Ihmiset olivat tuoneet Saarikosken haudalle kyniä. Kyseessä ei ole kuitenkaan kuulemma ortodoksinen tapa, vaan kaltaisteni fanien halu muistaa suurta runoilijaa ja kirjailijaa. Myös Elina Karjalaisen haudalle oli tuotu kyniä.
Alla olevassa kuvassa näkyy mielestäni hyvin, millaisessa luonnontilassa haudat ovat ja kuinka kaunis Valamon hautausmaa on.
"Ihana uni on sellainen jossa
taikakynän saisin.
Silläpä maailman kauneimman runon
heti kirjottaisin."
-Uppo Nalle-
Yövyin juhannuksena ihanan hirsitalon tornissa, olo oli kuin muumitalossa. Kuulin talon emännältä, että siinä samaisessa tornissa ovat yöpyneet ja kirjoittaneet mm. Mirkka Rekola ja Leena Krohn. Varsin runolliseksi heittäydyin kuvatessani jokaiseen ilmansuuntaan avautuvia, hyvin näyttäviä, ikonitaiteilijan koristamia ikkunaruutuja. Ensimmäisessä kuvassa näkyy ikkunoiden väriteemaa, mutta muut kuvat ovat vain pieniä otoksia kauniista pinnasta. Kokonaiset kuvat jääkööt "muumitalon" salaisuudeksi.
Onpa tunnelmallisia kuvia! Kävimme tosiaan maanantaina Valamossa ja tarkoitukseni oli käydä samalla tavalla kuvaamassa hautausmaalla. Mutta keli oli sateinen ja meillä lapset mukana, joten jouduimme jättämään sen tekemättä. Mutta nythän se ei haittaa, kun sinä kävit siellä! Onpa muuten hieno tapa tuo kynien jättäminen haudalle, en ollut aiemmin siitä kuullutkaan.
VastaaPoistaKiitos linkistä!
Kiitos kun jaoit tämän kanssamme! Oli todella kiehtovaa nähdä ja "kuulla" tuosta kynien tuonnista haudalle!
VastaaPoistaVoi miten ihania tunnelmakuvia sinun majapaikastasi!
Amma, innostuin siitä postauksestasi tekemään tästä oikein haasteen. Olisin vain voinut lopulta valita ehkä vähän paremman nimen, siitä voi tehdä ihan turhan kirjallisen tulkinnan. :D
VastaaPoistaOho, Susa olikin kirjoittanut tähän väliin kommentin. :)
VastaaPoistaHalusin tuoda blogiini niin paljon kuvia kesäreissultamme, mutta lopulta päätin jättää sen näiden tunnelmapalojen varaan. Sain luettua lukupinostani vain kaksi kirjaa, mutta toisaalta oli ihana myös tehdä muitakin asioita kuin lukea. Makasin kahden kissan kanssa laiturilla ja nautin sydämeni kyllyydestä lämmöstä, Suomen kesästä, koivujen tuoksusta ja järvimaisemasta.
Iltaisin oli kiva kömpiä torniin lukemaan siinä valossa, minkä nuo maalaukset läpi päästivät.
Akkuja on ladattu.
Oi, kuulostaa täydellistäkin täydellisemmältä juhannukselta! Kiitos kaikista kuvista, hienoa että jaoit ne heti kanssamme. :)
VastaaPoistaKiehtovan näköinen hautausmaa - ja kyllä se talo ja ne kissatkin minua kiehtoisivat. En ole koskaan käynyt tuolla päinkään,joten kaikki kuulostaa eksoottiselta ja erikoiselta, hyvin houkuttelevalta.
Menen heti huomenna Tove Janssonin haudalle, jos vain ehdin nimikkoseuran tapaamiseen!
Ihania kuvia, Hanna! Ihan historian siivet havisevat ja tulee rauhallinen olo näistä, kiitos todella paljon.
VastaaPoistaHurmaavassa "muumitalossa" olet myös päässyt nukkumaan! Minä muistelin muumeja kun löysin taas mökiltä mummoni neulomat Muumi-figuurit.. :)
Ihanaa Jenni, että tartut heti tähän haasteeseen. ;)
VastaaPoistaMinulla on varmasti sata tunnelmakuvaa kissoista, huomasin myös kaikkien kohtaamieni Heinäveteläisten kissojen makaavan samassa asennossa, selällään ja takajalat levällään. Lintulan omia kissoja en nähnyt, mutta Valamon lemmikkiä kuvailin yhtä innokkaasti kuin ikoneita. :)
Ajattelin lähiaikoina kuvata Hietaniemen hautausmaata, ellei tämä hautojen esittely tunnu liian makaaberilta.
Linnea, minusta oli ihanaa jutella yöpymispaikkamme emännän kanssa kirjailijoista. Hänellä oli kiinnostavia tarinoita juurikin Saarikoskesta ja muista kirjailijoista. Tuntui hyvälle puhua tuntitolkulla kirjoista ihmisen kanssa, joka on lukenut vuosikymmeniä kauemmin kuin mie ja jolta sai hyvin mielenkiintoisia kirjavinkkejä. Ihastuttava loma.
Niin ja haaste on loistava, pyrin itsekin vastaamaan siihen, mikäli sellaisilla tanhuvilla liikun:)
VastaaPoistaHieno haaste! Otan ilman muuta minäkin tämän vastaan, vaikka ihan selkeitä suunnitelmia kirjallisista pyhiinvaelluskohteista ei juuri nyt olekaan. Eihän sitä tiedä, mitä tielle sattuu. Valamo on uoea paikka, olen ollut siellä syksyllä viettämässä joskus privaattiretriittiä, ja nauttinut. Hienoja kuvia!
VastaaPoistaEn ole Valamosssa koskaan käynyt, haluaisin kyllä, varsinkin kirjoituksesi jälkeen.
VastaaPoistaOtan myös haasteen vastaan jollakin aikataululla, kun sopivia kohteita löytyy.
Kiitos, kun jaoit kuvat ja tunnelmat meidän kanssmme! :) Olen monesti halunnut tuolla käydä, mutta aina on jäänyt. Valtavan tunnelmallinen paikka varmasti. :)
VastaaPoistaKiitos tästä, Hanna. Valamo on kokonaisuudessaan ihana paikka. Saarikosken hauta on jotenkin niin vaikuttava. Elina Karjalaisen viimeistä leposijaa en ole nähnytkään, edellisestä Valamon reissustani on jo aikaa.
VastaaPoistaTämä oli hieno postaus. <3
Amma, Mukava että innostuisit uudelleen esittelemään muiden alueiden kirjallisuuskohteita.
VastaaPoistaMarja Leena, kiitos. Mukava, jos mahdollisimman moni innostuu haasteesta, sillä aikarajaahan tässä ei ole. Eikä edes tarkkoja paikkoja, kunhan liittyvät jotenkin kirjallisuuteen. Sisareni on ollut Valamossa talkoolaisena yhden viikon viime kesänä ja tykkäsi kauheasti olla siellä myös pidemmän aikaa, kun mitä itse olin.
Jaana, mukavaa että lähdet mukaan! Kävin myös Lintulassa, mutta sieltä en nyt tuonut kuvia blogiini, koska niissä ei sitä "kirjallista" ainesta ollut mukana.
Marjis, ihana! Sinun häätyy nyt kesälomallasi kuvata kotipaikkakunnan kirjallisia kohteita ;)
Katja, Elina Karjalaisen haudasta muistutti siskoni ja hyvä, että kuvasin senkin, koska molemmissa haudoissa ihastutti tuo kynänjättöperinne. Viimeiset leposijat muuten poikkesivat ulkomuodoltaan toisistaan. Saarikoskella oli jotenkin pelkistetympi ja sijaitsi ylhäisessä yksinäisyydessä.
Kiitos kovasti kehuista!!
Hei Hanna
VastaaPoistaMinäkin olen haaveillut Valamossa käymisesta jonakin päivänä ja ihanaa oli lukea postaustasi. Kirjalliseen haasteeseen vastaan toki jos osun sellaiselle pyhiinvaelluspaikalle:) Amman juttu oli myös ihana!
En sitten ehtinytkään tänään Tove Janssonin haudalle, mutta menen lähiaikoina ja kuvaan haudan blogiini. Toven kuolemasta on tänään 10 vuotta, muistelkaa häntä. :)
VastaaPoistaSuunnittelin joskus ruoka-aiheista Hietaniemen valokuvakierrosta mutten ollut varma hautojen kuvaamisen oikeudellisuudesta. Kai nyt isojen nimien hautoja voi kuvata, mutta periaatteessa sääntö on ettei tekstejä saa näkyä. Päätin sitten luopua ideasta, ettei omaiset suuttuisi.
VastaaPoistaHanna, ihana haaste, totta tosiaan! Kuvistasi tulee mieleeni ihan Jim Morrisonin hauta Pariisissa... ;-)
VastaaPoistaVietän kesälomiani liki Joel Lehtosen Putkinotkon maisemia. Jospa vaikka sieltä löytysi vastaus haasteesesi.
Aurinkoista ja ihanaa kesää!
Ihania kuvia ja varmasti ihana juhannus!
VastaaPoistaMinä olen käynyt Valamossa vain kerran ja pikaisesti, mikä on ihan tyhmä juttu, kun asuin kuitenkin ensimmäisen puoliskon tähänastisesta elämästäni siinä lähellä, ja vielä ex-avomieheni suoritti sivarinsa Valamon kirjastossa silloin kun olimme yhdessä.
Mummini oli muuten sodan aikana sähköttäjänä vanhassa Valamossa (ja sittemmin Suomenlinnassa).
Tämä päivitys on mennyt ohi silmieni! Onneksi lukuhaasteblogissa muistutit tästä ja löysin tämän googlettamalla. :)
VastaaPoistaUpeita kuvia ja hieno haaste!
Käyvätkö tähän haasteeseen vain kotimaan kohteet? Olen käynyt jokunen vuosi sitten Key Westissä Hemingwayn kodissa, jos ulkomaiset kohteet käyvät, voisin osallistua ainakin niillä kuvilla haasteeseen. :)
Kiitos Sara!!
VastaaPoistaTottakai käy, tämä on hyvin leikkimielinen ja loputon haaste. :)
Kiitos kivasta haasteesta! Osallistuin seuraamalla Hemingwayn jalanjälkiä Pariisissa!
VastaaPoista