"Oman diagnoosini mukaan olen kansallisuustransvestiitti"
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen (Otava, 2007) on kertakaikkisen maukas!
Onnekseni löysin teoksen pokkariversion pari viikonloppua sitten kirpparilta 50 sentillä. Ahmaisin sen kerralla ja nauroin ääneen lukemattomia kertoja. En ole muitakaan Nousiaisen teoksia lukenut, mutta laitoin Maaninkavaaran heti varaukseen kirjastosta.
Olen itse kotoisin Lapista Ruotsin rajalta ja tunnistin monesta stereotypiasta "naapurini". Varsinkin se kuinka ruotsalaiset haluavat kokoustaa ja keskustella kaikesta pitkät tovit kolahti huvitushermooni. Kirjan idea olikin siinä, että leikittiin mahdollisimman paljon stereotypioilla suomalaisista ja ruotsalaisista, mutta hyvässä hengessä. En usko, että ruotsalaiset lukijat paheksuvat Vadelmavenepakolaisen esittämää ruotsalaisuutta.
Päähenkilönä on Mikko Virtanen ja hänellä on ongelma. Hän ei haluaisi olla suomalainen mörökölli, vaan kokee olevansa oikeasti ruotsalainen. Hän ei vain halua muuttaa Ruotsiin ja ajan myötä saada kansalaisuutta, hän haluaa olla oikeasti ruotsalainen. Hän kokee syntyneensä väärään maahan ja olevansa todellisen vähemmistön edustaja, kansallisuustransvestiitti. Virtanen vihaa Petri Takalaa, joka aina esitellessään Suomen säätä, seisoo Ruotsin kartan edessä ja hän haluaisi viettää työpaikallaan lomapäivänsä Ruotsin kalenterin mukaisesti ja juhlistaa mm. Victorian syntymäpäivää. Virtanen matkustaa joka joulu Thaimaaseen ja asuu ruotsalaisturistien keskuudessa oppiakseen heiltä todellisen ruotsalaisuuden salat, vaikka asentamalla salakuuntelulaitteet heidän bungalowhinsa. Lopulta hän tapaa Mikael Anderssonin, ruotsalaisen opettajan, joka suunnittelee itsemurhaa. Virtanen haluaa hänen elämänsä ja palkkaa Anderssonin opettamaan hänelle täydellisen ruotsalaisuuden salat ennen kuolemaansa.
Kirja on oikeastaan koko ajan hauska ja silti etevä. Odotan Maaninkavaarasta paljon.
Sattumanvaraisesti valittu tekstinäyte, koska en pystynyt valitsemaan parasta:
"Voitaisiin leikkiä rikkinäistä puhelinta. Skoonessa joku kuiskaisi vierustoverilleen vaikkapa, että "sosiaalidemokratiassa jokainen ihminen on arvokas ja yhdenvertainen".
Aivan eri lause, eikä kuitenkaan. Se todistaisi ruotsalaisen yhteisöllisyyden voimasta. Vaikka sanat ovat matkan varrella muuttuneet, on sisältö pysynyt ylevänä ja sanoman henki selkeänä. Koko Ruotsi nauraisi. Koko Ruotsi nostaisi maljan rakkaalle maalleen ja sen kansalaisille. Skål!"
Miika Nousiainen: VadelmavenepakolainenOtava, 2010
Sivuja: 207
Nyt vasta pääsin kommentoimaan tätä! Mielenkiintoinen arvio. Sinulla on selvästi jo maantieteellisistä syistä ihan erilainen näkökulma tähän kirjaan kuin esim. itselläni, minun Ruotsi-kokemukseni ja -näkemykseni liittyvät lähinnä tyypillisiin Ruotsin-risteilyihin. Niinpä en tunnistanutkaan Vadelmavenepakolaisesta niin monia juttuja kuin Ruotsia enemmän tunteva varmasti tekee. Minusta kirja oli hyvin kirjoitettu ja kiinnostava, tosi hauskakin, mutta lopulta kuitenkin kuin venytetty vitsi. Maaninkavaaraa en ole lukenut, mutta monet ovat kehuneet sitäkin!
VastaaPoistaOi ihanaa, kun olit ehtinyt lukemaan tämän. :) Ehdottomasti kirja oli kuin yksi, pitkä, venytetty vitsi. Mutta minuun upposi tosi hyvin. Tietämäni ruotsalaiset pitävät työpaikoillaan paljon kokouksia ja juovat kaikkea tekemistä ennen ja jälkeen kahvit. Fikapause. Näille jutuille irvailtiin kirjassa niin hyväntahtoisesti, mutta osuvasti, joten sain monet hyvät naurut. Niin vilpittömän ilkikurinen se oli.
VastaaPoistaEhdin lukea jo viime viikolla nopeasti töiden lomassa mutta nyt vasta ehdin lukea kunnolla ja kommentoida. :) Huvitti muuten sinun näkökannassasi se, että tässä irvailtiin lempeästi ruotsalaisille. Se on varmasti hyvä katsontakanta tähän kirjaan. Olen nimittäin kuullut kauhistuneita kommenttejakin siitä, että mitä ruotsalaiset ajattelevat suomalaisista, jos tämä käännetään ruotsiksi. Ehkä hekin ajattelevat vain ilkikurisesti eikä ilkeästi, toivotaan ainakin. :)
VastaaPoistaHanna, mullekin sattui tämä mukaan viikko sitten suomalaisten kirjojen kirpparilta. Ja kohta alotan lukemaan... Kuulostaa hauskalta!
VastaaPoistaJa sitten piti vielä sanoa, että hieno on blogi ja hui miten paljon luet - taidat olla nyt oikealla alalla!
T. Johanna, sieltä kaukaa hamasta menneisyydestä Subwayn tiskin takaa
Kiitos Johanna paljon sanoistasi. Olipa tosi mukava, että kommentoit. On aina mukava kuulla ääni "hamasta menneisyydestä". :D
VastaaPoistaOlisi mukava nähdä, kun tulet taas käymään Suomessa.
Luen kyllä paljon ja siksi tulee blogiakin päivittäin päivitettyä, jotta saisin mahdollisimman paljon lukemiani kirjoja esiteltyä. :)
Nyt vasta löysin arviosi... Yksi pitkitetty vitsi summaa kirjan aika hyvin, mutta upposi mainiosti minuunkin. Ja kyllä välillä ainakin tuli mietittyä sitä miksi naapurissa ihmiset ovat (mukamas) muodikkaampia ja onnellisempia kuin täällä meillä.
VastaaPoistaNorkku, ei vika ole sinussa, vaan minussa ja googlessa. Näitä vanhempia postauksia google ei löydä kunnolla, koska nimesin ne alunperin tuon lainauksen mukaan ja vasta myöhemmin tajusin, että jokainen postaus täytyy nimetä kirjan ja kirjailijan mukaan. Pidin tuosta vanhemmasta tavasta enemmän, mutta sitten kukaan ei löytänyt arvioitani, joten vaihdoin tapaa.
VastaaPoista