"Kun minä maalaan, jotain vaihtuu meidän kesken"
Kuvittele itsellesi mies alkaa siitä, kun Mirjami palaa Madeiran- matkaltaan ja kuulee naapureilta, että hänen kodissaan on asunut toinen nainen yhdessä Mirjamin miehen Kalevin kanssa. Mirjami kyllä purkaa pahaa oloaan ja käy heidän yhteisen sänkynsä kimppuun, mutta raivo on silti jotenkin hallittua. Joku on astunut omalle reviirille ja saastuttanut sängyn, eikö siitä irtoaisi edes vähän sekopäistä käytöstä?
Surun ja raivon jälkeinen hetki, missä moni muu katkaisee täysin välinsä menneisyyden kanssa, saa Jalosen teoksessa Mirjamin tutustumaan tähän toiseen naiseen, kirjan toiseen päähenkilöön Inariin ja jopa ystävystymään. Inari on taidemaalari ja Mirjami haluaa Inarin ikuistavan hänen muotokuvansa. Hän haluaa myös tunkeutua Inarin reviirille ja jättää jotain itsestään jälkeen.
Kirja on kahden naisen tarina, saman miehen eri puolilta, kuitenkin aika samanlaisina kohtaloina. Kalevi jää kirjassa taka-alalle, eikä häneltä selityksiä kysellä, vaikka lukijalle saattaisikin jäädä mielenpäätä vaivaamaan syyt ja tunteet kaiken takana. Kertoja ei ole kaikkitietävä, mutta eri luvuissa fokalisoidaan tarinaa ja taustoja, joko Mirjamin tai Inarin kautta. Itse pidin enemmän Mirjamista, mutta pidin myös siitä asiasta, että toinen nainen Inari ei ollut mikään sadun ilkeä syöjätär ja totaalisen paha hahmo, joka pilaa pyhän instituution, avioliitto, kuten niin monta kertaa olen aiemmin lukenut kolmiodraamoista, vaan ihan tavallinen ihminen ominen tunteineen ja haluineen. Kirjassa nousi itselleni myös mielenkiintoinen kasvi-teema, raivoa purettiin tuhoamalla kasveja, Mirjami eläviä ja Inari kuivatettuja.
Suosittelen teosta sen erikoisen harmonisuuden tähden, mutta samaan aikaan väitän, että teos voi jättää jotain hampaankoloon. Kuvittele itsellesi mies voitti Runeberg-palkinnon vuonna 2006. Hahmot voivat silti jäädä liian kuulaiksi ja etäisiksi ja tietynlainen tyyneys voi tuntua vieraalle ja epäuskottavalle.
Tammi, 2005
Sivuja: 160
Kyllä, minulla Kuvittele itsellesi mies jätti paljonkin hampaankoloon! Kirja oli pakko lukea loppuun, mutta se oli kyllä jotenkin niin masentava että huh.
VastaaPoistaLuin kirjan joskus 2006–2007 enkä muista siitä enää paljoakaan. Laitoin kirjan sitten bookcrossingin kautta kiertoon, koska en kokenut tarvetta palata kirjaan enää uudelleen. Palkintoakin hieman ihmettelin, mutta ehkä kirjalla on ansionsa ainakin joidenkin mielestä. Minulle kirjasta jäi pysyvästi mieleen oikeastaan vain tuo kukkien jättäminen kuolemaan. Itselläni on vähän sama juttu, kukkia en välitää enää hoitaa, kun jotain todella vaikeaa on tapahtunut.
VastaaPoistaEn kokenut kirjaa epäuskottavana, mutta sangen omituisena kylläkin. En välittäisi lukea uudestaan.
Hmm. Vaikuttaa kiintoisalta.
VastaaPoistaTosin joudun tähän toteamaan, valitettevasti omakohtaisin kokemuksin, että kolmiodraama ei välttämättä herätä hulluuden tunteita vaan voi olla hyvinkin hallittua. Siinä mielessä tämä olisi ehkä kiinnostava lukea, joskus.
Hieno arvio, Hanna!
Hanna, oliko tämä mielestäsi parempi kuin "Hyvää yötä Irma Noora"? Minä odotin Jaloselta aikuistenkirjailijana paljon, sillä lastenkirjatrilogia "Tyttö ja naakkapuu" jatko-osineen on niin hieno, ja muistin tämän Runeberg-palkituksi. Olin kuitenkin Irma Nooraan vähän pettynyt, vaikkei se missään nimessä surkea ollut. Muistelen, että sinäkin Hanna olet lukenut Irma Nooran?
VastaaPoistaMinä en siis ole lukenut tätä "Kuvittele itsellesi mies" -romaania ainakaan vielä.
Linnea, tämä on totta ja siksi tekikin kirjan mielenkiintoiseksi, vaikka vähän valjuksi.
VastaaPoistaKaroliina, Joo. Olen lukenut sen Hyvää yötä Irma Noora ja tämä oli ehdottomasti parempi kuin se. Samanlaista hengettömyyttä silti molemmissa Jalosen kirjoissa silti minun makuuni on ja en ole siksi aivan vakuuttunut.
Mulla on jo aika kauan siitä kun luin tämän, enkä muista just muuta kuin että vaikutuin ja tykkäsin. Muistelen että kirja oli jotenkin ihan puistattavan kylmä ja juuri siksi niin hieno.
VastaaPoistaHaluaisin lukea Jaloselta jonkun vähän samantapaisen teoksen. Hyvää yötä Irma Noora oli, kuten jo aiemmin mainitsin, itselleni suuri pettymys.
VastaaPoista