"Sillä jos yhdelle naiselle tehdään törkeää väkivaltaa, kaikille naisille tehdään väkivaltaa"
Minulle Joyce Carol Oatesin Kosto: Rakkaustarina (Otava, 2010) oli vavisuttava lukukokemus. Luin kirjan samantien kannesta kanteen, koska en voinut lopettaa ennen kuin sain tietää kaikki tapahtumat. En ole aiemmin lukenut kirjailijalta mitään. Olen varma, että tulen lukemaan jatkossa, sillä niin ihon alle hän pääsi tämän kirjan myötä. Meinasin välillä itkeä ja välillä teki mieli jopa huutaa vääryyttä, mutta kirja ei silti ahdistanut tai jättänyt oloani likaiseksi.
Kirjan alkuperäinen nimi on Rape: Lovestory, mutta uskon suomentajan vaihtaneen nimeä senkin takia, että suomen kielellä raiskaus: rakkaustarina ei kuulosta niin sointuvalle. Kirjan juoni lyhykäisyydessään kuvaa raiskatun naisen ja tapahtumaa todistaneen hänen 12-vuotiaan tyttärensä tarinan. Kuinka pikkukaupungin ihmiset suhtautuvat joukkoraiskauksen uhriin ja oikeudenkäyntiin, varsinkin kun pojat ovat kaikille tuttuja.
Kosto: Rakkaustarina on jaettu novellityyppisesti väliotsikoiden alle, jotka muistuttavat lööppien otsikoita. Vuoroin tarinaa fokalisoidaan poliisin John Droomorin kautta ja vuoroin kertoja kuvailee tapahtumia sen kummemmin kiinnittymättä kehenkään. Mutta kaikkein eniten nahan alle osuva kerronta tapahtuu uhrin, Teena Maguiren tyttären näkökulmasta. Kirjailija on rakentanut nämä kohdat lukijalle kaikkein läheisimmiksi, koska lukijasta tulee itsestään Bethie Maguire. Asiat tapahtuvat sinun kuullessasi, sinun äidillesi ja sinua vastaan. Lukijaa johdatetaan samaistumaan Bethieen puhuttelemalla you-passiivilla. Suomentaja on tehnyt hienon ratkaisun siinä, ettei tekstiä ole muutettu yksikön kolmanteen persoonaan. En ole alkuperäistä tekstiä lukenut, joten en tiedä miten englannin kielinen teksti käyttäytyy, mutta suomennosta lukiessani olin vakuuttunut tästä voimakkuudesta ja siksi lukiessani kohtasin monenlaisia tunteita.
Sellainen nainen, kolmenkymmenenviiden ja pukeutuu kuin teinityttö. Hihaton toppi, farkkusortsit, kulunut blondattu tukka kiharalla kasvojen ympärillä. Paljaat sääret, korkeakorkoiset sandaalit! Tiukat seksikkäät vaatteet, jotka myötäilivät rintoja ja takamusta, mitä se oikein odotti? Heinäkuun neljännen yö, ilotulitus putouksilla loppui yhdeltätoista. Kaupungilla juhlat jatkuivat. Ja Teen Maguire toikkaroi päissään, sen näki moni. Yksi Teenan poikakavereista, se Casey- niminen Depew Streetiltä, piti bileitä kämpässään ja takapihallaan ja kadulla, ja naapurit valittivat sitä omituisen bluegrassin räimettä. Naimisissa, neljän lapsen isä. Asuu erossa vaimostaan, varmaan Teena Maguiren vika sekin. Se nainen! Millainen äiti retuuttaa pikkutytön mukaansa ryyppyjuhliin ja sitten jalan kotiin puiston poikki siihen aikaan yöstä, ei minkäänlaista arvostelukykyä. Se nainen oli taatusti humalassa, kokapöllyssä itsekin, sehän oli juhlinut alkuillasta saakka, kyllähän sen arvaa missä kunnossa se puoliltaöin oli, miten helkkarissa Teena Maguire muka edes tajusi kuka sen kanssa maksasi? Ja kuinka moni?
Näin puhuttiin äidistäsi Teena Maguiresta sen jälkeen kun joukko miehiä oli raiskannut, potkinut ja hakannut hänet ja jättänyt hänet kuolemaan törkyisen venevajan lattialle Rocky Point Parkiin heinäkuun 5.päivän ensimmäisinä minuutteina vuonna 1996.
Otava, 2010
Sivuja: 152.
Minulla on täm' lainassa kirjastosta ja kunhan aikaa on luen sen ehdottomasti ja palailen sitten tarkemmin arvostelusi pariin:)
VastaaPoistaHuh, kuulostaa melkoisen karmivalta kirjalta! Tosin luulen, että tulen sen jossain välissä lukemaan...
VastaaPoistaVoin hyvin kuvitella, miten vangitsevan kammottavaa ja samalla koukuttavaa tämä kirjan aihe on lukea. Oatesilla on käsittämätön taito saada lukija hyppysiinsä. Olin aivan ihmeisttäni kesällä, kun löysin Oatesin kirjailijana. Toivottavasti tämä kirja tulee osaksi minun talveani, ehdottomasti yksi odotetuista!
VastaaPoistaArvostelusi vahvistaa sitä kuvaa, joka minulla on Oatesista "Haudankaivajan tyttären" perusteella. Hän kirjoittaa rankkaa, mutta jotenkin magneetinomaista tekstiä, joka tulee ihon alle. Tekstiä, jonka lukemista ei voi jättää kesken ja jota ei voi unohtaa.
VastaaPoistaRankan oloinen kirja, kenties vielä Haudankaivajan tytärtäkin rankempi.
Varaan heti kirjastosta!
Hmmm.... pitää ehkä tarttua jossain vaiheessa, mutta juuri nyt rankat aiheet eivät mahdu lukulistalle. Pientä lepoa ja tuuletusta...
VastaaPoistaMinullakin tuo on pinossa, oikein kahden kappaleen voimin :)
VastaaPoistaOlen parhaillaan lukemassa tätä kirjaa ja aika hiljaiseksi se vetää. Ja vihaiseksikin. Hieno kirja ja minullekin ensimmäinen Oatesilta lukemani, mutta ei viimeinen.
VastaaPoistaKuutar, eikö olekin upea kirja. Mutta ei silti ahdistava, vaan lopussa hyvinkin puhdistava. Jää päätä kaivelemaan ja sehän on hyvän kirjan merkki.
VastaaPoistaJos kuka kirjasta kiinnostui, niin voisin antaa ylimääräisen kappaleeni pois. Ainoastaan sellainen rajoitus, että vastaanottajana pitäisi olla kirjabloggaaja.
VastaaPoistaLainasin tämän kirjan englanniksi kirjastosta viime vuonna. En päässyt paria sivua pidemmälle, en pystynyt lukemaan. Ei vain jaksa... . Lopun kostostakaan ei luultavasti tulisi edes kathartista oloa kun tietää ettei oikeasti niin koskaan tapahdu, vaan käräjäoikeuksien sakkorangaistukset typerine "lieventävine" asianhaaroineen jatkuvat kuin ennenkin.
VastaaPoistaMiten saataisiin miehet lukemaan ja kommentoimaan raiskausaiheisia kirjoja?
Jori, mie kiinnostuin, mutta ehkä mukavampi antaa sellaiselle kirjabloggaajalle, joka teosta ei ole vielä lukenut. Pidän sormet ristissä sen järjestämäsi kirja-arvonnan suhteen. :)
VastaaPoistaHreathemus, mie luen liian vähän kirjoja englanniksi, joten olen aina käännöskirjojen varassa. Ihailen, että tartut näihin alkukielellä ennen kuin suomentaja on käännöstä tehnyt. Minulle lopun kostovaihe oli puhdistava juuri siitä syystä, että harvemmin näin oikeasti käy. Ihana, että edes joskus tekijät joutuvat kärsimään.
Hreathemus: minun pinossa oleva kirjani on ihan luettavaksi päätymässä, ja sitä myötä myös kommentoitavaksi. Itseni lisäksi en sitten osaakaan keksiä, miten mieslukijoita saisi lisää.
VastaaPoistaHuhuilen Jori täälläkin, että minua kiinnostaisi tuo kappale ;) Kommentoin jo Leenankin blogiin;)
VastaaPoistaJottei kukaan täällä enää pettyisi, niin kirja meni Susalle.
VastaaPoistaTomomi, en teinnyt sinun tätä lukeneenkaan!
VastaaPoistaKatsos, kun otan auki blogit, joita seuraan, näen kirjojen kannet ja menen haukkana sinne, missä näen tutun kannen. Nyt tässä sun kohdalla oli tuo upea naisen kuva, joka sopii tosi hyvin tähän aiheeseen kylläkin, mutta harhautti minua. Seuraan melkein sataa blogia, joten oli pakka kiireisellä viikolla (onko enää muita viikkoja!) priorisoida.
Kuvittele, olin ottaa tuonkin lainauksen, mikä sinulla on viimeksi. Onneksi muutin viime hetkellä mieltäni. Toinen lainaus meillä on osin sama.
Kokemuksemme olivat yhtenevät, mutta minä olin mukana, vaan en Bethie, vaikka kirja siihen voimakkaasti vetikin. Olin se, joka näin, tunsin, kärsin. Katsomossa siis oli myös Mrs. Oates ja eräs tuntematon, se olin minä.
Kunpa tietäsit miten sekaisin menin Haudankaivajan tyttärestä. Se on ainoa kirja, jota aloin hiukan lukea hiljaisena ilapäivänä varhain (yleensä en ehdi ikinä lukea muuta kuin öisin) ja sitten luin sitä yhtäputkea muutaman tunnin unilla. Joku hoiti kaiken muun: koiran, huushollin, ruoat, leivarit...Minä luin täysin riemuissani siitä, että kerrankin joku sanoo, miten on!
Molemmat mainitsemani Oatesit ovat eilisen, tämän päivän ja huomisen todellisuutta liian monille naisille. En ikinä annan tämän naisten puolesta valon kantamisen sammua minussa ja toivon sitä samaa sinusta ja kaikista naisista.
Oates on...kerron myöhemmin blogissani.
PS. Siis tiedoksi se, mitä muut jo tietävät: Minä en lue koskaan kenenkään arvosteluja mistään viestimistä niistä kirjoista, jotka tiedän tekeväni ja jotka ovat minulle tärkeitä. Mutta jos olist tämän tiennyt, olisit eilen osannut ihmetellä, että en tullut heti omani jälkeen katsomaan, mitä sinä olet kirjoittanut.
VastaaPoistaOlen hyvin itsevarma kirjoittaja toimittajataustallani, mutta pelkään, että toisten arvostelut alkavat elää alitajunnassani ja haluan olla ihan uniikki minä, kun kirjoitan.
Leena Lumi, en missän nimessä tarkoittanut että minun bloggaukseni olisikaan vaikuttanut sinuun. Tiedän, ettet lue muiden arvioita ennenkuin teet omasi. Ihailin vain sitä, että kirjalla oli meihin molempiin samanlainen vaikutus. Minusta oli ihana, etttä pidimme siitä niin paljon. :)
VastaaPoistaTomomi, enkä minä tarkoittanut, että sinä tarkoitit;-) Ja sinusta kertoo minulle hyvin tärkeää viestiä, miten otit tämän kirjan ja sitten tuo ensimmäinen lainaus tämän postauksesi alussa...
VastaaPoistaMe taidetaan olla sukulaissieluja. Se oli ihan hilkulla, että muutin suuntaa tässä Oatesissa, kun kirjoitin...muuten meidän arvostelut olisivat olleet kuin toistensa klooneja.
Aion linkittää sun arvostelusi, mutta isänpäivän jälkeen!
Relax!, minä pidin sinusta ylitse pöydän - heti♥
Voi kuinka mukavasti olitkaan Leena kirjoittanut!! :) Todella paljon piristi kesken työpäivän tämmöinen hyväntuulinen viesti. Linkitä vain, ehkä joku sinun vakiolukijoistasi löytää tänne minunkin blogiini. Kiitos!
VastaaPoistaPS. Linkitin sut mun viikonloppupostaukseen!
VastaaPoistaPidän huolen, että KAIKKI löytävät sinut. Tämä on vasta alkua;-)
Viikonloppua♥