En joululomallani tehnyt näitä Viikon luetut-postauksia, koska en Petjaa nähnyt. Poissaollessani Petja olikin keksinyt uuden "hauskan" leikin ja siitä tallentui tähän blogiinikin todistusaineistoa. Hän ehti loman aikana rikkoa myös kaksi lasiesinettä, mm. kauniin kirjatukeni. Nyt kun on palattu normaaliin arkeen ja päiväjärjestykseen, on Petjakin lopettanut tuhoamisleikit.Onneksi.Olen viime aikoina kärsinyt runsaudenpula-ahdistuksesta. Kirjoja on niin mahdottoman paljon!! En tiedä, että mistä tämä suorittamisen- ja selviytymisenpakko lukemisiini on nyt tullut, sillä nautin edelleen lukemisesta paljon, haluaisin vain olla jo lukenut niin paljon enemmän. Kirjastossa käydessä näen aina kymmeniä kirjoja tyrkyllä, joista joku on kirjoittanut hyvän arvion tai se on ollut muuten vain lukulistallani pitkään. Koskettelen kirjoja ja luen takakantta, mutta sitten kuulen avopuolisoni aina mainitsevan saman asian: "Eikö sulla ole jo aika monta kirjaa luettavana nytkin."
Kun opiskelin japania, en ehtinyt lukea ollenkaan kirjoja ja tuntuu, että minulla on viime vuosilta monta pakkolukea-kirjaa avaamatta. Puhumattakaan niistä sadoista vuosista ennen syntymääni. :D Koko ajan julkaistaan myös ihania kirjoja, jotka haluaisin lukea. *puhhhh*
Tänä keväänä saan kuitenkin opintojeni kautta luettua taas paljon vanhempaa kotimaista kirjallisuutta ja nykykirjallisuudentaju pysyy blogeja, alan lehtiä ja kustantamoiden katalogeja lukien jollakin lailla hallussa. Olen myös kirjaston varausjärjestelmän himokäyttäjä ja sen lisäksi ostan paljon kirjoja, jotka aion kyllä vielä joskus ehkä varmasti todennäköisesti tässä elämässä ehtiä lukemaan.
Nautin lukemisesta, olen vain jotenkin tajunnut yhtäkkiä kirjojen kautta ajan kulun ja ihmiselon rajallisuuden. syvällistä.
Joka tapauksessa viime viikolla tuli luettua:
- Ville Ranta: Sade (Asema, 2003) (sarjakuva)
- Marjane Satrapi: Luumukanaa (Like, 2008) (sarjakuva)
- Cecilia Samartin: Nora & Alicia (Bazar, 2011)
- Jean Echenoz: Pitkä Juoksu (Tammi, 2010)
- Marjane Satrapi: Persepolis (Like, 2008) (sarjakuva)
- Christina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri (Otava, 2009)
Huh huh, se on kuule maailmankirjat sekasin ko humanisteistaki on tullu suorittajia. :) Muinaiskreikkalaista sivistystä ja hedonismiä sinne vain!
VastaaPoistaNaurahdin. Kiitos :D
VastaaPoistaTuttu tunne! Tosin mulla toi tunne koskee valokuvausta, varsinkin koulun valokuvauskursseja ja kaiken maailman työtarjouksia, joihin tekis mieli hirveesti tarttua kun ne kuulostaa niin mielenkiintoisilta ja on se olo, että haluaisin olla saanu valokuvauksen suhteen aikaan jo niin paljon enemmän. Mut pitää yrittää opetella tervettä itsehillintää eikä yrittää ahmia kaikkea :)
VastaaPoistaääks petja on niin nolon näkönen:-D ihana
VastaaPoistaKira, nämä ovatkin hyviä hetkiä opetella tosiaan sitä itsehillintää ja kasvattaa itseä. Ei kaikkea tarvitse saada heti, eikä minunkaan lukea kaikkia ihania kirjoja. Riittää, että lukee niin paljon kuin haluaa ja ehtii.
VastaaPoistaIrina, Petja on tosiaan varsinainen kirjablogin hurmurivieras. Välillä rentona ja välillä vähän nolostelee. :)