Annelies Verbeke: Nuku!

Annelies Verbeke: Nuku!
(Avain, 2010)
Suomentanut: Titia Schuurman
Sivuja: 156
Pisteet: Kolme ja puoli unetonta yötä.
Lyhyesti: Kiinnostava esikoinen, mutta kertojien sekoittuminen häiritsi. Nopealukuisena ja lennokkaana pitää hereillä.






Belgialaisen kirjailijan Annelies Verbeken Nuku!  on kummallinen ja kiehtova kirja. Ina suositteli aikoinaan kirjaa: Unettomille. Alle kolmekymppisille. Erilaista eurooppalaista kirjallisuutta etsiville. Sovin tuohon lokerikkoon muuten, mutta en ole nyt vuosiin kärsinyt kunnolla unettomuudesta. Lisäisin tuohon listaukseen vielä yhden luonnehdinnan: Niille, jotka uskovat rakkauden syttyvän myös järkkyneissä mielissä.

Halusin lukea teoksen ennen Verbeken Lahden vierailua, mutta sairastin pahaa flunssaa silloin ja matka Kansainväliseen kirjailijakokoukseen jäi minulta väliin. Sain onneksi kollegaltani Verbeken terveiset. Kirjailijalta ilmestyy syksyllä Kalanpelastaja -niminen teos, johon hän viittaa alla näkyvässä omistuskirjoituksessa.

Kirjassa on kaksi päähenkilöä, kaksi unetonta ihmistä, jotka elävät yhteiskunnan ulkopuolella, kykenemättöminä sopeutumaan muiden arjen rytmiin. Naishenkilö Maya on turhautunut tilanteeseen ja hän valvoo kulkien öisillä kaduilla ja välillä soittaen ihmisten ovikelloja, vain jotta voisi pilata myös toisten yöunet. Yössä hän kohtaa lopulta vanhemman miehen Benoitin, jolla on kova elämänkohtalo, paljon surua ja menetystä häiritsemässä unen tuloa. Molemmat kaipaavat normaalia elämää, vaikka samalla kääntävät sille selkänsä.

Nuku! sekoittaa unen ja todellisuuden. Aika ja paikka risteilevät epäkronologisesti ja epäjärjestelmällisesti, ja jopa henkilöiden kerronta sekoittuu täydentäen kahden unettoman mielen järkkymistä, aistihäiriöitä ja yhteistä tunnekokemusta kovin yksityisessä asiassa. Kuulostaa sekavalle, mutta jotenkin tarinasta saa silti kiinni. Ainoa moitteeni sekavuudesta tulee siitä, että Mayan ja Benoitin kerronnan vaihtuessa olisi lukijaa voinut herätellä esimerkiksi nimikoiduin otsikoin. Oli hengästyttävää kiriä kertojan perässä, kun ei ole varma, kumpi unettomista on saanut vuoronsa. Ymmärrän ratkaisun vaikuttavuuden ja tunnelman tähden, mutta silti ärsyynnyin välillä siihen, että luulin lukevani esimerkiksi Mayan elämästä ja yhtäkkiä huomaan Benoitin puhuvan.

Kieltä on kehuttu lakonisen runolliseksi. Lause on yhtä aikaa kuvailevaa, mutta säästeliästä. "Halusin nauraa hänen sydämensä ehjäksi" Paljon saa sanottua myös lyhyissä lauseissa.

Tämä on blogini 200.postaus ja sopivasti on myös yksi kymppitonnisen rajapyykkikin ylitetty, on siis arvonnan aika. Voitin kovakantisen version Inahduksen blogista, mutta koska sain Verbeken omistuskirjoituksen pokkariin, niin laitan tämän kovakantisen palkintokirjani nyt kiertoon.

Arvontaan voi osallistua vastaamalla kysymykseen:
Pidätkö kirjoista, joissa todellisuus ja uni/taru/magia/toinen ulottuvuus/jne.. sekoittuvat?  Lisäkysymys ihan vain uteliaisuudesta:
Tuleeko sinulle mieleen teoksia, joissa unikuvauksilla on teoksessa merkittävä asema?

Olen itse lukenut nyt tänä keväänä kaksi kotimaisen mieskirjailijan teosta, joissa kerronta viipyilee välillä unikohtauksissa: Antti Leikaksen Melominen ja Jaakko Yli-Juonikas Uneksija. Arvon kirjan viikon kuluttua. Arvontaan voivat osallistua myös anonyymit, mutta toivon, että keksitte jonkin nimimerkin tunnistamisen vuoksi.

Kirjallisia vinkkejä ja linkkejä

Kuva

Bloggasin jo aiemmin radion kirjaohjelmista, mutta koska olen kirjoihin ihan höperöitynyt, niin kuuntelen paljon kirjoihin liittyviä keskusteluja nettiradioista ja mieluiten lataan ne omalle mp3-soittimelleni. Ajattelin vähän listata kiinnostavia kirjallisia vinkkejä ja mieluusti otan vastaan sellaisia, joita en ole itse löytänyt. Tässä postauksessa vilisee linkkivinkkejä. :)

Olen tosi kiinnostunut kirjakeskusteluista ja niistä saa mukavaa vastapainoa omaan lukemiseen, harrastukseen ja kirja-alalle halajavan opiskelijan tietotaitoon. Innostus kirjoja kohtaan ei siis kohdistu pelkästään lukemiseen, vaan käyn mielelläni kuuntelemassa kirjailijoita, kuuntelen ja katselen kirjaohjelmia ja luen monien ihanien kirjaihmisten blogeja. Kustantamot päivittävät myös facebook-sivuillaan hyviä vinkkejä, missä heidän kirjailijat ovat puhumassa.
Tässä joitain linkkejä, joista itse pidän.





Kuunnelmat:

Marja-Leena vinkkasi tänään, että on enää 10 päivää aikaa kuunnella Peter Franzénin lukemana hänen uutuusteoksesta Tumman veden päällä (klik). Kävin heti lataamassa kaikki osat koneelleni, josta siirrän ne kuunneltavaksi soittimelleni. Olen kirjan jo lukenut ja siitä tehnyt myös arvion, mutta kirja kiinnostaa kuulla myös kirjailijan itsensä lukemana. Suosittelen lataamaan podcastit koneelle, mikäli ette ehdi kuunnella suoraan koko kirjaa ennen määräajan umpeutumista.

Toinen kuunnelmavinkki(klik) liittyy Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta -teokseen. Lukijana on iki-ihana Vuokko Hovatta. Hän on lukenut vasta kaksi osaa kirjasta. Lisään kuunnelmat koneelle klikkaamalla hiiren oikealla napilla mediatiedoston kohdalla ja tallennan kohteen levylle. Minulla on koneella erikseen oma kansio näille kirjasarjoille.

Ylen radioteatterin päivittäisluentana voi kuunnella suomalaisia klassikkoromaaneja. Tulossa on mm. Minna Canthin Hanna, jota odotan erityisesti. Äänikirjat löytyvät Areenalta (klik)
"YLE Areena tarjoaa suomalaisten kirjailijoiden klassikkoteoksia äänikirjoina kuunneltavaksi ja ladattavaksi milloin tahansa. Tällä hetkellä YLE tarjoaa ladattavaksi kahdeksan klassikkoa, mutta määrää lisätään tästä lähtien kahden teoksen verran kuussa."

Ylen Elävästä arkistosta (klik) voi puolestaan kuunnella audioleikkeitä Suomen kirjallisuuden historiasta.


Kirjakeskustelut:

Lataan kuunneltavaksi myös Ylen kirjakerhon keskusteluja. Pidän Seppo Puttosen tyylistä kauheasti ja olen ennenkin tunnustanut olevani hänen suoranainen faninsa. Seuraan Aamun kirjan televisiointeja ja lisäksi kuuntelen iltaisin näitä keskusteluja soittimeltani.

Vielä on jonkin aikaa mahdollista kuunnella ja ladata seuraavat kirjakerhon keskustelut:

- Essi Tammimaa: Paljain käsin ja Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri, joista olen lukenut Tuurin teoksen ja tehnyt siitä arvion aiemmin (klik)
- Antti Leikas: Melominen ja Pia Pesonen: Urho Kekkonen straßejoista olen lukenut Leikaksen teoksen (klik)
- Jaakko Yli-Juonikas: Uneksija ja Janne Oras: Tähtien suojatti. Luin Uneksijan ja tein siitä arvion (klik)

Tulossa on ihanista naiskirjailijoista keskusteluja, mm. Alice Munro, Carol Shields, Herta Müller ja Margaret Atwood saavat omat ohjelmansa.

Lisäksi pidän Nadjan huone- ohjelmasta, mutta valitettavasti niitä ei saa ladattua soittimelleni. Kuuntelen kirjaohjelmia mieluusti juuri liikkuessa tai ennen nukkumaanmenoa.

Yle Kirjakerholla on myös omat facebook-sivustonsa, jonka kautta hyvin tiedotetaan kirjaohjelmista niin television kuin radion puolella.


Television kirjaohjelmat:

- Kirjakausi (vajaan puolen tunnin ohjelmia kirjoista hyvin erilaisten lähestymistapojen kautta.)
- Kirjamaa (matkataan ympäri Suomea kirjojen ja kirjailijoiden perässä. Sarja on tosin päättynyt, mutta pari viimeisestä jaksoa näkyy vielä netin kautta. Teema uusii vielä kaikki osat, lähetysajat näkyvät linkissä)
- Aamun kirja (Yle Areenan kautta näkyy vanhoja keskusteluja)


Muita kivoja:
- Kirjastokaista
- Helsingin juhlaviikkojen kirjailijablogi
- Maailmankirjat
- Grafomania
- Kirjailijoiden blogit, joista listausta Parnasson sivulla
- Lukukeskus
- Prosak- proosaklubi
- Kiiltomato
- Nuoren Voiman liitto
- Lumooja - Virkee kirjallisuuslehti
- Kirjavideo
- Kirjaseuranta

Ihania kirjablogeja voi katsella tuon blogini oikeassa laidassa löytyvän listan kautta.

Jaakko Yli-Juonikas: Uneksija (2000 merkin versio)

Unikuvia ja herätyssaarnausta

Minulla on kaikki kunnioitus ja arvostus lehtikriitikoita kohtaan, ei ole oikeasti helppo tehtävä kirjoittaa arvioita, kun merkkimäärä on rajoitettu. Kyllä blogikirjoittaminen tuntuu vapauttavalle näiden kritiikkiyritysteni jälkeen. Siksi blogissani samasta kirjasta kaksi versiota, ensin vähän vapaammin ja sitten tiukemmassa paketissa.

Jaakko Yli-Juonikkaan teos Uneksija on itsenäinen pari kirjailijan aiemmalle teokselle Valvoja. Molemmissa teoksissa liikutaan toden ja kuvitelman rajalla. Valvojassa päähenkilö yrittää rikkoa hereillä olon maailmanennätystä ja Uneksijassa herätysliikkeen unisaarnaaja Eino Teräs kerää ihmisiä ympärilleen kuuntelemaan unen ja valveen rajamailla pidettyjä horrospuheitaan.

Uneksijassa liikutaan sisällissodan jälkeisessä Suomessa. Yli-Juonikas tuo aikaan ilahduttavan tuoreen näkökulman. Poliittinen vastakkainasettelu on läsnä taustalla, mutta teoksessa keskitytään enemmän ajan ilmiöihin, unissaarnaamiseen ja unitutkimuksiin. Nukkuessaan messuavat herätyssaarnaajat olivat tuohon aikaan suosittuja, vaikka monet osoittautuivat huijareiksi. Kirjailija kehittelee ansiokkaasti tarinan Teräksen ammatin ympärille näyttämättä sanaakaan itse saarnasta. Sen vaikutukset ovat silti nähtävissä, saahan Eino jo alkusivuilla hurjistuneen toisinuskovan kimppuunsa.

Herätyssaarnan aikana kerronta kulkeutuu Teräksen uniin. Niissä hän muuttuu nuoreksi naiseksi, joka yrittää epätoivoisesti päästä pakoon henkeään uhkaavaa pyöveliä. Unikuvat sekoittuvat välillä toden kanssa ja uneksittu tuntuu tällöin totta todemmalta – valvetilan unelmien täyttymiseltä.

Teräksen unikuvissa on erotiikkaa, elämäntavoissa taas puritaanisuutta ja pidättyneisyyttä. Hän ei ole koskaan harrastanut "haureutta", eikä tunnista uniensa latausta, vaikka ne koko ajan vihjaavat alitajuisesta seksuaalienergiasta. Vaimon löydettyään hän kysyy hyvältä ystävältään: "Onko tieteellisessä katsannossa miehellä ja naiselle perusteltua aihetta lykätä siitinelon aloitusta avioitumisen yli?" Saarnaveli painottaa, ettei sukupuolihimoa saa tyydyttää kuin lastentekopuuhissa ja tuomitsee jyrkästi apteekin "preservatiivit".

Uskonnollisuus, luonnontieteet ja unimagia vääntävät kättä luoden jännitettä tarinaan. Ärhäkämminkin aiheeseen olisi voinut tarttua.

Jaakko Yli-Juonikas: Uneksija
Otava, 2011
Sivuja: 191

Jaakko Yli-Juonikas: Uneksija

"Painajaisunista voi oppia myös nauttimaan"

Kuva

Jaakko Yli-Juonikkaan teos Uneksija (Otava, 2011) on itsenäinen pari kirjailijan aiemmalle teokselle Valvoja (2009). Valvojassa yritetään rikkoa maailmanennätystä ja Uneksijassa herätysliikkeen unissasaarnaaja Eino Teräs kerää ympärilleen ihmisiä kuuntelemaan unen ja valveen rajamailla pidettyjä horrospuheitaan. Puheiden aikana kerronta kulkeutuu Teräksen unien kuvaamiseen. Hän muuttuu nuoreksi naiseksi, joka yrittää epätoivoisesti päästä pakoon pirullista pyöveliä. Teoksessa liikutaan luontevasti unen ja valvetilan välimaastossa, mutta välillä erehdyin lukemaan unta totena. Ehkä tämä on kirjailijan tarkoituskin, hämmentää ja haparruttaa tätä rajaa. Kuviteltu tuntuu todemmalta, valvetilan fantasioiden täyttymiseltä.

Unissa on vahva seksuaalinen lataus ja olisi mielenkiintoista päästä kuulemaan valuuko niistä läpi jotain väreilyä itse saarnaan. Teräs ei muista omia puheitaan, eikä kerronta koskaan siirry kuvaamaan saarnoja tarkemmin. Kansa on kuitenkin vaikuttunut, eikä saarna jätä ketään kylmäksi. Teräs saa jopa yhden saarnansa aikana kunnon selkäsaunan, tätä kuitenkaan itse muistamatta.

Uneksijassa liikutaan sisällissodan jälkeisessä Suomessa, mutta näkökulma aikaan on tuore. Poliittinen ilmapiiri häilyy teoksessa taustalla ja tarinassa keskitytään ajan ilmiöihin, unissaarnaamiseen ja unitutkimukseen. En ollut aiemmin kuullut unisaarnaajista ja pikaisen googletuksen perusteella sain selville, että Suomessa on tuona aikana ollut melko paljon puhujia eri seurakunnissa. He olivat aluksi suosittuja, mutta yleinen ilmapiiri alkoi kuitenkin kääntyä heitä vastaan, sillä monet heistä paljastuivat huijareiksi.

Uneksija on mielenkiintoinen kirja, sillä se tuntuu samaan aikaan realistiselta, historialliselta ja fantasiaromaanilta. Unikuvissa on erotiikkaa, Teräksen elämäntavoissa puritaanisuutta ja pidättyneisyyttä. Hän ei ole koskaan harrastanut "haureutta". Hän ei tunnista uniensa latausta, vaikka ne koko ajan vihjaavat alitajuisesta seksuaalienergiasta. Lopulta kun Teräs löytää vaimon hän kysyy hyvältä ystävältään: "Onko tieteellisessä katsannossa miehellä ja naiselle perusteltua aihetta lykätä siitinelon aloitusta avioitumisen yli?" Saarnaveli painottaa, että sukupuolihimoa ei saa tyydyttää kuin lastentekopuuhissa ja tuomitsee jyrkästi apteekin "preservatiivit". Uskonnollisuus ja unimagia lyövät kättä, mutta realistisuuden tuntu tulee muutamista vanhahtavista sanoista, todellisten historiallisten henkilöiden mukaantulosta ja psykoanalyytikoiden unitulkinta-keskusteluista.

Pidin enemmän valvetilasta kuin unihorinoista, mutta lopulta en ollut varma että olivatko molemmat tarinalinjat kuitenkin todellisuutta.

Jaakko Yli-Juonikas: Uneksija
Otava, 2011
Sivuja: 191