31.8.2012
Kun kyyhkyset katosivat kirjanjulkistusjuhla
Osallistuin eilen täällä Tallinnassa Nokia-konserttisalissa järjestettyyn suureen kirjajuhlaan. Sofi Oksasella oli uskomaton päivä, hänen Viron lähimenneisyyttä käsittelevän kvartetti-sarjan kolmas osa Kun kyyhkyset katosivat (Like) julkistettiin erittäin juhlallisesti ja samana päivänä oli Puhdistus-elokuvan suomenkielinen maailmanensi-ilta. Päivä oli kyllä erikoislaatuinen myös tämän kirjafanin mielestä, sillä en usko, että koskaan on suomalaisen kirjailijan uutuusteosta juhlittu yhtä näyttävästi, enkä ole myöskään aiemmin ollut mukana elokuvan ensi-illassa.
Aloitin valmistautumisen ostamalla laivamatkalle lehtiä, joiden kantta koristi Sofin kuva. Pidin siitä, että kirjailija ei haastatteluissaan kauheasti paljastanut teoksensa aiheesta tai tapahtumista, eikä julkistamisjuhlassakaan liiemmin teosta luonnehdittu. Hyvä niin, sillä kun kirja saa näin suuren hypetyksen aikaiseksi, olisi kauhea, jos teos tuntuisi jo vanhalta ja puhkikulutetulta ennen kuin sitä on lukenut riviäkään. Nyt tiedän vain jotain yhdestä teoksen päähenkilöistä ja Edgar Meosista, todellisesta historiallisesta henkilöstä, josta on ammennettu esikuvallisia piirteitä päähenkilöön. Sofin tuotantoblogista voi lukea lisää materiaalin keräämisestä ja Meosista.
Nokia-konserttisali oli tupaten täynnä kirjanystäviä, ja kirjapinoille oli pitkä jono. Kaikille kirjoja kuitenkin nähdäkseni riitti, meidänkin talouteen kaksin kappalein. Puhdistus-elokuva oli niin väkevä, että se innosti puolisoni lukemaan myös Oksasen teoksia. Siispä tällä hetkellä kaksi kirjaa on juuri sopiva määrä, niin ei tarvitse lukea samaa kirjaa vuorotellen.
Elokuvan kipeimmät kohdat oli tehty taiten, ja sisuskaluja jäyti katsoa niitä samoja raakuuksia, jotka aiheuttivat nieleskelyä kirjaa lukiessakin. Väkevä kuvaus, huikean hyviä näyttelijöitä, erityisesti Laura Birnin suoritus nuorena Aliidena sai minut vakuuttuneeksi siitä, että kirjana rakkaaksi tullut voi onnistua myös elokuvana vakuuttamaan. Tarina on tuttu, mutta ohjaaja Antti Jokinen oli keskittynyt kuitenkin enemmän kuvaamaan rakkautta, ja ainahan taidemuodosta toiseen siirryttäessä jotain matkalla häviää ja tulee tilalle. Suosittelen myös elokuvaa, mutta kirjablogistina, luonnollisesti, ensisijaisesti kirjaa.
Sofi haastatteli kirjanjulkistusjuhlassa Ruotsin virolaista toimittaja-kirjailijaa Maarja Talgrea ja historioitsija Ivo Juurveeta. Talgre on kirjoittanut teoksen Isäni Leo - virolainen vapaustaistelija (WSOY 1991) nimenmukaisesti isästään, joka joutui propagandakoneiston käsissä Kodunmaa-lehden mustamaalaamaksi. Historioitsija puolestaan kertoi enemmän Edgar Meosin taustoita ja siitä, millainen lehti Kodunmaa oikeastaan oli. Sofi kertoi, kuinka hän muistaa lapsuudestaan erityisesti lehden hajun ja sen kuinka se toi Viron mieleen. Haastattelu oli kiinnostava, sillä se oikeastaan jo valmisteli meitä lukijoita tarttumaan Kun kyyhkyset katosivat -teokseen. Suoraan ei kaikkia teemoja sanottu, mutta mielikuva valheiden, propagandan, minuuden muokkaamisen, katoamattomuuden verkosta kieputti päätäni. Jotain tällaista on siis luvassa.
Ja sitten sitä rakkautta.
Sofi pitää erityisesti rakkauskohtausten kirjoittamisesta, mutta niitä ei kovin montaa yhteen teokseen mahdu. Jotain kuitenkin. Raskaista aiheistaan huolimatta rakkaus tuo pehmeyttä, se pyöristää nurkkia, lämmittää kylmän keskellä. Rakkautta lähden teoksesta etsimään. Ja yritän muistuttaa itselleni, etten vertaisi teosta Puhdistukseen. Kirjailija itse sanoo tämän uudemman olevan edellistä parempi, mutta onko sillä lopulta väliä. Haluan, että se on riittävän hyvä. Ei parempi tai huonompi. Oma itsensä. Se on kuitenkin teos, jota on odotettu. Siinä on riittävästi paineita. Lukemisen keskellä, kirja kädessä, pakko todeta, hyvä se on.
Vaikka moni kuin odottaisi sen floppaavan, kun tätä hypetystä on niin paljon. Mikään teos ei sovi kaikille, mutta on vaikea ymmärtää karkeimpia soraääniä. Koska viimeksi tai koska seuraavaksi kirja on saanut näin paljon huomiota? Koska kansainvälinen media on odottanut suomalaisen kirjailijan teosta? Miten ihmeessä tässä on voinut olla liikaa melua ja melskettä? Onhan se niin, että huomioarvo ei korreloi tasokkuuden kanssa ja maailma on varmasti väärällään parempia teoksia, jotka kaipaisivat nostetta, mutta kyllä kiinnostukseen on hyvä vastata eikä tavan vuoksi hyssytellä ja väheksyä. Hyvänen aika, kulttuurituote Suomesta, yli miljoona myytyä Puhdistusta, vielä enemmän lukijoita, yleismaailmallinen aihe, kiinnostava erityinen kirjailija. Pitää nostaakin vähän viiriä tuulemaan.
Hyvä Sofi ja hyvä kirja!
kirjainten virrassa
Hanna / Kirjainten virrassa
klo
17.38
Tunnisteet:
Kirjoihin liittyvää
,
Like
,
Oksanen Sofi
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Hieno kirjoitus, kiitos! Tunnelman aistii ja innon. Ja oikeassahan sinä olet, kyllä hyvää saa hehkuttaakin. :-)
VastaaPoistaKiitos raportista. Tuo uusi tuntuu kyllä erittäin mielenkiintoiselta kirjalta, pakko se on lukea. Elokuvan taidan silti jättää väliin. Pidin Puhdistus-kirjasta valtavasti, mutta kuten sinäkin sanoit, minullakin oli vaikea lukea tiettyjä kohtia niiden raakuuden vuoksi, enkä usko, että haluan nähdä niitä elokuvana uudelleen.
VastaaPoistaKiitos hienon tapahtuman jakamisesta täällä!! Minä ainakin odotan ihan superinnolla pääseväni KKK:n pariin!
VastaaPoistaJep, hyvä hyvä! Ja kiva juttu, kiitos kun pääsin kurkkaamaan juhliin ja tunnelmiin tätä kautta.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua ja antoisia lukuhetkiä!
Hanna, kiitos hienosta raportista! Minäkin sain hieman tuntea hypetystä, kun olin viime yönä jonottamassa Sofin kirjaa täällä Suomessa. KKK on nyt signeerattuna ja leffaliput Puhdistukseen, vaikka elokuva kyllä hieman jännittää juuri niiden raakuuksien takia. Kirja ja lukeminen on aina eri asia kuin visuaalisena nähty toteutus.
VastaaPoistaIhanaa kun päästiin juhlahumuun täältä kotisohvalta. Minä varmaan odotan aikani kirjan kanssa, mutta jo pelkästään julkistamista on ollut mielenkiintoista seurata. Harvoin meillä näkee mitään tässä mittakaavassa!!
VastaaPoistaKiitos raportista, nuo juhlat muistetaan varmasti vielä kauan!
VastaaPoistaMäkin ajattelin, etten menisi enää katsomaan elokuvaa, kun ÅST:n teatteriversiostakin jo teki mieli lähteä karkuun alun kamalia väkivaltakohtauksia. Nyt elokuva on kuitenkin saanut jo niin paljon kehuja, että kyllä se täytyy nähdä.
Monesti kaikenlainen hypetys, varsinkin etukäteen, ärsyttää suunnattomasti, mutta ei nyt. Olen kai niin vannoutunut Sofi-fani, että nautin vaan kaikista näistä jutuista.
Hieno juttu takuulla ikimuistoisesta julkistamistilaisuudesta. Kun kyyhkyset katosivat -romaanin julkistamistilaisuus on ainutlaatuinen verrattuna minkä tahansa muun kirjan julkistamiseen ja olen nettijuttujen myötä ollut hengessä mukana.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että Sofi Oksanen ja hänen kirjansa ansaitsevat kaiken saamansa hypetyksen. Ylipäätään kirjat ansaitsevat sen. :)
Kyllä minustakin on upeaa, että suomalainen kirjailija menestyy kansainvälisesti. Ihanaa että pääsit mukaan fiilistelemään.
VastaaPoistaKiitos tästä jutusta! Minua kutkuttaisi lähteä huomenna ostamaan Kyyhkyset huomenna, kun huomasin sen olevan Anttilassa edulliseen hintaan. Aijai, ja elokuvakin tulee ihan kohta! 8)
VastaaPoistaKiitos raportista! Minusta kaikenlainen hyvän kirjallisuuden hehkuttaminen on hyvästä! :-D
VastaaPoistaSaraa taidettiin haastatella Hesarisssakin! :-)
Ihana raportti, kiitos Hanna! Minulla on edelleen vain se Stalinin lehmät luettuna mutta Puhdistus olisi tarkoitus taklata seuraavaksi. Minua vähän harmittaa, että Aamulehti onnistui otsikossaan spoilaamaan kirjaa vähän (siis tätä), mutta ehkä unohdan sen siihen mennessä kun luen.
VastaaPoistaJa kyllä, kirjoja on syytä juhlia!
Olipas mukava päästä tirkistelemään mukaasi julkistamistilaisuuteen. Elokuva on vielä harkinnassa, mutta kirjan luen eittämättä.
VastaaPoistaOn hienoa, että suomalainen kirja niittää suosiota maailmalla - en ole oikein missään vaiheessa ymmärtänyt kateuden katkeraa tämän osalta. Tosin paljon odotuksia on varmasti lataantuneena tämän uutukaisen luentaan, myös ammattilukijoilla.
Kiitos raportistasi!
Kiitos, kirjoituksesi teki todella iloiseksi! Molemmat, kirja ja elokuva, kiinnostavat valtavasti, mutta tuskin saan mahdollisuutta tutustua kumpaankaan ennen kuin olen jo lukenut 'kaiken' niistä kirjablogeissa ja leffa-arvosteluissa. Mutta ei se mitään. Kuulostaa, että hyvää kannattaakin odottaa.
VastaaPoistaHypetys on tässä tapauksessa ollut minun mielestäni ihan hyvällä maulla tehtyä ja aivan aiheesta sekä ansaittua. Ei ole tullut tirkistely-, eikä puhkikulumisfiilistä, eli taidolla ollaan tehty markkinointikin.
Mukavaa, että kirjanjulkistus meni hyvin. Itse olisi häkeltynyt spektaakkelissa.
VastaaPoistaLuen mielenkiinnolla bloggaukset teoksesta, vaikka juonta on avattu päälehdissä ja verkossa jo liikaakin, mutta juoni on vain yksi teoksen ulottuvuus.
Itse ajattelin lukea Stalinin lehmät ja Puhdistuksen uudestaan, ja tarttua tähän ehkä vuoden parin päästä, kuten Kirsin Kirjanurkassa kirjoitin :)
Oli tosi mukava lukea tämä juttu! Kiitos Hanna. Minä kieltämättä vähän nihkeilen tämän kanssa, juurikin siitä syystä, että olisi kiva jos kirjan ansiot toisivat hypetyksen, eikä edellisen kirjan ansiot. Mutta toki on hienoa, että KIRJA on näin puhuttu juttu. (tosin niin on myös se 50shades, hmm) Mutta joka tapauksessa ehkä olisin vain itsekin halunnut olla tuolla mukana :D Ja että kirja on juurikin riittävän hyvä.
VastaaPoistaOli varmasti hienoa olla mukana tällaisessa tapahtumassa!
VastaaPoistaAjattelin aluksi, että luen Kyyhkyset "sitten joskus" eli en lähde tähän hypetykseen mukaan lainkaan. Pah, eipä siitä mitään tullut, vaan ostin sen sittenkin heti ensimmäisenä päivänä ja nyt tuo uutukainen odottelee lukemista pöydälläni. Olen todella iloinen ja hassusti innostunut, että jokin kirja ja kirjailija saa näin paljon huomiota. Etenkin siksi, että itse pidän Oksasen kirjoista.
Minustakin on hienoa, että kirjaa on markkinoitu sopivan niukkasanaisesti. Ainakin olen onnistunut välttymään spoilauksilta, jos niitä jossakin on ollut. Nyt voin tarttua teokseen avoimin mielin...
Kiinnostava raportti. :) Suomalaisen kirjan menestyksessä tai kirjojen markkinoinnissa ei ole lähtökohtaisesti mitään pahaa, mutta mä en tykkää hypetyksestä yhtään. Se saa mulla aikaan vaan sen, etten tosiaankaan halua kirjaan (tms. tuotteeseen) koskea tai ainakin siirrän tutustumista useamman vuoden eteenpäin. Tässä nimenomaisessa tapauksessa, kuten anni.M jo sanoikin, se hype ei suurimmaksi osaksi tule tästä kirjasta itsestään (kukaan ei ollut sitä ennen ilmestymistä lukenut), vaan ennemmin Sofi Oksasen itsensä ja hänen edellisten kirjojensa perusteella.
VastaaPoistaMinusta taas on täysin oikeutettua, että aiemmin hyviä kirjoja kirjoittaneen tekijän seuraavaa odotetaan kovasti. Näinhän se toimii kaikkien kirjallisuuden suurten tähtien kanssa maailmalla, miksei nytkin olisi lupa odottaa hyvää?
PoistaMinua ei hypetys haittaa, mutta samoin sen takia saattaa joskus tehdä mieli lukea kirja myöhemmin kohun laannuttua. Hypetetyt kirjat onneksi sen kestävät, sillä niin moni haluaa ne kuitenkin ostaa heti.
Liika on aina liikaa, hypetyksessäkin. Sain kirjan käsiini perjantaina, ja nyt kun olen sen lukenut, uskallan epäillä Karoliinan mainitsemaa "hypetyksen kestävyyttä". Veikkaan, että kyyhkysten käy kuten monen muun ylihypetetyn eli melko nopeasti se painuu suureen tuntemattomaan.
VastaaPoistaNäistä "monesta muusta" tulevat äkkiseltään mieleen mm. elokuvat Hella W ja Lapin kullan kimallus. Missä lie nykyisin ovatkaan, mutta hypetyksessä ne aikoinaan hyppivät kirkkaasti yli kirjoittamattomista raja-aidoista.
Kaikki kunnia kuitenkin Sofi Oksaselle. Hän loi meille loistavan Puhdistuksen ja toi kyyhkysten julkistamisella kirjallisuuteemme jotakin suurta ja ennen kokematonta.
Olen kirjoittajan kanssa ehdottomasti samaa mieltä. On hienoa, että myös kirjallisuustapahtumaan voimennä kuin rock-konserttiin. Kirjallisuus on ansainnut tämän. Eikä tapahtumassa ollut mitään amerikkalaista tai hypetyshenkeä. Olen sellaiselle koko lailla allerginen, joten tunnistaisin kyllä.
VastaaPoistaTilaisuus oli vakavamielinen historiaan keskittyvä tapahtuma, jonka teemat ovat ihmiskunnan ydintä. Jokaiselle meistä tekee hyvää miettä, kenet itse ilmiantaisi, menisikö metsään, vai pystyisikö pitämään päänsä kirkkaana painostuksen alla. Olemme vallankäytön ytimessä. Lisäksi elokuvan väkivalta oli mielestäni oikeassa suhteessa sen todelliseen kauhistuttavuuteen. Kyllä me kestämme sitä katsoa, meidänhän tarvitsee vain katsoa, emme joudu elämään sitä.
Ja vielä: ei se ole hypetystä, jos paikalla on paljon ihmisiä. Olin tavattoman iloinen siitä, että minulla, lukijalla oli tilaisuus päästä mukaan.
Itse myönnän osallistuneeni ainakin osittain hypetykseen: Stalinin lehmien ja Puhdistuksen jälkeen kiinnostuin Neuvostoliiton ja Viron yhteisestä historiasta. Kun kyyhkyset katosivat vaikuttaa aihepiirinsä takia hyvinkin mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaKiitos raportista! Minäkin meinaan tämän lukea, mutta eipä tässä mitään kiirettä ole.
VastaaPoistaOlipa mukava päästä kurkkaaamaan tapahtumaan kirjabloggarin näkökulmasta, ei pelkästään uutiskuvien ja -otsikoiden myötä! Kiitos Hanna :)
VastaaPoistaMelkoinen julkisuusrumba on kirjan ympärillä pyörinyt, mutta se Oksaselle, uudelle kirjalle ja Puhdistus-elokuvalle suotakoon :) Minäkin odotan innolla kirjan lukemista, tosin odotan kiltisti kirjaa kirjastosta, en ole tehnyt edes varausta vaan odotan kuumimman huuman laantumista ;)