Maria Syvälä: Koti

"Kodin ymmärtää vasta, kun joku himottee sitä, valtaa sen ja ottaa kodin pois."

Maria Syvälän Koti (Robustos, 2010) on pienisuuri kirja. Luku-urakka ei ollut järkälemäinen, koska teos on varsin lyhyt, mutta tunnelmaltaan sen verran suuritöinen, että tunsin lukeneeni viime yönä suuren sukuhistorian. Minulla on vieläkin vähän surumielinen olo kirjasta, kun tätä arviotani kirjoitan, vaikka kirjassa lopulta käy hyvin. En osaa edes sanoilla kuvata, miten tämä vahva tunnelma kirjassa rakentui. Lukiessani sekoitin aikatasoja ja henkilöhahmoja toisiinsa, mutta silti olin tunnelmassa jatkuvasti läsnä.

Koti on Syvälän trilogian päättävä teos, mutta sen pystyy lukemaan itsenäisenä teoksena. En ole lukenut näitä aiempia osia Älä sylje minua syliisi (2005)  ja Onnen tyttö (2007). Tavallaan olisin silti halunnut lukea aiemmatkin teokset, sillä olisin ehkä pysynyt paremmin selvillä näistä henkilöistä, mutta kuten sanoin vahva tunnelmalataus kantoi näiden epäselvien kohtien yli. Pidin myös siitä, että en lukiessani ajatellut kirjoittajan olevan nainen, sillä teos olisi voinut olla myös miehen kirjoittama.

Teoksessa seurataan yhden hämäläisen suvun ja perheen elämää kotonaan Kaukolassa ja miten yhteiskunnan nousu- ja laskukaudet näkyvät perheen arjessa ja kuinka rakas koti joudutaan lopulta jättämään naapuriperheen ja vihollisten hallintaan. Kodin menettäminen lähentää Siitajoen perheenjäseniä enemmän kuin mitä noususuhdanteen rikastuminen. 1990-luvun lama teki hallaa perheen elinkeinolle ja isän riskinotto kostautui perheelle mitä pahimmalla tavalla, sillä he joutuivat myymään kotitilansa naapurille, joka käytti heidän hyväuskoisuuttaan häikäilemättömästi hyväkseen. Naapuri toimi kuitenkin marionetti-nukkena sisarenpoikansa, kauppatietelijä Tero Salmen johtaessa tapahtumia taustalla. Salmi unelmoi Kaukolan modernisoimisesta ja tilan muuttamisesta yritysten virkistyskohteeksi. Lukija voi silti hymähtää vahingoniloisesti Salmen investoidessaan suuren omaisuutensa islantilaisiin pankkeihin. Paha saa lopulta palkkansa.

Tapahtumien kulku tulee lukijalle alussa jo selväksi, sillä aikataso vaihtelee takaumien, tulevien ja nykyisyyden välillä. Juoni tuntui omassa luennassani kuitenkin toissijaiselta, sillä tuttujen tapahtumien ja suomalaisen lähihistorian kaiku koskettivat. Pidin teoksesta paljon, vaikka en aina pysynytkään kärryillä. Niin paljon kirja minua kannatteli.


Tekstinäyte:
"Äidin jaloissa kiemurtelevat sinertävät suonikohjut. Koti on pakannut äidin jalat tukoksia täyteen. Tukokset ovat nousseet myös aivoihin estämään sanojen muodostumista. Mutta äidin kädet ovat kannatelleet isää ja minua laihjoen vuosien yli. Ilman äidin käsiä ja hänen ahkeruuttaan, mukautumisen uutteraa ja periksiantamatonta taitoa, olisimme maanneet kyljellämme monta sataa päivää"

Maria Syvälä: Koti
Robustos, 2010
Sivuja: 141