Mari Saat: Lasnamäen lunastaja

Mari Saat: Lasnamäen lunastaja

Wsoy, 2011

Lasnamäe lunastaja, 2009

Suomentanut: Tuula Friman

Kansi: Marjaavna Virta

Sivuja: 141
Kiva juttu:
Valittu Viron parhaaksi romaaniksi 2008.

Mari Saatin pienoisromaani Lasnamäen lunastaja on sympaattinen tarina vironvenäläisestä Natalja Filippovnasta ja hänen älykkäästä Sofia-tyttärestään, jonka suurin haave on olla jonain päivänä Viron presidentti. Teoksessa eletään Neuvostoliiton romahtamisen jälkeistä aikaa, ja mehukkaimmat piikit sohivat sekä menneeseen tapakulttuuriin kuin nykyiseen kulutusvimmaan ja egoismiin. Jollakin lailla minua kiehtoikin tieto siitä, että Saat on koulutukseltaan taloustieteilijä, joka opettaa yritysetikkaa yliopistossa. Teos ei missään nimessä saarnaa, mutta ei myöskään piilottele sitä järjetöntä tavarafantasiointia ja itsetyytymättömyyttä, mikä näyttäytyy erityisesti Sofian ikätovereiden puheenvuoroissa. 

"Sinä ymmärrät eron, etä itse huomaa, että erotat rahan ja omaisuuden. Kaikki tässä paholaisen hallitsemassa maailmassa tarvitsevat rahaa, täällä voi elää vain toisia syömällä. Ja raha on kaiken mittapuu, rahalla mitataan minkä arvoinen olet... Mutta sinunlaisesi ei mittaa arvoja rahalla, sinunlaiseltasi raha virtaa sormien välistä, sinä et istu rahan päällä, se ei tartu sinuun, ei piinaa sinua. Mutta omaisuus piinaa, ja kun se alkaa piinata ihmistä, se ei saa koskaan kyllikseen: sitten piinaa se, jos pienikin muren uhkaa pudota kädestä..."

Lainaan tähän erään teoksessa esiintyvän varakkaan, sokean mummon puheenvuoron Sofialle. Sofia ansaitsee lisätienestejä lukemalla koulutoverinsa isoäidille muutaman kerran viikossa lehtiä, hänen ystävänsä loikoillessa sohvalla korvanapit korvilla. Tytöt ovat tehneet diilin, sillä Rael ei jaksa lukea ääneen, mutta hänen isänsä maksaa tuntuvan korvauksen kuukausittain siitä, että Rael käy säännöllisesti mummonsa luona viihdyttämässä tätä ja vaalimassa tulevaa perintöä. Sofian kotona on raha niin tiukassa, että hän esittää olevansa laihdutuskuurilla, ettei kukaan luokkatoveri osaisi epäillä hänen niukkoja ruokarahojaan ja eväitään. Kun hän viimein paljastaa oikean tilanteen Raelille, palkkaa tämä Sofian itselleen avuksi ja mummon seuraneidoksi. Mummo on sokeudestaan huolimatta erittäin tarkkanäköinen ja ymmärtää, millainen eroavaisuus tyttöjen välillä on maallisen omaisuuden lisäksi myös arvoissa.

Raha on teoksen kaikenkattava motiivi. Se jaottelee ihmiset ostajiin ja jonkin palveluksen tarjoajiin. Sofia lukee lehtiä maksusta, hänen äitinsä Natalja Filippovna makaa miesten kanssa maksaakseen tyttärensä hammaslääkärikulut. Saatin taidokkuus tulee esiin juuri tässä, hän kuvaa nimenomaan henkilöiden päänsisäisiä liikkeitä eikä varsinaista aktia peiton alla. Lopulta on kuitenkin kiinnostavampaa lukea henkilöistä ja heidän ajatuksistaan, tunteista ja tunnoista, kuin loputonta listaa eritteistä ja asennoista.

Pienoisromaani rahasta ja perhesuhteista, maailmasta, jossa sokein ei ole teoksen mummo, vaan rahansokaisema yhteiskunta. Kuinka paljon ihminen nöyrtyy rakkaudesta tai kuinka paljon rakkautta on valmis löytämään nöyryytyksen kestääkseen. Millainen on vironvenäläisen mahdollisuus selvitä maassa, jonka valtionkieltä hän ei enää osaa. Kumpaa ihminen lopulta tarvitsee enemmän, rahaa vaiko rakkautta?

Suosittelen pienoisromaania erityisesti niille, joille sopivat suuret tarinat pienissä puitteissa.