7.6.2012

Mitä klassikoita pitää löytyä kirjahyllystä?

Voitteko auttaa? Olen utelias kuulemaan, että mitä klassikoita lukijani arvostavat niin paljon, että haluavat niiden löytyvän kirjahyllystään. Olen lukenut viime vuosina enemmän kotimaisia klassikkoteoksia ja niitä opintojen edetessä kirjahyllyyni haalinut. Erityisesti minua kiinnostaisikin kuulla, että mitkä käännöskirjallisuuden klassikot ovat niin tärkeitä teoksia, että niiden puuttuminen kirjahyllystä tuntuisi puutteelta.

Kirjahyllyn rakennusprojektin olen esitellyt aiemmin blogissani, ja järjestys on kaiken aikaa muutoksen alla. Kierrän mielelläni divareita ja kierrätyskeskuksia, ja pidän kirjalöydöistä, mutta haluaisin nyt etsiä kirjahyllyn kulmakiviä, superklassikoita, jotka takaavat sen, että kotoa löytyy aina hyvää luettavaa. Olen koko kevään lukenut hyvin uutuuskirjapainotteisesti, joten haluaisin kesälomallani tarttua itselleni uusiin klassikoihin. Niihin teoksiin, jotka ovat jättäneet jälkensä tuhansiin lukijoihin ja kirjalllisuuskenttään. Ne, jotka ovat luoneet uusia (ala)genrejä tai muokanneet olemassaolevia. Teoksia, joihin viitataan ja jotka ovat yhä keskustelun arvoisia.

Bloggauksen otsikko on tahallaan noin provokatiivinen, sillä klassikoita on niin paljon, ettei kaikkien haaliminen hyllyynsä ole mitenkään mahdollista. Haluan silti kuulla, että mistä kirjoista olette erityisen tyytyväisiä, mitkä jaksatte lukea kerta toisensa jälkeen ja mitkä ovat kirjallisuushistoriallisesti niin merkittäviä teoksia, että jokaisen itseäänkunnioittavan lukutoukan pitäisi ne lukea. 

Kirjallisuudenopinnot ovat kuljettaneet minua tiettyjä polkuja pitkin lukijana, mutta tiukan uutuuskirjaputken jälkeen kaipaan lukijana taas "uusia" tuulia. Sofi Oksanen on kuvannut Suomen Kuvalehdelle kustannustoimittajaansa Harri Haanpäätä näin: "Harri on aina kirjailijan ja kirjan puolella. Hänellä on vankka kirja-alan tuntemus ja tradition taju. Hän on lukenut ihminen. En kaipaa kustannustoimittajaa, joka on lukenut vähemmän kuin minä.”

Tuo kohta jäi vaivaamaan mieltäni viime joulusta asti, sillä lukemiseni kulkee sykleissä. Luen aina paljon, mutta se, mitä luen ja mikä kiinnostaa, vaihtelee aika ajoin paljonkin. Nyt tuntuu, että lukijana kaipaan takaisin tradition alkujuurille. Siksi tämä postauksin tuli mieleeni. Minulla on blogini kautta mahdollisuus kohdata satoja (vaikka niin moni tuskin tähän vastaa) lukeneita ihmisiä, joiden mieliklassikkokirjoista kuulisin mielelläni.

Minulle itselle tärkeä suunnannäyttäjä on ollut Tammen Keltainen kirjasto, mutta niistäkin olen viime aikoina lukenut enemmän nykykirjallisuutta. Itselle tärkeitä klassikoita ovat ne kirjat, joista olen kuullut luennoilla, kirjoittanut esseitä, puhunut muiden lukijoiden kanssa, joihin tehtyjä viittauksia tunnistan nykykirjallisuudessa, joista olen nähnyt loistavia elokuvia. Koska olen erikoistunut opinnoissani kotimaiseen kirjallisuuteen, löytyy hyllystäni nimenomaan Waltaria, Canthia, Ahoa, Lehtosta, Kilpeä, Salamaa, Saarikoskea, Sillanpäätä, Linnankoskea, Järnefeltiä, Jotunia, Katzia, Tikkasia, Kihlmania, Vartiota jne. Mutta tämä ei tarkoita, ettenkö kuulisi teiltä myös omien hyllyjenne tärkeistä kotimaisista klassikoista, hyllyn ylpeyden aiheista ja lukeneisuutenne kulmakivistä. Silti eniten neuvoja kaipaan maailmankirjallisuuden kanssa.

Yksi syy hyllyni läpikäymiseen ja klassikkohamuamiseen on se, että olen ostanut niin paljon hyviä kirjoja pokkareina, ja nyt huomaan etten oikeastaan halua lukea niitä niin pienellä fontilla. Arvostan kirjojani myös esineinä ja useissa pokkareissa on hienot retrokannet, mutta haluan silti ostaa/saada samat kirjat myös kovakantisina lukukokemuksen takia. Kuvassa osa omista aarteistani.

Muistin virkistykseksi Kirjamielellä-blogista voi vilkaista bloggauksen aiheesta: mikä on klassikko?


42 kommenttia :

  1. Omaan hyllyyni etsin yhtä klassikkoa (jonka luulin jo omistavani), nimittäin John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä. Minusta se on hieno kirja, joka kestää monen monta lukukertaa.

    Nyt äkkiseltään en keksi muita, mutta varmasti nyökyttelen myöhemmin muiden klassikkosuosikeille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en ole Steinbeckiä vielä lukenut, mutta ostin kirpparilta Ystävyyden talon. Sen aion lukea tänä vuonna, koska se sopii myös Karoliinan Amerikka-haasteeseen.

      Poista
  2. Tammen kirjasto on aika hyvä kirjalähde, laadukkaita kirjoja. Kirjatorilta saa näitä aika edullisesti Tku, Hki, Tre linjalta. Mutta itse klassikoita ei taida juurikaan löytyä hyllystä, vaikka kirjoja onkin kerääntynyt paljon. Hemingwayn "vanhus ja meri" on näköjään, Ahon "rautatie", (klassikko jos mikään), Hannu Salaman "Juhannustanssit" ja siinäpä ne taitavat sitten ollakin. Olen joskus yrittänyt lukea innostuksissani Venäläisiä klassikoita, Dostojevskia, Tolstoita, Tsehov, mutta kovin vaikealukusia, raskaita ovat olleet ja tiiliskivimäisä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko Tammen kirjasto sama vai eri kuin Keltainen kirjasto? Tammen keltaisia olenkin kerännyt hyllyyni, samoin venäläisiä klassikoita löytyy paljon. Kirjatorilla en muista käyneeni.

      Poista
  3. Sorry, siis keltainen kirjasto tietenkin :)

    VastaaPoista
  4. Hmm. Klassikoissa on jonkin verran myös maa- ja kielialuepeliä, eli jos harrastaa jonkin tietyn maan kirjallisuutta enemmän niin sieltä nousee sitten sellaisia kirjoja jotka pitää lukea, mutta jotka laajemmin voi ehkä jättääkin väliin. Joku Shakespeare on toki kansainvälisestikin huomion arvoinen mutta englanninkielisessä maailmassa välttämättömyys, ja en minä tiedä tarvitseeko tavallinen suomalainen Dickensia, Thackerayta, Spenseriä, Eliotia (George tai TS) jne, mutta jos kyseisen kielialueen kulttuuriin tarkemmin perehtyy niin voivat osoittautua hyödyllisiksi...

    Sitten on myös ne kirjat joita ei ehkä tarvitse lukea kokonaisuudessaan mutta jotka pitäisi ainakin jotenkuten tuntea. Shakespearen muutama näytelmä, Raamattu jne. Choderlos de Laclosin Vaarallisia suhteita on hyvä kirja mutta leffaversionkin katsominen riittää lukutoukalle.

    Orwellin Eläinten vallankumouksen olen joskus maininnut sellaisena kirjana jonka soisin kaikkien lukevan (ja joka on sen verran sujuvasanainen ja ohut ettei sen pitäisi suorituksena olla kovin hankala).

    Klassikkokaanonia voi viritellä vaikka miten, mainitaan nyt tässä vaikka muutama sellainen näytelmä jota pidän aika olennaisena:
    Euripides: Medeia
    Shakespeare: Hamlet & Kesäyön unelma
    Tsehov: Lokki
    Beckett: Huomenna hän tulee
    Ibsen: Nukketalo
    Brecht: Äiti Peloton ja hänen lapsensa
    (ja Kivi, Canth jne).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä pointti, että osa klassikoista tulee lähemmäs ja tärkeämmäksi, jos erikoistuu siihen kuuluvaan maa- ja kielialueeseen.

      Raamatun olen lukenut melkein kokonaan ja siinä samalla kirjoja, jotka ovat ammentaneet paljon Raamatun kertomuksista. Eläinten vallankumous on kyllä todella tärkeä teos, parempi minusta kuin Vuonna 1984. Shakespearea en ole lukenut, enkä omista noista näytelmistä mitään, jotka mainitsit.

      Poista
  5. Omat must-klassikkoni hyllyssä ovat ainakin Linnan Tuntematon ja Täällä Pohjantähden alla. Viimeisenä mainittu löytyy ihan siksikin, että se kuuluu lempikirjoihini. Kalevala ehdottomasti! Sinuhe löytyy hyllystäni myös, mutta en usko jaksavani sitä koskaan lukea, niinpä se on enemmän sellainen "prassailukirja" :--D Kalevala, Sinuhe, Vänrikki Stoolin tarinat ja Aleksis Kiven tuotannon koen omassa hyllyssä tärkeäksi paitsi klassikkoina myös siksi, että ne ovat kaikki mummoni tädin supervanhoja painoksia ja siksi aarteita (vanhat kirjat <3). Haluaisin kartuttaa hyllyyni venäläiskirjailijoiden klassikoita, etenkin Dostojevskin ja Tolstoin tuotanto olisivat tervetulleita. Jos hankin klassikoita hyllyyni, on kriteerinä se, että koen teoksen itse tärkeäksi. Kirpparilta onkin sitten mukava ostella klassikoita edullisesti ihan vaikka vain, koska voin opettajana tarvita niitä (mikä ihana tekosyy ostaa kirjoja) ;) Koen itse Westön ja Oksasen klassikkomaineen saaneiksi, Kyröstäkin sellaisen uskon tulevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnan kirjat ovat minullekin tärkeitä. Minulla on Tuntematon vain sellaisena outona minipokkarina. Se oli hauska idea, kun ostin, mutta en koskaan sitä ole lukenut. Lainasin mieluummin kirjastosta kunnollisen version. Tämä se onkin, että sorrun aina ostamaan kirjallisuuden aarteita pokkareina, mutta en kuitenkaan niitä halua sellaisina lukea. (Noh, nyt toistan itseäni.)

      Hyvä pointti, että monen nykykirjailijan teos on ansainnut/saanut jo klassikkomaineen.

      Poista
  6. Ulkomaisista klassikoista minulle tärkeimpiä ovat venäläiset ja omaankin niitä melko hyvän kokoelman (kaikki jopa luettuna, parhaimmat muutamaan kertaan). Hyllystä löytyy kaikki Dostojevskin tärkeimmät teokset, samoin Tolstoin kaksi suurteosta Anna Karenina ja Sota ja rauha, Tsehovia, Turgenjevia, mutta tärkeimpänä pidän Bulgakovin "Saatana saapuu Moskovaan".

    Sen sijaan on tunnustettettava, että monet länsimaiset klassikot ovat lukematta alkaen Shakespearesta ja jatkuen muihin brittien, saksalaisten, ranskalaisten ym. teoksiin. Joitakin olen sieltä täältä lukenut, mutta mitenkään systemaattisesti en ole niitä läpi käynyt. Joitakin löytyy myös kirjahyllystä, mutta luentaan eivät vielä ole päässeet, kuten esimerkiksi Thomas Mannin "Taikavuori" ("Buddenbrookeista" ja "Kuolema Venetsiassa" kirjoista pidin kovasti), Döblinin "Berlin Alexanderplatz" ynnä muita. Paljon on siis lukematta minullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thomas Mannilta ostin juuri Tohtori Faustuksen. Taikavuorikin tärkeä, se myös mainitaan usein muissa kirjoissa. Döblinin kirjasta en ollut kuullut, mutta sillä on niin ihana nimi. (Rakastan Berliiniä!!) Saatana saapuu Moskovaan on minulta vielä lukematta. Kaikilta noilta muilta olen lukenut jotain, nyt juuri kesken Turgenjevin kirja Ensimmäinen rakkaus. Sota ja rauha on sellainen teos, että kuvittelen sen joskus varmaan lukevani, mutta se on niin laaja, että saattaa olla että tartun siihen vasta vuosikymmenten päästä.

      Poista
  7. Minua harmittaa hirveästi että hyllystäni puuttuu Steinbeckin Vihan hedelmät! Samalta kirjoittajalta Tuntemattomalle Jumalalle on sellainen jota hyllyssäni aarteena vaalin. Humiseva harju olisi myös hienoa omistaa, ehkä sitten lopultakin uskaltaisin lukea kirjan. Kotimaisista Täällä Pohjantähden alla on must!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta minun on pakko tarttua Steinbeckiin, jo toinen maininta hänelle. Emilyn kirjoja ei löydy minunkaan hyllystäni, mutta Charlotten Kotiopettajan romaani on kulkenut mukanani vuosia, vaikka on mahdottoman ruma ja kulunut kirja.

      Poista
  8. Olen lukenut paljon vanhempia klassikkoja ilmaisina e-kirjoina, siksi niitä ei ole hyllyssäni niin paljoa. Viimeisen muutaman vuoden suosikkeja ovat olleet mm. Flowers for Algernon, Of Human Bondage sekä Camusin Sivullinen ja Rutto. Of Human Bondage taitaa olla Suomessa aika tuntematon, liekö edes käännetty. Sääli!

    Aldous Huxleyn Islandin pitäisi olla klassikko, mutta ei se sitä taida olla. Paljon, paljon parempi kuin Uljas uusi maailma - ehkä siksi, että se on parikymmentä vuotta tuoreempi tapaus. En Huxleyn vanhoista teoksista niin välitä.

    Myös Harmsin novellit ovat hyllyni aarteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on Kindlessä oma kirjastonta. :) Camusin Sivullinen on niin hyvä, Rutto pitäisi lukea. Huxleyn Uusi uljas maailma löytyi vanhana keltaisen kirjaston painoksena viimeksi divarista. Island on tosiaan minullekin vieras teos.

      Poista
  9. Ihana kysymys! Voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka pitkästi. Minullakin on laillasi enemmän kotimaisia klassikkoja, jo esille tulleet Linna, Waltari, Canth jne. Yleisen kirjallisuuden puolelta löytyy ainakin Viktor Hugon Kurjat, joka on kyllä mahtava teos. Dumaseja löytyy Monte Criston kreivi ja Kamelianainen. Venäläisistä taidan omistaa Dostojevskin Vanhan ruhtinaan rakkauden, Tolstoilta Anna Kareninan (jonka siis jätin kesken, kun se oli niin booring. Olen harkinnut siitä luopumista, mutta toisaalta tuntuu, että se pitäisi löytyä kirjahyllystä). Bulgakovilta Saatana saapuu Moskovaan pokkarina, sen kyllä voisin hankkia komeampanakin painoksena. Jane Austenilta taidan omistaa koko tuotannon joko suomeksi tai englanniksi. Jokin aika sitten ostin Länsirintamalta ei mitään uutta pokkarina, mutta en vielä ole lukenut sitä. Kirjahyllystäni puuttuu kokonaan Hemingway, enkä ole edes lukenut häneltä mitään, siihen pitäisikin paneutua!

    VastaaPoista
  10. Olen nähnyt yhdellä poismenneellä ihmisellä kattavan klassikkohyllyn, missä lienee ollut esim. kaikki Dickensit, Shakespearen näytelmät, Brontet, Austenit ja venäläisiä klassikoita Sota ja rauha, Anna Karenina, Hiljaa virtaa Don, Rikos ja rangaistus, Tsehovia .. sitten amerikkalaisia klassikoita Steinbeckiä, Kultahattua ja paljon paljon muuta kirjallisuutta, jota en silloin ymmärtänyt, olin niin nuori silloin, mutta ei juurikaan suomalaisia teoksia, joitain Muumikirjoja ja ehkä Waltaria ja jotain runoteoksia. Tämä henkilö oli vieläpä lukenut kaikki nämä klassikot.

    Itse kehtaan pitää kirjahyllyssäni teoksia, joita olen lukenut. Oma kirjahyllyni sisältää jo Sinuhen, Täällä pohjantähden alla, Tuntemattoman sotilaan, ja niitä klassikkoja, joista olen blogannut. Eri lähteistä olen kerännyt luettavaksi mm. Sota ja Rauha –teoksen Anna Kareninan, Kurjat, ja joitain muita, mutta pidän niitä vielä kaapissa, jahka saan luetuksi, raivaan tilaa niille hyllyn :)

    VastaaPoista
  11. Ulkomaisista ehdottomasti venäläiset klassikot, vaikkapa Dostojevskin Rikos ja rangaistus, Tolstoin Sota ja Rauha sekä Anna Karenina, Solohovin Hiljaa virtaa Don, sitten Victor Hugon Kurjat, Harriet Beecher-Stowen Tuomo Sedän Tupa, Thomas Mannin Taikavuori, Aksel Sandemoselta ainakin Pakolainen ylittää jälkensä ja Kadonnut on vain unta, August Strindbergin kaikki kirjat, Axel Munthen Huvila meren rannalla, Ernst Hemingwayn Kenelle kellot soivat, Alexandre Dumasin Monte Criston kreivi, Sartren Inho, Emily Brontën Humiseva harju, Charlotte Brontën Syrjästäkatsojan tarina sekä Kotiopettajattaren romaani, Walter Scottin Lammermoorin morsian, Henryk Sienkiewiczin Qua vadis, Steinbeckin Vihan hedelmät ja Länsirintamalta ei mitään uutta, Herman Hessen Arosusi, Heinrich Böllin Nainen ryhmäkuvassa...

    Kotimaisista Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen sekä Turms kuolematon, Väinö Linnan Täällä Pohjan tähden alla ja Tuntematon sotilas, Z. Topeliuksen Välskärin kertomukset, Maria Jotunin Huojuva talo...

    Nostan uudeksi ulkomaiseksi klassikoksi Saksan kirjallisuuspaavin omaelämänkerran Eurooppalaine, joka on kirjastoni timantti, sekä uudeksi kotimaiseksi klassikoksi Bo Carpelanin Axelin.

    Voi näitä asioita voisi peuhia sateenkaaren tuolle puolen...ja seuraaksi voimmekin sitten pohtia, mitkä kirjat ovat huomisen klassikoita!

    VastaaPoista
  12. Yleensä en välitä sellaisista väitteitä, että kaikkien pitäisi lukea jotkut tietyt kirjat. Jokainen rakentakoon rauhassa omannäköisensä kirjaston, mutta mielestäni monipuolisuus on aina hyvä asia, niin että edustettuna on eri aikakausia ja maita. Ja toisaalta myös erikoistuminen on hienoa.

    Jos mennään todella perusteisiin, niin Raamatun rinnalle Homeroksen eepokset ja Ovidiuksen Muodonmuutoksia. Antiikin mytologian tunteminen on länsimaisen kulttuurin tuntemisen kannalta tärkeää (voi siihen tietysti tutustua myös suorasanaisesti).

    Minulle tärkeitä klassikoita ovat englantilaisista Austen, Brontët, Dickens, Eliot ja Thackeray. Amerikkalaisista London, Melville ja Poe. Venäläisistä Tolstoi. Lisäksi ainakin Andersenin ja Grimmin sadut. Enkä ole lukenut näiltä kaikilta kaikkea, mutta aina silloin tällöin on mukavaa palata heidän seuraansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin noita antiikin eepoksia, juu, Homeros ja Muodonmuutokset tai muu hyvä yleisesitys aiheesta (mm. Alf Henriksson on kirjoittanut pari hyvää).

      Ja jos syvistä perusteista puhutaan niin mieleen tuli sellaiset kirjat kuin Plutarkhoksen Kuuluisien miesten elämänkerrat. Se oli osa klassista koulutusta hyvin pitkään, huomattava joukko merkittäviä kirjailijoita on sen lukenut ja kykenevät sujuvasti viittailemaan siihen koska kaikkihan ovat sen lukeneet. Mutta kuka lukee nyky-Suomessa Plutarkhosta tai Vergiliusta?

      Klassikkomääritelmistä tulee laajemmin mieleen myös niitä muita kirjoja jotka kai ovat jonkin sortin klassikoita kun ovat niin vanhoja ja säilyneet tähän päivään saakka, vaikkeivät välttämättä olekaan enää nykyään kovin tunnettuja tai luettuja. Oman hyllyni herkkupaloja ovat mm. Rolandin laulu, Christine de Pisanin Treasure of the City of Ladies ja Geoffrey of Monmouthin History of the Kings of Britain...

      Poista
  13. Tänne onkin listautunut hyviä kirjoja. Minä jäin miettimään kysymystäsi siitä, mikä on klassikko. Sille ei tietenkään olekaan mitään yksiselitteistä vastausta, mutta toki kirjallisuuden kaanon määrittää klassikot ja jonkinlainen aikajänne, toisaalta puhutaan moderneista klassikoistakin.

    Mutta niin... No, eri maista on tavallaan helppo poimia koko joukko klassikoita, kuten Venäjältä Dostojevski, Gogol, Tolstoi ja Tsehov - sekä tietenkin Ahmatova; Yhdysvalloista vaikkapa Hemingway, Steinbeck, Faulkner, Fitzgerald; Britanniasta Shakespeare, Byron, Keats, Brontet, Austen; Saksasta Mann, Rilke; Ranskasta Baudelaire, Camus jne jne. Ne kaikki kuuluvat mielestäni kirjalliseen yleissivistykseen (ja heh, mainitsin vain niitä joita olen lukenut ;)). Kotimaisista jo mainittujen lisäksi ehdottomasti Ilmari Kianto ja Helvi Hämäläinen.

    Klassikot näkyvät määräytyvän aika lailla läntisen kirjallisuushistorian kautta, mikä johtuu osin siitä, etten ainakaan minä tunne vanhaa afrikkalaista tai aasialaista kirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tottakai Rilke, Ahmatova, Faulkner, Keats, Baudelaire (tilasin just hänen runokokoelmansa), Shakespeare ja olen Camusitkin lukenut. Ja nuo muut taisinkin aikaisemmin mainita.

      Kotimaisista minäkin jäin miettimään, että 'miksei Helvi Hämäläinen...'

      Poista
  14. Kiehtova kysymys tuo, että mitkä klassikot eivät saisi puuttua hyllystä. Ruusun nimi, Sivullinen, Vanhus ja Meri ovat tavallaan itsestäänselviä hankintoja, kun tuntuu että kaikista kulttuurikodeista nuo löytyvät. Toisaalta kirjahyllyn omistajasta kertoo kenties enemmän se, mitä klassikkoja on jätetty hankkimatta tai minkätyyppiseen kirjallisuuteen on erikoistuttu.

    Yhdellä voi olla pari hyllymetriä elokuvakirjallisuutta ja toisella saksalaisen romantiikan keskeiset teokset alkukielisinä. Ehkä kiinnostavinta kirjahyllyissä ovatkin yksityiskohdat, eikä kokonaisuus.

    Sanoisin silti, että Dostojevskin Idiootti tai Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan sopisi löytyä jokaisen kirjanystävän hyllystä. Nuo kaksi kirjaa antavat niin lohdullisen kuvan ihmisestä.

    VastaaPoista
  15. Tuossa aiemmin olikin jo puhetta eri maiden ja kielialueiden kirjallisuuksista. Olen miettinyt omaa listaani muodostaessa, että jos/kun yleissivistystä hakee, kannattaa huomioida, ettei syrji mitään aluetta, vaan ainakin jonkinmoinen käsitys syntyy kaikista. Brittinäkökulmasta on outoa, jos kirjallisuuden harrastaja ei ole lukenut Shakesperea ja Venäjällä ihmetellään paljon lukevaa, joka ei tiedä mitään Pushkinista. Mikä meillä on vastaava. Ehkä Sinuhe? Aikaisemmin oli kai outoa jos joku ei tuntenut vaikkapa Runebergiansa, nyt lienee toisin.(Tuli muuten mieleen, että onkohan tuon Pushkin-jutun kanssa sama juttu, Jaana voisi tietää?)
    Voi miten paljon olisi luettavaa!
    Steinbeckistä muuten, muistelen että hänen tuotantoaan on sanottu epätasaiseksi eli kenties vain osa on klassikkoainesta. Vihan hedelmät olen lukenut. Nostaisin sen ehdottomasti klassikkokategoriaan. Hiiriä ja ihmisiä saa myös ääneni. Sen haluaisin hyllyyni (kuten Maija).
    Tosi ajatuksia herättävä postaus!

    VastaaPoista
  16. Sattuipa tämä kysymys sopivaan saumaan, teinhän juuri suuren kirjahyllypuhdistukseni. Tosin olen sen verran jakautunut persoonallisuus, että kotikirjahyllyni ei kerro ihan koko totuutta, koska olen vienyt ison kasan erilaista kirjallisuutta myös työpaikan hyllyyn oppilaitteni saataville, siellä majailee mm. Bronten sisarusten tuotantoa tällä hetkellä.

    Edellä on jo esitetty hyviä näkökulmia ja kysymyksiä. Mikä esim. on klassikko? Otan vapauden määritellä sen omasta näkökulmastani kirjaksi, joka kestää lukemista vuosikymmenestä ja sukupolvesta toiseen. Myös tuo kulttuurijakauma on varteenotettava huomio. Kotimaisen kirjallisuuden opinnoissa tietysti korostui suomalainen kirjallisuus, vaikka kansainvälistäkin puolta luettiin, länsimaispainotteisesti tosin. Opintojen ja nykyisen työni merkit näkyvät kirjahyllyssäni, jossa Kivi ja Kilpi nököttävät rinnakkain :)

    Kirjahyllyä karsiessani koetin pitää ohjenuorina lukemattomuutta ja klassikkoutta. Karsin siis sellaisia kirjoja, jotka olin jo lukenut mutta en uskonut niitä enää itse uudelleen lukevani. Tyrmistyin, kuinka paljon olen tullut hankkineeksi kirjoja, joita en ole ehtinyt lukea. Klassikoista yritin säästää ne "parhaat". Paljon jäi kotimaista Ahosta Viitaan. En vain raaski niistä luopua. Osan tosin vein töihin, mutta niissä on aina kotiuttamisoptio mukana.

    Ulkomaisista klassikoista hyllyssäni ovat mm. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, Järki ja tunteet, Karen Blixenin Eurooppalaisena Afrikassa, Boccaccion Decamerone, Italo Calvinon Paroni puussa (perintökirja!), Albet Camus`n Sivullinen, Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla, Danten Jumalainen näytelmä, Daniel Defoen Robison Crusoe (myös äänikirjana), Dostojevskin Rikos ja rangaistus, Umberto Econ Ruusun nimi, Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri sekä viisi muuta kirjaa, James Joycen Dublinilaisia ja Odysseus, Pablo Nerudan Andien mainingit, Edgar Allan Poen Kootut kertomukset, Isaac Bashevis Singeriltä Varjoja Hudsonin yllä ja seitsemän muuta teosta, William Styronin Sofien valinta, Junichiro Tanizakin Makiokan sisarukset, Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin, J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta, Tolstoin Anna Karenina ja Sota ja rauha, Alice Walkerin Häivähdys purppuraa, Richard Yatesin Revolutionary Road. Lisäksi John Irvingin teoksia aika pino, mutta harmikseni Kaikki isäni hotellit ja Garpin maailma puuttuvat, vaikka juuri ne taitavat muodostua klassikoiksi hänen tuotannostaan. En ole yhtä kurinalainen kuin Jokke, joka laittaa hyllyyn näkyviin vain lukemansa kirjat. Minulla on tässä listassa koko joukko lukemattomia, osan taas olen jo lukenut useaan kertaan. Mutta hyllyyn pitää koota pääomaa myös tulevan varalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja Steinbeckilta ainakin Hiiriä ja ihmisiä sekä Helmi.

      Poista
    2. Aijai, Kirsi! Kun minä tein suuren kirjahyllysiivouksen, sain ison ahdistuksen ja jouduin ostamaan monet kirjat jostain kalliisti;-) No, Emily Brontën Humiseva harju on nyt sekä uutena että hyvin vanhana painoksena, eikä kumpikaan lähde täältä mihinkään hintaan ulos.

      Minullakin on Juhani Ahon Kootut teokset, vaikka tuskin niihin enää ryhdyn. Saatan lukea uusiksi Maila Talvion Kootut tai sitten Aino Kallasta. Sinuhen luin uudelleen edellissuven yksinäisenä viikkona, mutta en aio postata siitä. Miten postata jumaluudesta...

      Minulla on Ruusn nimi saksaksi! Eräät itävaltalaiset ystävämme yliarvioivat saksan taitoni.

      Minulla taitaa olla kaikki Singerit...

      Anna Karenina sekä Sota ja rauha on tullut luettua muutamaan kertaan ja Revolutionary Road on mielestäni klassikko. Minultakin puuttuvat Kaikki isäni hotellit sekä Garpin maailma. Ensiksi mainittua en ole edes lukenut ja toisen luin pariinkin kertaan, mutta annoin sen pois, sillä pokkari, joka ei kestä kovassa luvussa.

      Sinulla on kiinnostava kirjasto!

      Poista
  17. Laaja kysymys, jota olisi joskus ihana ajan kanssa pohtia. Nyt heitän vain nopeasti (kun on kiire töiden pariin), että minäkin kyllä suosittelen Steinbeckia, jota olen lukenut aika laajasti ja jonka tuotannosta oma suosikkini on Eedenistä itään. En ole tosin lukenut sitä kaikkein kehutuinta, eli Vihan hedelmiä. Muistaakseni viime kevään haasteessa nimesin yksittäiseksi lempiklassikokseni Richard Yatesin Revolutionary Roadin, jonka muuten meinasin haastaa sinut lukemaan eilen Ota riski -haasteessa. Olipa hauska sattuma. :)

    Olen lukemisissani aika pohjoisorientoitunut, eli löydän varmimmin mieluisaa luettavaa Pohjois-Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta. Myös näiden alueiden klassikot ovat yleisesti ottaen minulle ne tärkeimmät, mutta tässä on tosiaan kyse henkilökohtaisista mieltymyksistä.

    VastaaPoista
  18. Onpas mielenkiintoinen keskustelu. Minun piti oikein käydä hyllyt läpi tarkastaakseni 'klassikkotilanteen'. Jotenkin olen ollut aika hidas hankkimaan klassikoita omaksi, koska minusta tuntuu, että ne ovat aina niin helposti saatavilla kirjastoissa ja kaupoissa. Ostan enemmänkin sellaisia kirjoja, jotka ovat mielestäni loistavia, mutta joista ei ehkä tehdä uusintapainoksia tai joita en voi saada missä tahansa käsiini.

    Suomessa minulla on vielä varastossa ainakin kymmenen laatikollista kirjoja, joissa on paljon varsinkin filosofian klassikoita ja suomalaisia klassikoita. Nyt löytyy hyllystä Kafkaa, Naipaulia, Garcia Marquezia, Ecoa, Tolstoita ja Tolkienia, jotka ovat siis kulkeneet mukana maailmalla.

    Australialaisia klassikoita löytyy myös, mutta ne eivät ole niittäneet maailmanmainetta eikä niitä olla käännetty suomeksi.

    VastaaPoista
  19. Minun klassikkohyllyni taitaa myös koostua lähinnä suomalaisista, Waltaria, Linnaa, Ahoa jne.

    Klassikkoja voisi laajentaa lastenkirjallisuuteen ja enemmän myös runouteen? Esim. Tove Janssonin muumit, Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu, Astrid Lindgreniltä vaikkapa Peppi, jotka on klassikkoja ainakin kotimaisesta näkökulmasta, muista esim. Saint-Exuperyn Pikku prinssi. Omasta hyllystä löytyy C.S. Lewiksen Narniat, jotka ainakin tuossa lastenkirja-fantasia-genressä on klassikkoja.

    VastaaPoista
  20. Mulla on liian vähän klassikoita omana. Sellaisia, joita omassa hyllyssä on ja joita haluaisin olevan on Dickens, Dostojevski, Tolstoi, Steinbeck, Hemingway, Linna, Canth ja Aho nyt ainakin. Toisaalta antiikin aikaisiakin olisi kiva omistaa...

    VastaaPoista
  21. Tämäpä on herkullinen aihe! Tykkään itse tehdä listoja kirjoista, mitä hyllystä pitäisi löytyä, ei vain ole rahaa moista toteuttaa. :D

    Mutta joo, mielestäni kotimaisesta kirjallisuudesta nämä pitäisi löytyä hyllystä tai ainakin lukea: Kalevala, Seitsemän veljestä ja Minna Canthia ylipäätään. Nämä siksi, että kaikki ovat olleet merkittäviä virstanpylväitä kirjallisuushistoriassamme: ensimmäinen naisnäytelmäkirjailija, kansalliseepos ja ensimmäinen kotimainen romaani.

    Ulkomaisista on vaikea sanoa oikein mitään, kun en tunne sitä yhtä hyvin kuin kotimaista, mutta Margaret Mitchellin Tuulen viemää on ainakin aika klassikko ja se pitäisi lukea. Samoin Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ja tyttökirjaklassikko Pikku naisia. Lukea pitäisi varmaankin myös Dostojevskin Rikos ja rangaistus, Tolstoin Anna Karenina jne, mutta itse en niistä pahemmin luettuani perustanut. Miesten puolelta sanotaan siis Orwellin Eläinten vallankumous, Shakespearea jne. :) Niin ja Jose Saramagon Kertomus sokeudesta on ehdottoman suositeltava teos!

    VastaaPoista
  22. Oikeastaan ihan oikea klassikkohylly lähtee sydämestä. Sen jälkeen tulevat muut syyt, joissa riittää suuntaan jos toiseen. Voi valita proosan, runouden, näyttämötaiteen, elokuvan jne. Tai kaiken, mutta sitten on oltava paljon tilaa, ja voisi ajatella, että hyllysi on lähikirjastosi.

    Mutta älä sivuuta ikinä: Dostojevskin Kellarinloukkoa. Lisää sen seuraksi Idiootti ja Karamazovin veljekset. Venäjä on melkein sillä hoidettu, mutta Tolstoin Sota ja Rauha voi olla seurana, mutta lukusuositus asettuu 30 vuoden yläpuolelle, koska historiaa täytyy olla itselläkin, jotta ymmärtää mitä Tolstoi hakee.

    Saksasta Mannin Buddenbrookit, Kuolema Venetsiassa ja Hessen Arosusi ja Siddhartha.
    Puolasta Sienkiewitzin Quo Vadis, riippumatta siitä mitä ajattelee kristinuskosta
    Kreikasta Kazanzakisin Viimeiset kiusaukset, myös kuten yllä.
    Portugalista Saramagon Kertomus sokeudesta / Kertomus näkevistä
    Sveitsistä Bichselin Lastentarinat
    Ranskasta ainakin Moliéren näytelmät, joitakin Balzaceja, Sartren Inho, Camusiakin voi olla.
    Englannista ainakin Austenin Ylpeys&Ennakkoluulo, Kasvattitytön tarina - muitakin jos miellyttää, George Eliotin Middlemarch, joku Dickens Kolea talo esim., E. M. Forsterin Talo jalavan varjossa, Woolfin Oma huone, ja muita valinnan mukaan, Mrs Dalloway tai Majakka, Joycelta valinnan mukaan joko kirjailijan nuoruusvuodet tai Odysseus ja näitähän riittää, Goldingin Kärpästen herraakaan ei pidä sivuuttaa.
    Japanista Tanizakin Makiokan sisarukset, Kawabatan Kioto,
    Aasiasta sentään Tuhannen ja yhden yön tarinat, aikuisten laitos
    Etelä-Amerikasta Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys, ehkä myös Allenden Henkien talo
    Yhdysvalloista jo mainittuja, ja ehkä vielä Kurt Vonnegutin teoksia (ei yksin Teurastamo 5:ttä), jokunen Saul Bellow ja ehkä vielä William Saroyan. Uusista tosiaan Irvingin Garpin maailma ja Oman elämänsä sankari.
    Kanadasta Alice Munroa, Margaret Atwoodia, Robertson Daviesia

    Kyllä noilla jo rakentaa kirjaston, joka opettaa ja viisastuttaa paljon ihmisenä olemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas kiinnostava kommentti! Tuo Sota ja Rauha tuli luettua hyvin nuorena, pahimmassa ahmimisiässä, ja siitä jäi hyvin pölyinen ja tympeä maku suuhun. Ehkä pitäisi ottaa uusintakierros harkintaan.

      (Alkuperäiseen kysymykseen en oikein osaa lisätä mitään, täällä on tullut niin hienot ohjeet täydelliseen klasikkohyllyyn. Minun luetuin klassikkoni taitaa olla Ylpeys ja ennakkoluulo... vanha pokkari kului jo riekaleiksi, mutta sain joululahjaksi uuden hienon painoksen. :D)

      Poista
  23. Itselle kovinkaan moni klassikko ei ole muodostunut tärkeäksi, joten klassikoita ei juurikaan kirjahyllyssäni ole. Klassikoksi miellän nyt tässä keskustelussa yli 100 vuotta vanhan kirjallisuuden, jos haluat palata "kirjallisuuden juurille". Omaan kirjahyllyyni hyväksyisin Jane Austenia, Brontën sisaruksia, Victor Hugoa, Charles Dickenseniä, Alexander(?) Dumasia ja Arthur Conan Doylea. Ainakin näin alkuun;)

    VastaaPoista
  24. Steinbeckillä on ihania "kesäkirjoja" nämä Torstai on toivoa täynnä ja Hyvien ihmisten juhla. Ja sellainen hassu kirja kuin Matkalla Charleyn kanssa. Ei ehkä tunnetuinta Steinbeckiä, mutta mukavaa lukemista! Nuortenkirjaklassikkojen ihanin on Burnettin Salainen puutarha. Astrid Lindgren, Tove Jansson.

    Muita klassikkosuosikkejani ovat Nikolai Gogol, Anton Tsehovin näytelmät, Jane Austen, William Shakespeare (jostain tuntemattomasta syystä erityisesti Cajanderin suomennokset!), Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi. Aino Kallas, Minna Canth ja Maria Jotuni.

    Mitkähän lasketaan runoklassikoiksi? Sanotaan vaikka Dylan Thomas, P. Mustapää, Aale Tynni. (olisihan niitä, muttei viitsi sataa nimeä listata.)

    VastaaPoista
  25. Suomalaisen kesälukemisen ehdoton klassikko on Myrskyluodon Maija!

    VastaaPoista
  26. Ah, ihanaa että Steinbeckia on suositeltu :) Itse suosittelisin myöskin, Vihan hedelmät-teosta. Oi että miten ihana tarina!

    Ja kuvassa näkyvälle Gogolin Kuolleille sieluille nyökyttelen myös...

    Suomalaisista Maria Jotunin Huojuva talo on ihan ehdoton, mutta se ehkä sinulta löytyykin myös (mutta olkoon vinkkinä muille...)

    Näitä voisi olla vielä enemmänkin, mutta pitäydytään näissä nyt :)

    VastaaPoista
  27. Minulla on hyllyssäni lähinnä juuri klassikoita, koska ostan yleensä vain kirjoja, jotka olen jo lukenut ja jotka ajattelen haluavani lukea uudelleen. Olen siis lukenut omistamani klassikot.

    Huomasin tämän keskustelun niin myöhään, että muut (erityisesti Leena Lumi) ovat jo suositelleet minunkin suosikkejani, mutta jos nyt kuitenkin mainitsen muutaman:
    - venäläiset klassikot eli Dostojevski, Tolstoi, Turgenjev, Gogol, Bulgakov, Sholohov
    - Hermann Hesse
    - Steinbeck (varsinkin Vihan hedelmät), Hemingway
    - Jane Austen, Emily ja Charlotte Brontë
    - Hugon Kurjat, Dumas'n Monte Criston kreivi
    - ja pari perusteosta eli Odysseia ja Gilgamesh

    VastaaPoista
  28. Klassikoita, niitä isolla K:lla, löytyy aina kirjastosta tai kirjakaupoista. Minulle omassa hyllyssä tärkeimpiä ovat ne lapsuuden ja nuoruuden rakkaat kirjat, joista painokset on loppuneet eikä uusia kuulu. Niitä, jos tulee kirpparilla vastaan, ostan heti ja ne pelastan ensimmäisenä palavast talosta. (No, heti lapsen ja miehen jälkeen...)

    VastaaPoista
  29. No niin, raketit tuli ammuttua.Eli hyvää uutta vuotta. Jos kirjahyllyssäsi on tilaa niin Päätalon Iijoki-sarja on klassikko,tilaahan se vie.Dostojevskin parhaana pidän "muistelmia kuolleesta talosta".Tolstoilta "sota ja rauha.Solzhenitsynilta "vankileirien saaristo".Tsehovilta "sahalin".Waltarilta "sinuhe".Ja ehdottomasti Cervantesilta "don quijote".Jotain Pentti Haanpäätä,Erno Paasilinnaa,Paavo Haavikkoa,kirkkoisä Augustinusta,Platonia,Homerosta ja Erasmus Rotterdamilaista...niin ja hiljattain lukemani Leviathan Thomas Hobbesilta.Ja Raamattu on melkein pakko lukea jos haluaa saada mahdollisimman paljon irti noista klassikoista.

    VastaaPoista
  30. Tämä on kyllä jo vanha kysymys, mutta kirja jonka luen vuosittain on James Hiltonin Sininen kuu. Mulla on se Otavan tähtikirjaston toinen painos v;lta 1954. Toivottavasti se säilyy aina hyllyssäni :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!