Suomen kirjataiteen komitean tavoitteena on kiinnittää huomio kirjoihin kirjataiteellisina kokonaisuuksina. Vuoden kauneimpia kirjoja valitessaan komitea pyrkii löytämään teoksia, joissa muoto ja sisältö tukevat toisiaan mahdollisimman hyvin. Arvioinnin lähtökohtana on graafinen kokonaissuunnittelu alkaen typografiasta ja päätyen valmiiseen painotuotteeseen. Klassisen kirjapainotaidon ohella komitea arvostaa tuoreita, uutta luovia ratkaisuja.Suomen kirjataiteen komitea valitsee vuosittain Vuoden kauneimpien kirjojen kokoelman. Yksi kirjoista palkitaan Kaunein kirja -arvonimellä. Omana ryhmänään valitaan vuoden onnistuneimmat kirjan kannet.
(http://www.kauneinkirja.fi/komitea/)
Esittelen nyt blogissani mielestäni kauneimpia kauneimmista kansista:
 |
| Selja Ahava: Eksyneen muistikirja. Gummerus. Graafinen suunnittelija: Jenni Noponen |
 |
| Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja. Wsoy. Graafinen suunnittelija: Mika Tuominen |
 |
| Siri Kolu: Me Rosvolat. Otava. Graafinen suunnittelija: Tuuli Juusela |
 |
| Paul Auster: Näkymätön. Tammi. Graafinen suunnittelija: Timo Mänttäri |
 |
| Herta Müller: Tänään en halunnut tavata itseäni. Tammi. Graafinen suunnittelija: Markko Taina |
Mielenkiintoista arvioida nyt pelkkiä kansia, sillä en ole yhtäkään näistä kirjoista lukenut/kuunnellut vielä loppuun asti. Katselen siis pelkästään kansia ja mietin niiden välittämää kuvaa kirjasta. Leikkimielistä analysointia luvassa:
Selja Ahavan Eksyneen muistikirjan kansi on samalla jotenkin pelkistetty ja sekava. Toisaalta se sopii hyvin teoksen nimeen, siinä missä muistikirjaan pannaan tarkkaan asioita ylös, eksynyt viittaa sekavuuteen ja unohdukseen. Pidän myös kannen mustavalkoisuudesta.
Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on puolestaan hupaisuudessaan kaikkea muuta kuin kansien "karvalakkimalli". Ruutupaita, karvalakki ja kasvojen tilalla kirjan nimi. Sopivan minimalistinen, mutta humoristinen tunnelma sopii siihen mielikuvaan, mikä minulle on kirjasta ehtinyt syntyä 2 cd:tä kuunnelleena.
Siri Kolun Me Rosvolat on hyvänvärinen ja pidän tämän lastenkirjan kannen fonttivalinnasta. En ole vielä ehtinyt lukea teosta loppuun, mutta tähän mennessä siinä on ollut paljon herkuttelu- ja mässäilykohtauksia, joten kannen karkkikoristelu sopii hyvin teokseen. Ajattelin kirjoittaa tästä teoksesta esseen, joten myöhemmin lisää herkuttelusta.
Paul Austerin Näkymättömän kannen värivalinnoissa silmä lepää ja pidän siitä että ihmishahmo kuvituksen keskellä on todellakin näkymätön. Maisema on vanhahtava ja utuinen.
Herta Müllerin Tänään en halunnut tavata itseäni kansi sopii mielestäni hyvin teoksen nimeen. Peilikuva on utuinen kuin pölyn peitossa ja naaman yli on kädellä vedetty viivoja. Viiltoja läpi kasvojen. En tiedä kirjan sisällöstä, mutta kannessa on jotain hyvin tuskaista.
Mitkä olivat teidän mielestänne parhaat kannet? Entä oliko muuten komitea onnistunut kauneimpien kirjojen valinassa?
Loppuun vielä menovinkki:
Kansalliskirjaston kahvilassa ja Agricola-huoneessa on 11.3-11.5.2011 näyttely Viron ja Suomen vuoden 2010 kauneimmista kirjoista. Näyttelyyn on vapaa pääsy.
Pidän blogissani joka vuosi Kaunimmat Kannet -kisan, joka on saalla arvonta. Viime vuonna ylivoimainen voittaja oli Peter Cameronin The Weekend. Sitä edellisenä Minervan Meren ja ikävän kiertolaiset. Yleisesti olen lukenut, että aika paljon on arvostettu Merete Mazzarellan kantta kirjassa Matkalla puoleen hintaa.
VastaaPoistaNo comments näihin esillä oleviin;-)
Tuo Siri Kolun Me Rosvolat kyllä ilahduttaa kannellaan! Suomen kirjataiteen komitean valitsemista kirjoista pidin kovasti Bo Carpelanin Graminasta, Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä sekä uudesta Maija Poppas-suomennoksesta. Olen parhaillaan lukeassa tuota Maija Poppasta iltasatuna esikoiselleni ja kirjan ulkoasu ihastuttaa minua tavattomasti. Tuon kirjan blogiini kunhan saamme sen loppuun (kirjan luvut ovat aika pitkiä viisivuotiaalle, joten etenemme luku/päivä-vauhtia).
VastaaPoistaOmia suosikkejani ulkoasunsa suhteen viime vuonna ilmestyneistä kirjoista ovat olleet mm. Nadeem Aslamin Elävältä haudatut (vaikka kirjasta ei tullut suosikkiani, on sen kannet niin kauniit!) sekä Anna Gavaldan Karkumatka, jossa on juuri sitä kepeyttä ja ilmavuutta, jota kirjassakin.
Tuo Mielensäpahoittajan päiväkirja sai ainakin minut nauramaan ja tykkäsin todella paljon kuunnella sitä. Antti Litjan uskomaton tyyli tulkita kirjan "mielensäpahoittajan" ajatuksia, oli kutkuttavan herkullinen. Kirja oli mielestäni vielä huimasti paljon enemmän kuin sen kannet lupasivat.
VastaaPoistaViimeksi ihastuin Rebecca Stottin Korallivarkaan kanteen. Sen on suunnitellut Timo Numminen, voi katsoa vaikka Avaimen sivuilta: http://avain.net/julkaisut/kaannetty-kaunokirjallisuus/korallivaras-pokkari.html
VastaaPoistaHauskaa, että kirjoitit tästä juuri nyt. Haahuilin eilen pitkästä aikaa päämäärättömästi kirjastossa (kun siis yleensä vain palautan kirjoja tai noudan niitä lainaustiskiltä) ja mietin, miten tärkeitä kannet ovat. Meinasin lainata monta kirjaa vain kansien takia! Olen ollut myös aikeissa joskus listata omista kirjoistani kauneimmat, mutta tehtävä on aika hankala...
VastaaPoistaNäistä kirjoista Me Rosvolat on suosikkini, tosin Eksyneen muistikirjakin viehättää kovin. Mielensäpahoittajan kansi taas on kyllä hyvin osuva, mutta että kaunein...? Ei minusta.
Tämä vuoden 2010 kauneimmaksi kirjaksi valittu arkkitehtuurikirja on kyllä mielestäni tosi hyvä valinta. Ainakaan kansi ei ole kovi yllättävä, mutta se on jotenkin eleettömän tyyliläs ja klassien kaunis: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Arkkitehtuurikirja+valittiinvuoden+kauneimmaksi/1135264420265
Voi, tähän olisi kiva syventyä kunnolla, mutta olen tällä kertaa esikoisen sairaanhoitajana (meillä on oikeasti ollut ihan hullu kuukausi - koko ajan on joku kuumeessa), enkä ehdi. :/ Kävin kuitenkin kurkkaamassa kannet, ja paljon oli ihania. Lastenpuolella melkein kaikki lempikuvittajani olivat edustettuina!
VastaaPoistaHyvä aihe, Hanna!
Palaan tähän minäkin hieman myöhemmin. Minulla on juuri tekeillä tätä sivuava teksti... Sopiiko, että linkitän sinun tekstiisi?
VastaaPoistaIhanan paljon kommentteja tullut, kiitos kaikille vastauksista.
VastaaPoistaVastaan pikaisesti Valkoiselle kirahville, että tottakai sopii.
Jenni, ehkä tuossa Mielensäpahoittajassa on samaa kauneutta kuin Uuno Turhapurossa, rappioromantiikkaa. ;)
Karoliina, paramisia teän perheeseen!
Minä tykkään Heidi Jaatisen Ei saa Katsoa Aurinkoon - kirjan kannesta. Jos ja kun ehdin, esittelen omat kansisuosikkini blogissani.
VastaaPoistaElma Ilona, Nämä eivät olleet minun kansisuosikkejani kaikista kansista, vaan ainoastaan näistä Suomen kirjataiteen komitean valitsemista kansista. Leena Lumella on tosiaan vuosittain kaunein kansi-kisa ja siellä on ulkomaisissakin kansissa ollut kauniimpia ja mieleenpainuvampia kuin nämä esille nostamani, mutta pidin silti näistäkin. Mutta kaikkia raadin valitsemia kansia en ihan ymmärtänyt.
VastaaPoistaOdotan sinun kansiesittelyäsi. :)
Ihanaa pohdintaa, voisi itsekin kirjoittaa aiheesta jos ehtii. :)
VastaaPoistaKaunein kirjan kansi, joka tulee mieleen, on Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen -kirjassa.
Kiitos, Hanna. Sunnuntain postauksessa lisää! Kannet ovat kyllä tärkeä osa kirjaa. Oma suosikkini noista edellä olevista on jotenkin yllättäen tuo ensimmäinen. Pidän myös Kyrön kirjan kannesta. Se on raflaava ja kysymyksiä herättävä ja sopii erinomaisesti kirjaan.
VastaaPoistaHanna, kävin nyt kokonaan tyhjentämässä itseni tästä aiheesta Peikkoneidolla. Jos kiinnostaa, käy siellä. Ja Susalla.
VastaaPoistaPeikkoneito on blogi, jolla on joku uppoamiseen viittava nimi...
Kiitos Leena, kävin lukemassa molemmista blogeista. :)
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, sitä kopsutusta odotellessa. :)
Voi ei, tuo Mielensäpahoittaja-kansi sai mut melkein jättämään kirjan kirjastoon. Ei ihan minun makuuni. En tiedä, ne väritkin tökkivät. Hassua, miten jotkut kirjankannet voivatkin antaa ihan väärän kuvan kirjasta, koska tykkäsin tosi paljon kirjan sisällöstä.
VastaaPoistaNo ei Mielensäpahoittajan kansi tosiaan kovin kaunis ole, mutta kuten Jenni sanoi, se on tosi osuva. Olisipa hauska jos valittaisiin seuraavaksi kauniimmat kirjan selkämykset.
VastaaPoista