Mitä klassikoita pitää löytyä kirjahyllystä?

Voitteko auttaa? Olen utelias kuulemaan, että mitä klassikoita lukijani arvostavat niin paljon, että haluavat niiden löytyvän kirjahyllystään. Olen lukenut viime vuosina enemmän kotimaisia klassikkoteoksia ja niitä opintojen edetessä kirjahyllyyni haalinut. Erityisesti minua kiinnostaisikin kuulla, että mitkä käännöskirjallisuuden klassikot ovat niin tärkeitä teoksia, että niiden puuttuminen kirjahyllystä tuntuisi puutteelta.

Kirjahyllyn rakennusprojektin olen esitellyt aiemmin blogissani, ja järjestys on kaiken aikaa muutoksen alla. Kierrän mielelläni divareita ja kierrätyskeskuksia, ja pidän kirjalöydöistä, mutta haluaisin nyt etsiä kirjahyllyn kulmakiviä, superklassikoita, jotka takaavat sen, että kotoa löytyy aina hyvää luettavaa. Olen koko kevään lukenut hyvin uutuuskirjapainotteisesti, joten haluaisin kesälomallani tarttua itselleni uusiin klassikoihin. Niihin teoksiin, jotka ovat jättäneet jälkensä tuhansiin lukijoihin ja kirjalllisuuskenttään. Ne, jotka ovat luoneet uusia (ala)genrejä tai muokanneet olemassaolevia. Teoksia, joihin viitataan ja jotka ovat yhä keskustelun arvoisia.

Bloggauksen otsikko on tahallaan noin provokatiivinen, sillä klassikoita on niin paljon, ettei kaikkien haaliminen hyllyynsä ole mitenkään mahdollista. Haluan silti kuulla, että mistä kirjoista olette erityisen tyytyväisiä, mitkä jaksatte lukea kerta toisensa jälkeen ja mitkä ovat kirjallisuushistoriallisesti niin merkittäviä teoksia, että jokaisen itseäänkunnioittavan lukutoukan pitäisi ne lukea. 

Kirjallisuudenopinnot ovat kuljettaneet minua tiettyjä polkuja pitkin lukijana, mutta tiukan uutuuskirjaputken jälkeen kaipaan lukijana taas "uusia" tuulia. Sofi Oksanen on kuvannut Suomen Kuvalehdelle kustannustoimittajaansa Harri Haanpäätä näin: "Harri on aina kirjailijan ja kirjan puolella. Hänellä on vankka kirja-alan tuntemus ja tradition taju. Hän on lukenut ihminen. En kaipaa kustannustoimittajaa, joka on lukenut vähemmän kuin minä.”

Tuo kohta jäi vaivaamaan mieltäni viime joulusta asti, sillä lukemiseni kulkee sykleissä. Luen aina paljon, mutta se, mitä luen ja mikä kiinnostaa, vaihtelee aika ajoin paljonkin. Nyt tuntuu, että lukijana kaipaan takaisin tradition alkujuurille. Siksi tämä postauksin tuli mieleeni. Minulla on blogini kautta mahdollisuus kohdata satoja (vaikka niin moni tuskin tähän vastaa) lukeneita ihmisiä, joiden mieliklassikkokirjoista kuulisin mielelläni.

Minulle itselle tärkeä suunnannäyttäjä on ollut Tammen Keltainen kirjasto, mutta niistäkin olen viime aikoina lukenut enemmän nykykirjallisuutta. Itselle tärkeitä klassikoita ovat ne kirjat, joista olen kuullut luennoilla, kirjoittanut esseitä, puhunut muiden lukijoiden kanssa, joihin tehtyjä viittauksia tunnistan nykykirjallisuudessa, joista olen nähnyt loistavia elokuvia. Koska olen erikoistunut opinnoissani kotimaiseen kirjallisuuteen, löytyy hyllystäni nimenomaan Waltaria, Canthia, Ahoa, Lehtosta, Kilpeä, Salamaa, Saarikoskea, Sillanpäätä, Linnankoskea, Järnefeltiä, Jotunia, Katzia, Tikkasia, Kihlmania, Vartiota jne. Mutta tämä ei tarkoita, ettenkö kuulisi teiltä myös omien hyllyjenne tärkeistä kotimaisista klassikoista, hyllyn ylpeyden aiheista ja lukeneisuutenne kulmakivistä. Silti eniten neuvoja kaipaan maailmankirjallisuuden kanssa.

Yksi syy hyllyni läpikäymiseen ja klassikkohamuamiseen on se, että olen ostanut niin paljon hyviä kirjoja pokkareina, ja nyt huomaan etten oikeastaan halua lukea niitä niin pienellä fontilla. Arvostan kirjojani myös esineinä ja useissa pokkareissa on hienot retrokannet, mutta haluan silti ostaa/saada samat kirjat myös kovakantisina lukukokemuksen takia. Kuvassa osa omista aarteistani.

Muistin virkistykseksi Kirjamielellä-blogista voi vilkaista bloggauksen aiheesta: mikä on klassikko?