Matti Larjavaara: Ketunmorsian

"Välillä on erotiikkaa ja ristiriitoja, välillä sitä kirjallisuusasiaa. Mutta onko se niin ku syvemmältä huonoa vai hyvää.."

Matti Larjavaaran esikoiskirja Ketunmorsian (Gummerus, 2010) hämmentää minua. En pitänyt kirjasta oikeastaan yhtään ja silti luin sen loppuun, vaikka se oli pitkä (lue: pitkitetty) kuin nälkävuosi. Jotain vetovoimaa kliseisessä, yliopistomaailmaan sijoittuvassa tarinassa on, sillä nauroin sitä lukiessani aikalailla. Takakanteen oli sijoitettu isoilla kirjaimilla lause, joka tiivisti koko teoksen huvittavuuden: "Kirja lukijoille, jotka rakastavat kirjoja ja tarinoita". Vastaavaa ajatuksenlaiskuutta voisi käyttää levymainonnassa: "Levy kuuntelijoille, jotka rakastavat musiikkia ja sävelmiä." :D

Tarinan keskiössä on Kimmo Yövaara, joka rakastuu (nimenomaan hän rakastuu ensisilmäyksellä) kirjallisuudenopiskelija Annaan, joka tekee graduaan Aino Kallaksen eroottisista teemoista. Yövaara haluaa kirjoittaa Annan kanssa kirjaa professori Timo Ylivaarasta, joka rakastuu opiskelijaansa Aadaan. Henkilöhahmon sukunimivaihtoehtona on myös Mallasvaara. Varsinaisen viettelysyrityksen on tämä Auervaara keksinyt. Kimmo on tahollaan naimisissa toisen vaimonsa Tuijan kanssa ja heillä on kaksi pientä poikaa. Ensimmäisen vaimonsa Leenan hän jätti Tuijan takia. Molemmat vaimot työskentelevät Helsingin yliopistossa ja kohtaavat kirjassa usein. Anna on puolestaan avoliitossa teekkarin kanssa, jota kirjailija kuvaa varsin stereotyyppisesti. Lukiessa ärsytti jo alkujaan tämä asetelma, missä Annan älykkyyttä kirjallisuuden ja suomen opiskelijana korostetaan, kun taas Juuson teekkariutta naljaillaan. Hän on kirjassa kaljaa litkittävä, nettipornoriippuvainen sählypoika, joka juoksee teekkareiden riennoissa ja pelaa nettipelejä kotonaan, tajuamatta mitään Annan ylevistä keskusteluista.

Kimmo Yövaara juoksee läpi kirjan näiden eri naisten vällyjen välissä, rakastaen heitä kaikkia. Hänestä on yritetty tehdä väkisin huoripukin parodiaa, mutta toteutus ei mielestäni toimi. Kyllä hän naisissa juoksee ja potee välillä omatunnon tuskia ja välillä perustelee tekonsa, mutta minulle lukijana ei mennyt läpi sellaiset kohtaukset, missä hän esimerkiksi puhuttelee itseään herra Kimmona.

"Kimmo tutkii huonetta lisää, ja pian löytyykin Nissen itsensä kirjoittama kirja, jossa on omistus "Till min Tuija". Aivan selvä tapaus. Kimmo laskeutuu täristen ja miettii, mitä tehdä. -- Tunteen tasolla Kimmo tuntee itsensä loukatuksi, kun Tuija ei pidä - niin kuin hän - yksiavioisuutta arvossa: ei kunnoita sitä periaatetta, että kaikkien Kimmon naisten sopisi olla yhtä aikaa yksiavioisia ja uskollisia herra Kimmolle."

Kirjassa maistui myös yliyrittämisen maku, oli laitettu intertekstuaalisuutta Aino Kallakseen ja Eino Leinoon. Ketunmorsian otsikkona viittaa sudenmorsiameen. Nimet menevät sekaisin Annasta Ainoon jne.. Lisäksi sieltä löytyy metafiktiota, mise en abyme -rakennelmia, biografista kirjallisuudentutkimuksen fanfaaria (oliko tämänkin tarkoitus olla lukijalle joku avain kirjan lukemiseen Larjavaaran kautta), sanojen semantiikkaakin käydään kädestä pitäen läpi, fokalisaatiot, fasetit ja autofiktioonkin tartuttiin jälleen kerran kliseisellä tavalla Pirkko Saisio- esimerkkejä käyttäen. Feminististä lähestymistapaakin rakenneltiin. Loppuluku oli jo niin osoitteleva yritys sitten koota koko tarina parodiaksi, mutta kun ei toimi, niin ei toimi. Kaikki kirjassa tuntuu olevan niin osoittelevaa ja tarkoituksenmukaista, joten siitä joko ärsyyntyy tai lukee teoksen nauraen. Kieltä on haukuttu monissa arvosteluissa lapselliseksi, mutta osaltaan sen antama kökköyden huumoritaso kannatteli, koska siten jaksoin lukea tämän loppuun asti.

Monella tapaa tässä olisi ollut asetelmat lukea tätä inhoten Kimmon tekoja ja sitä kuinka nämä passaavat eukot päästävät hänet kerta toisensa jälkeen pahasta, mutta ei Kimmon henkilöhahmo minua ärsyttänyt, vaan Annan. Kun teinityttönä katsoin muotilehtiä, valtasi minut jonkinlainen ärsytyksen ja ahdistuksen välitila. Nyt lukiessani Annasta, jokaisen professorin lempioppilaasta, tunsin saman tunteen. Hän on kuin joku yli-ihminen, hiki haisee nuorekkaalle ja ulkonäkö on virheetön. Hän tekee nopeasti taidokkaan gradun, joka hyväksytään laudaturilla samalla lisensiaattityöksi. Hän on tehnyt jo koko kesän ennen seminaareja pohjatöitä 100 sivun verran, vaikka työskentelee samalla kustantamossa. Hänestä pitävät Kimmon entiset vaimotkin, koska hän on niin suloinen ja ihana. Orgasmitkin tulevat kujertaen. Yök.

K-Blogin Jenni on kirjoittanut samasta kirjasta minua hauskemman arvion ja Leena Lumi armollisemman. Kannattaa lukaista myös. :)

Matti Larjavaara: Ketunmorsian
Gummerus, 2010
Sivuja: 411