J.P.Pulkkinen: Kaikki onnelliset perheet

"Mutta olen varma, että kaikki perheet ovat omalla tavallaan omituisia"

J.P.Pulkkisen teos Kaikki onnelliset perheet (Teos, 2008) kertoo suomen kielen opettajan Antin ja naistenlehden toimittajan Saran rakastumisesta. Molemmat ovat tahoillaan naimisissa ja heillä on lapsia näistä liitoista. Heidän sattumalta tavatessaan Torinossa suhde lähtee pikkuhiljaa kehittymään.

Varsinaisesti kirjassa ei koskaan käydä läpi näitä kohtauksia, jolloin pettäminen tapahtuu ja suhde alkaa, mutta niihin viitataan tekstiviestein ja kaikkitietävän kertojan, Antin ja Saran ystävän Johannes Kairon kommentoidessa suhdetta. Hän tuntuu tietävän kaiken Antin ja Saran suhteesta. Hän kuvailee ilmeitä ja repliikkejä, kuin olisi itse ollut paikalla. Häntä voidaan pitää epäluotettavana kertojana ja lukijalle herääkin siten kysymys, että onko tarina sitten ollenkaan totta. Tarinahan kuulostaa uskottavalle, joten lukijalle jää epäselväksi, että miksi epäluotettavaa kertojaa käytetään tarinassa. Yritetäänkö sillä luoda lisää epäuskottavuuden tunnetta ja pahaenteisyyttä suhteen kaikkivoipaisuudelle. Antin ja Saran tarina jää kesken, sillä teos päättyy heidän yhteen muuttoonsa ja epäluotettavan kertojan Johanneksen oman suhteen päättymiseen, hänen puolisonsa Kallen kuollessa.                                                                                                                       

Perhedraaman intertekstuaaliset kytkennät löytyvät venäläisten klassikoiden parista. Teoksen nimikin viittaa jo Anna Kareninan kuuluisaan lauseeseen: "Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.". Kirjan maailma liikkuu keskiluokkaisessa maisemassa, jossa pidetään päivälliskutsuja, matkustetaan ja keskustellaan varsin ylitsevuotavan opettavaiseen sävyyn tieteen ja taiteen saavutuksista. Puitteet ovat kunnossa, mutta tarinan keskellä tunnetaan tyhjyyttä. Perhekuvaukset eivät kosketa, eikä lukija pääse katkonaisten kohtausten takia onnettomien perheiden arkeen mukaan. Missään vaiheessa teoksen aikuiset eivät tunnu ajattelevan tekojensa seurauksien vaikutusta omiin lapsiinsa, Antin vaimo Katariina nostaa lasten hyvinvoinnin esiin, mutta halutessaan vain käyttää sitä tehokeinona estääkseen Anttia ja Saraa menemästä yhteen. Lopussa viittaa jälleen Anna Kareninaan. Johannes Kairo kommentoi omaa rooliaan tarinassa: ”Minä en tiedä millainen on onnellinen perhe. En tiedä millainen on onneton perhe. Mutta olen varma, että kaikki perheet ovat omalla tavallaan omituisia.”

Kaikki onnelliset perheet olisi jäänyt minulta kesken, ellei minun olisi pitänyt kirjoittaa aiheesta esseetä luentokurssille. Tarina ei mielestäni koskaan lähtenyt kunnolla lentoon, henkilöhahmot eivät olleet kiinnostavia ja kaikki mielenkiintoinen oli jätetty jotenkin tyngäksi. Menin sekaisin kertojan epäluotettavuudessa ja en edes aina paikoin ymmärtänyt, että kuka on äänessä. Kertomuksessa oli monia henkilöhahmoja ja koska kukaan niistä ei ollut mielestäni kiinnostava, menin lukiessa monta kertaa sekaisin, että kenestä puhutaan. Kirjassa oli niin paljon ärsyttäviä kohtauksia, kuten vaikka tuo mainitsemani ylitsevuotava opettajamainen ote henkilöiden keskusteluissa. 

"Me söimme keiton, me juorusimme tuntemistamme ihmisistä, me selvittelimme Neandertalin ihmisen ja Cro-Magnonin ihmisen aivojen kokoa. Leena Quesadan haarukka kävi välillä etu- ja keskisormen välissä ja silloin piikit osoittivat hänen aviomiestään pöydän toisessa päässä. Väittelimme siitä, onko systeemin koolla merkitystä kilpailussa ja esitin, että paremmin organisoitu systeemi peittoaa aina itseään isomman systeemin. -Paitsi jos se isompi on Microsoft, Olli Vakkola keskeytti keskustelumme ja nauroi itse perään."

"Leena sanoi olevansa sitä mieltä, että jumalat eivät piittaa maailman menosta, että se on vain atomien suhinaa. Raul pohti hyväntuulisena oliko se kreikkalaisista Epikuros, joka oli ollut samaa mieltä. Leena totesi, että saattoi hyvin ollakin, jolloin Raul kuittasi, ettei ihmetellyt että Dante sijoitti Epikuroksen helvetin kuudenteen piiriin.”

J.P.Pulkkinen: Kaikki onnelliset perheet

Teos, 2008

Sivuja: 206