Parhaat kirjat toimivat - ainakin minulle - samalla tavalla kuin musiikki. Hyvä tarina koskettaa jo sinällään, mutta minua viehättävät myös muodolliset seikat, esimerkiksi mielenkiintoinen rakenne, takaumat, toistot, ellipsit, toimiva, rohkea, kaunis, erikoinen kieli jne. Ihan tahtomattanikin rakastun äärettömästi kirjoihin, jotka liikauttavat jotain minussa ja joiden tunnelma resonoi sisimpäni kanssa. Samoin minulle käy musiikkia kuunnellessa. Olin ennen kauhean sanoituspainoitteinen kuuntelija ja hain mieltäni liikuttavia tuntemuksia nimenomana tekstistä. Kaikkien tunnekokemusten ei tarvitse olla väkeviä, mutta jotta äänien ja tekstien viidakosta jokin teos jäisi mielen päälle, siinä täytyy olla jokin asia, joka liikuttaa. Jää vaivaaman mieltä, ilahduttaa, naurattaa, koskettaa tai työstää sisimmässä niitä pimeitä kohtia.En yleensä kuuntele musiikkia, kun luen, sillä haluan keskittyä nimenomaan tekstiin. Mutta jos kuuntelen, niin silloin otan mieluusti vinyylin ja istun tuonne "jazz-tuoliini" ja teen koko lukukokemuksesta tapahtuman itselleni. Hyvä kirja, rahiseva ääni neulan kulkiessa vinyylin päällä, ehkä lisäksi jopa lasi viiniä. Lataudun vastaanottamaan aika paljon tunnetta jo sitä tilannetta rakentaessani. Tämä ei ole kuitenkaan mikään tyypillinen lukutilanne minulle.
Kirjasiepon blogissa kyseltiin taannoin, että kuuntelevatko ihmiset musiikkia lukiessaan. Hämmennyin siitä, kuinka monet pystyvät tähän. Itse mainitsin silloin, että jos kuuntelen musiikkia, se on yleensä ambient-tyylistä tunnelmointimusiikkia. Alla oleva biisi on Jurin tekemä ja siinä kuuluu hänen vanhan soittorasiansa ääni. Se tuo kappaleeseen mielestäni vahvaa tunnelmointia mukaansa. Tai se muistuttaa minua omasta soittorasiastani. - Jonka kadotin aikaa sitten.
Toivottavasti pidätte valinnastani. Olisi mielenkiintoista kuulla lisää teiltä musiikin ja lukemisen yhdistämisestä. Täytyykö musiikissa olla aina sanat, jotta se koskettaa? Koskettaako teitä kirjassa nimenomaan tarina ja sen yhdistyminen jotenkin omaan elämään?
Don't Let The Bedbugs Bite by JURI
Kiva aihe!
VastaaPoistaLukiessani aika harvoin kuuntelen musiikkia. Jos kuuntelen, niin sen olisi hyvä olla instrumentalmusiikkia; klassista, Mike Oldfieldia tms.
Kirjoittaessa taas PITÄÄ olla musiikkia. Vähän riippuen siitä mitä kirjoitan. Kuitenkaan EI KOSKAAN Children of Bodomia, koska ajatukseni lähtevät ihan väärille teille ;)
Kun luen, niin haluan nauttia siitä täydesti eli ei mitään häiritseviä taustaääniä, kiitos. Kadehdin niitä, jotka kykenevät samaan aikaan nauttimaan musiikista.
VastaaPoistaKun kirjoitan, niin voin soittaa musiikkia, mutta en kuule sitä. Uppoudun niin kirjoittamiseen, että hyvä jos hoksaan, kun puhelin soi.
Musiikissa sanat ovat minulle ne tärkeimmät. Hyvin sanoitettu laulu on kuin runo, tarina pienessä paketissa. Nostan hattua sanoittajille, sillä siinä on taito, jota harva osaa.
Juri oli hyvä valinta...
Olen hyvin samoilla linjoilla kanssasi. Mieluiten kirja ilman musiikkia. Itse asiassa musiikki (ja mitkä tahansa äänet) häiritsevät useimmitsen lukemistani ja tykkään muutenkin olla ihan vain hiljaisuudessa. Sekä musiikki että lukeminen ovat tärkeitä minulle, mutta niiden yhdistäminen harvemmin toimii.
VastaaPoistaMusiikissa olin aikaisemmin kappaleiden sanoitusten tarkkailija, mutta nyt arvostan tulkintaa yli kaiken.
En pysty kuuntelemaan musiikkia lukiessani, mutta taustahälinää, kuten ihmisten puhetta joskus jopa kaipaan ympärille. Siksi luen usein bussissa tai kahvilassa.
VastaaPoistaKirjoittaessa taas, aivan kuten Hanna M, tarvitsen musiikkia, monenmoista. Huomaan, että usein musiikin rytmi tulee sitten omiin teksteihinkin.
En kuuntele musiikkia lukiessani, ellen sitten ole junassa, jossa musiikki peittää muut häiritsevät äänet.
VastaaPoistaJoskus kuitenkin musiikki tukee kirjaa. Satuin lukemaan Anne Ricen Vampyyri Lestatia junassa ja kuuntelin samalla Agallochin The Mantle -levyä, joka sopi aivan loistavasti kirjan tunnelmaan (ja etenkin Mariuksen tarinan alkuun). Linkki levyn aloittavaan instrumentaalikappaleeseen: http://www.youtube.com/watch?v=TNTpL59t8IE
Minä pidin tuosta sinun musiikkinäytteestäsi. Se sopisi hyvin iltahetkiin, en ehkä voisi kuunnella sitä lukiessani, mutta illan rauhalliseen fiilistelyyn se sopii. Kappaleen nimi on aika täydellinen sen sisältöä ajatellen. :)
VastaaPoistaJos matkustan junalla, niin kuuntelen musiikkia samalla kun luen. Muuten jään kuuntelemaan kanssamatkustajien keskusteluja. Mutta jos luen kotona, en yleensä kuuntele musiikkia. Kirjoittaessani minäkin kuuntelen musiikkia melkein aina. Jos hahmottelen vasta, voin kuunnella jotain aika lyyristäkin musiikkia, mutta jos kirjoitan täydellä innolla, kuuntelen jotain rullaavampaa. Musiikkimakuni on laaja yltäen Tori Amosista Kotiteollisuuteen, Lambista Janis Jopliniin ja edelleen Ismo Alangosta countryyn.
Hyvä aihe Hanna!
VastaaPoistaMinä en yleensä kuuntele musiikkia lukiessani, paitsi joskus kotona silloin kun Tuomas harjoittelee. Silloin tosin jään helposti kuuntelemaan ja seuraamaan ja kirja jää taka-alalle.
Kirjoittaessa musiikki on hyvä. Kuuntelen usein Norah Jonesia tai muuta rytmikkään rauhallista. Toisaalta joskus on hyvä kuunnella instrumentaalista (esim. Art Tatum) sillä ryhdyn herkästi laulamaan mukana.
Minä olen aika paljon lyrikkakuuntelija mutta toisaalta, hyvätkin sanat voivat hukkua jos musiikki on väärä. Monesti olen rakastunut kappaleeseen pelkän intron perusteella, sellaisen joka nostattaa niskakarvat pystyyn.
Kirjoissa kaipaan jotain tunnelmaa, koukkua.. Rakastan tietynlaista sanankäyttöä, rikasta ja itsevarmaa, kokeilevaa.. Niin että sanoihin voi sukeltaa. (ihana muuten tuo tekstiin valitsemasi kuva)
Ja ihana Jurin biisi! Todella iltafiilistelyyn, kuten Katja jo sanoi!
Kiitos paljon kommenteistanne. Minusta on niin mielenkiintoista kirjabloggaajana miettiä juuri tuota makua ja kokemusta lukemisen ja musiikin suhteen. Miten kuvailla kirjaa, koska jokaisen lukukokemus on erilainen.
VastaaPoistaKuulen äänetkin ympärilläni aivan eri tavalla kuin Juri. Hän on äänittänyt Petjan raksujen syöntiä ja upottanut sen äänen yhteen kappaleeseen. Hän on äänittänyt mm.takkatulen raksahduksia ja lumikenkäillessämme lumen ääntä.
Mie en ikinä lakkaa hämmästymästä siitä, kuinka eri tavalla kuulemme ympäröivät äänet. Minun korvat eivät erota jotain tiettyä ääntä, esimerkiksi pullonpalautuskoneesta, enkä näe/kuule siinä mahdollisuutta uuteen biisiin.
Toisaalta, kun luen jotain tekstinäytteitä, en saa koskaan toista ihan täysin ymmärtämään että mitä ajan sillä takaa. Siksi minua kiinnostaa myös lukea samasta kirjasta monta eri arviota, koska lukukokemus on aina erilainen. Juonihan ei sinällään muutu ja juonitiivistykset hyppään nopsaan ohi, mutta himoitsen tunnekokemusten kuvaamista ja pienien asioiden esiin nostamista. Miten eri tavoin luemmekaan ja koemmekaan kirjoja!
Eli selvästi kirjoittaessa musiikki sopii, mutta lukiessa se muitakin häiritsee.
VastaaPoistaHanna, mulle tuli mieleen Jurin äänitystavoista äänimaisematutkimus. En tiedä, onko tuttua Jurille / sinulle. Professori Helmi Järviluoma-Mäkelä on ansiokkaasti "harrastanut" sitä.
VastaaPoistaNormaalitilanteessa en tykkää, jos taustalla on musiikkia, kun luen. Joskus kuitenkin, kuten matkuestaessa kuten Katja kertoi esimerkin, taustahäly voi olla häiritsevämpi tekijä ja siksi kuulokkeet korvilla. Toisaalta..jos on oikein hyvä kirja, on sama melkein mitä siinä vierellä tehdään, kun se kirja vain imaisee maailmaansa ;)
VastaaPoistaOlen selvä poikkeustapaus, sillä monesti saattaa musiikki ja kirja kuulua yhteen. Se riippuu ehkä ennen kaikkea kirjasta ja musiikista. Minulle musiikki on ennen kaikkea tunnelmaa, rytmiä ja melodiaa. Ehkä siksi musiikin ja kirjan yhdistäminen voi joskus tuoda jopa lisää lukukokemukseen.
VastaaPoistaMinulle myös lukeminen on rytmiä. Kärsin kamalasti, jos teksti on rytmitöntä ja hajanaista.
Musiikkia kirjan kansien sisäpuolella, mitkä ovat jääneet mieleeni ovat Hämeen-Anttilan Alastonkucia, Itkosen Anna minun rakastaa enemmän, Olssonin Sonaatti Miriamille.
Minäkään en oikein pysty lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia yhtäaikaa. Taustahäly on myös paha, esimerkiksi telkkarin ollessa päällä lukemiseni herpaantuu helposti. Myös koulussa kun on täytynyt tunnilla lukea jotain ja joku toinen oppilas jutteleekin ystävänsä kanssa, niin en pysty millään keskittymään lukemiseeni! Siksi tykkäänkin lukea erityisesti juuri ennen nukkumaanmenoa, kun poikaystäväkin on jo hiljentynyt :--D
VastaaPoistaMusiikissa lyriikat sekä melodia ovat minulle yhtä tärkeitä, mutta aina ei toista tarvitse olla.