Toukokuun alussa oli viimeiset tentit ja esseen palautukset, mutta muuten lomailin. Tänään minulla on ensimmäinen työpäivä ja tulen kesällä lukemaan varmaan enemmän käsikirjoituksia kuin valmiita kirjoja. Teen kyllä juttuja myös kirja-alan tapahtumista ja viikonloppulukemisistani, eli ihan kokonaan en anna blogini hyytyä, niin kivaa tämän parissa on ollut pakertaa kevät.
Ollessani lomalla Lapissa luin Susan nostalgia-haastetta varten lapsuuteni suosikkeja, mutta niiden osalta jäi kaihoamani suurin nostalgisuus saavuttamatta.
Lastenkirjoista luin:
- Lois Lowry: Anastasia hermoromahduksen partaalla
- Anni Polva: Taidat uhota, Hanna-Leena
- Merja Jalo: Hevosparonin kosto
Kotimaista ja ulkomaista proosaa:
Agatha Christie: Totuus Hallavan hevosen majatalosta
John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
Annakaisa Iivari: Tyttöministeri
Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu
Jean Kwok: Käännöksiä
Sarjakuvat:
- Durbiano Lucie: Aarre
- Daniel Clowes: Wilson
Tietokirjoja:
- Neulontapäiväkirjani
- Claire Montgomerie: Luonnonvärien lankapaketti
Arviointia odottavat:
- Daniel Kehlman: Maine
- David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie
- Francesc Miralles & Álex Rovira: Lopullinen vastaus
Kuukauden pettymys taisi olla se, etten saavuttanut jotain suurta yhteyttä lapsuuteni minään lukemalla juuri näitä kirjoja. Muista syistä Foenkinoksen Nainen, jonka nimi on Nathalie ei vastannut ennakko-odotuksiani ja lopulta sen lukeminen oli pakkopullaa. Luin kuitenkin loppuun asti ja kokoan ajatukseni paremmin omaan postaukseen.
Kuukauden mieleenpainuvin teos on ehdottomasti Tiikeriäidin taistelulaulu. Se on myös kirja, josta kerron ystäville, tuttaville ja kylänmiehille, koska siinä oli itselleni jotain häkellyttävää. Stereotypioita vahvistavaa ja luotaantyöntävän kiinnostavaa. Eli samalla kirja veti puoleensa ja työnsi ulospäin.
Kävin tutustumassa kanssabloggaajien kanssa Gummeruksen syksyyn ja nyt viikonloppuna Maailman kirjat -tapahtumaan. Toukokuussa tuli kirjahyllyyn lisätäytettä divari- ja ystävämyyntikierroksilta.
Jos joku ihmettelee alimmassa kuvassa näkyvää bambunoksaa lattialla, niin se on tosiaan Petjan oma koristekasvi. Petja joutui muutama vuosi sitten eläinlääkäriin sen tähden, ettei hän juonut tarpeeksi, vaikka kokeilimme monia erivärisiä, laakeita juoma-astioita. Vasta kun Juri sai työkavereiltaan kukkia, joiden joukkoon oli laitettu koristeoksa, innostui Petja hyppimään pöydälle juomaan tätä "kukkavettä". Pelkäsin, että se olisi jotenkin myrkyllistä ja kun kukat lopulta kuolivat, laitoin maljakon pois. Petja lopetti taas juomisen. Sitten tajusimme, että hän oikeasti haluaa juoda korkeasta astiasta, jossa on mukana pieni oksa. Nyt kasvi ja Petja elävät symbioosissa, eikä kahteen vuoteen ole ollut juomaongelmia. Mikään kodin kaunotarhan tuo törröttävä bambunoksa ei ole, mutta se on Petjan oma kasvi.
 |
| ;) |
Hih, huippu tuo alin kuva. Aika viekas ilme!
VastaaPoistaKissoilla tuntuu olevan erikoisia juomatapoja ja -paikkoja. Äitini kissat eivät myöskään juo vettä lattialla olevasta kupista, vaan käyvät allaskaapin kastelukannulla. Edesmennyt kissa taas joi vetensä tiskipöydälle jätetystä kahvikupista. Hassua, että Petjalla täytyy olla oma kasvi, että suostuu juomaan :--D
Olet lukenut paljon mielenkiintoisia kirjoja. Poika raidallisessa pyjamassa erityisesti kiinnostaisi minua.
Killit on kyllä ihania! :) Meidän kisut ei myöskään käytä niin paljon omaa kippoa - tiskipöydälle rumuaminen ja liossa olevista astioista juominen on kivempaa...
VastaaPoistaVoih, Petja on maailman suloisin kissa!! <3 Olen itse vannoutunut koiraihminen, mutta Petjaa katsellessa tulee sellainen olo että sitä haluaisi vaan sylitellä ja paijailla. Ja kun luin tuosta Petjan omasta viherkasvista, huudahdin "awwww" täällä ihan ääneen. :) Alimmainen kuva on mainio, Petja näyttää jotenkin siltä että sillä on pistämätön huumorintaju. :D
VastaaPoistaOlet ehtinyt lukea tosi paljon! Ja joukossa on monta kiinnostavaa kirjaa, jotka minäkin haluaisin lukea, mm. Poika raidallisessa pyjamassa, Käännöksiä sekä Tiikeriäidin taistelulaulu, josta en ennen blogiasi ollut kuullutkaan!
Ihana Petja! Olen myös vähän kade tuosta basilikastasi.. Minä tapoin jo yhden taimen ja nyt on uusi yritys menossa.. :)
VastaaPoistaTuo Käännöksiä ja Tiikeriäiti on kyllä luettava minunkin.
Voi Petja! :)
VastaaPoistaMulla nämä neljä kissaa juovat kyllä ihan normaalisti vesikipoistaankin, mutta kahdelle coonille suoraan vesihanasta juominen on suuri nautinto. Kolmas cooni puolestaan haluaa juoda tiskialtaista olevista astioista.. Kotikissa Rasmus on ihan normaali tapaus ;)
Hauska tuo Petjan juomamieltymys :D Minunkin toinen kissani on hieman vaativa juomisensa suhteen, yleensä suostuu juomaan vain isosta piripintaan täytetystä muovivadista sillä tavalla että loiskuttaa veden tassulla ensin ympäriinsä ja sitten nuolee vedet tassusta. No, mieltymyksensä kullakin!
VastaaPoistaPetja on niin kaunis kissa. Ja ilmeikäs. Meidän pojan ja hänen avovaimonsa poikakissa tykkää juoda lasista tai mukista (poikamme sanoi, että on joskus yllättänyt kissan juomasta vettä hänen omasta lasistaan). Heidän toinen kissansam tyttökissa Viiru, taas on tuollainen harmaaraidallinen, mutta sillä on valkoista kaulassa ja käpälissä. Lapsuuteni kissat olivar aika lailla Petjan näköisiä ja ehkä juuri siitä syystä tykkään tosi paljon näistä harmaaraidallisista kissoista... Itselläni ei sellaista (vielä) ole. Meillähän on yksi kilpikonnakuvioinen, yksi mustavalkoinen ja yksi punainen kissa.
VastaaPoistaMeidän omat kissat pääsevät vapaasti ulos, kun asutaan maalla, mutta pojan ja hänen avovaimonsa kaupunkikissoille tehtiin jo viime kesäksi ulos pieni häkki, jonne pääsevät olohuoneen ikkunasta. Että ne nauttivat, kun pääsevät pihalle (eikä kukaan pue valjaisiin).
Oi kiitos paljon kommenteista. En ehtinyt kunnolla nettiin eilen ja oli mukava lukea pitkiä pätkiä kissoista ja heidän oudoista juomatavoistaan. :D
VastaaPoistaLaura, suosittelen sitä Pyjamapoikaa. Nopealukuinen, mutta kyllä siinä on silti pureksittavaa. Ärsyttäviä ärsykkeitäkin. Petjalla on tosiaan pieni kasvi, joka kasvaa ja viheröi. Saa ilmeisesti sitten puolestaan jotain ravinteita Petjan kielestä.
Anki, hauska oli näitä lukea ja huomata, että kovinkaan moni kissa ei juo tavanomaisesti laakeasta kupista.
Sara, kaikki hyviä kirjoja! Tiikeriäidin taistelulaulu on jäänyt kyllä silti parhaiten päätä vaivaamaan sen epätavanomaisen aiheen takia.
Petja on kyllä suloinen, mutta nyt tätä kirjoittaessa taas ulisee ja maukuu leikkikaveria. Hällä on minusta niin tylsät leikit, kun tykkäisi vain kytätä pitkään ja sitten tekee yhden syöksyn ja juoksee taas piiloon kyttäämään.
Linnea, taika on meillä siinä, ettei alettu taimesta. Saa nähdä, miten meille käy. ;)
Naakku, Rasmus taitaa olla kaikista näistä kommenttien kissoisa lopulta se epänormaalein, kun juo sivistyneesti kupista. ;) Muut tuntuvat viihtyvän vähän minkä tahansa astian tai vesilähteen äärellä.
Mutu, :D Tämä oli kyllä tähän mennessä oudoin tapa. (: Tärkeintä on kuitenkin, että juo, vaikka teillä on varmaan märät lattiat hänen juomistapojensa takia.
Anna Elina, Oi teillä on ihanan paljon kissoja. Mie niin haluaisin Petjalle kaverin, sillä tuntuu että hällä voi aika ajoin olla melko tylsää yksin asunnossa, vaikka nyt kesällä saakin juosta vapaasti isolla parvekkeella ja asunnon eri kolkissa. Ainoa pelkoni on, että jos hän ei totu toiseen kissaan ja jompikumpi tai molemmat alkavat häiriköimään tai sairastuvat stressistä.
VastaaPoistaOlen K-Blogin Jennin kissablogin puolelta ihaillut hänen kissojensa ulkoilumahdollisuuksia ja tuntuu välillä pahalle, että Petja ei käy periaatteessa ulkona ollenkaan. Olemme kokeilleet käyttää valjaissa, mutta Petja ei uskalla liikkua ollenkaan ja vain tärisee paikoillaan. Sitten kuitenkin sisällä alkaa kauhea ulina oven edessä, että pitäisi päästä ulos. Kerran edellisessä asunnossa sitten karkasi ja se oli niin traumaattinen kokemus kaikille, että olemme sitten päättäneet lopettaa valjastelut.
Lapsuuskodissani Mussu-kissani oli myös ulkokissa ja hän sai purkaa kaikki energiansa ulkona. Sisällä sitten nukkui tyytyväisenä sylissä ja nautti huomiosta. Harmi ettei häntä enää ole, sillä nyt käydessäni Lapissa monet metsäneläimet ovat kotoutuneet ihan pihalle, koska kissan hajua ei enää ole.
Oi, mitä ajatustulvaa. :D
Voi äly, kun tuli taas ikävä kissaisaa kotia! Petja on ihana. <3 Minunkin kissoillani oli hassuja juomatottumuksia. Yksi joi vessanpöntöstä. :P No, puhdastahan se vesi siellä sinällään...
VastaaPoistaLuvutkin oli hyviä! :)