehkä en ole onnellisten loppujen ystävä, tai kaipaisin itse tarinaan 200metriä vähemmän suitsutusta, ettei ammuttaisi kaikkea niin yli.
Mutta venytin mukavuusaluetta ja tutustuin vuosien jälkeen chick littiin makeimmillaan.
Jennifer Weiner: Hyvä sängyssä
Otava, 2002
Good in Bed, 2001
Suomennos: Terhi Leskinen
Sivuja: 524
