Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja suosii yhden sanan nasevia otsikoita, kuten Pölkky, Uuni, Raja ja Kohti. Mie olen puolestani hullaantunut kotimaisiin modernistisen ajan kirjojen nimiin. Nämä pitkät ja mielenkiintoiset nimet valittiin tuohon aikaan tekstin seasta. Niissä on jotain ilottelevaa ja rohkeaa. Toki hyviä nimiä syntyy minä aikana vain, esimerkiksi Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta on todella nerokas.
Minua häiritsee, jos kirjailija on valinnut melko samanlaisia nimiä kirjoilleen. Olen lukenut esimerkiksi Pirkko Saisiolta teokset Tunnottomuus, Voimattomuus ja Kohtuuttomuus, mutta en erota edelleenkään, mikä tarina kulkee minkäkin otsikon alla. Yksi näistä on näytelmäteksti ja kaksi romaaneja ja pidin kyllä kaikista omalla erityisellä tavalla, mutta en erota niitä nimien perusteella toisistaan. Nämä vain yhtenä esimerkkinä.
Minua miellyttäviä kirjojen nimiä ovat esimerkiksi:
Tällaisia aatoksia heräili, kun katsoin kirjahyllyäni. Mukavaa viikonloppua kaikille!!
Ei voi mitään, nimi on tosi tärkeä palanen siinä kokonaisuudessa, jota kirjaksi sanotaan. Yllättävänkin usein huomaan valitsevani kirjan nimen perusteella, jos kirjailija on minulle tuntematon. Tai hylkääväni. Pitäisi tietysti perehtyä syvällisemmin... mutta näin se vain käytännössä menee. Useimmiten kuitenkin valitsen kirjat muun etukäteistiedon perusteella, eikä nimi silloin vaikuta.
VastaaPoistaKuinkas sitten kävikään luetaan meillä vieläkin...nyt kummipojalle.
VastaaPoistaMarja-Liisa Vartiolla on kirja, jonka nimen muistan aina ja olen kirjan lukenutkin tietysti: Hänen olivat linnut. Tuo Se on sitten kevät on minulla kirjastossani suomalaisten kirjailijoiden sarjassa, jossa yhdeltä kirjailijalta laitettu aina kaksi teosta yhteen ja siinä kumppanina on Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö.
Minä taidan pitää runollisista nimistä, sillä Joenpellon Jottei varjos haalistu kuulostaa hyvältä ja myös Leena Lehtolaisen Luonas en ollutkaan. Mutta kyllä Portobellon noitakin vakuuttaa etenkin kun kirjan kansi Suomessa on yksi kaikien aikojen upeimmista.
Kukaan ei kai ennen ole puhunut nimistä, joten ihan hyvä aihe, jota voisi jatkaa vaikka kuinka. Minä olen sen verran visualisti, että kammoan epämyyviä kansia. Esim. monet brittidekkarit tehdään meillä kammottaviin ja liian pelottaviin kansiin, kun ne lähtömaassa ovat kuin unelmaa ja myyvät samalla tarinaa.
Tuossa on monta hyvää. Kieli-ihmisenä toisinaan oikein hykertelen kun maistelen kirjojen tai kirjailijoiden nimiä.
VastaaPoistaYksi juttu mistä pidän on se kun vasta kirjaa hetken luettuani saan tiedon mitä otsikko tarkoittaa, kuten esimerkiksi tuo mainitsemasi Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta tai Seija Vilénin Mangopuun alla.
Hah hah ... muistan kirjan jonka otsikko oli There Aren't Enough Horses ja kansien sisältä löytyi jatko ... For All the Horses' Asses in This World :D Repesin.
Nimi on tosiaan tärkeä asia. Se houkuttelee ja sen olisi tarkoitus herättää kiinnostusta.
VastaaPoistaOmia nimisuosikkejani ovat mm. Ei minulta mitään puutu (Raittila), Tuulen viemää (Mitchell), Naisen raivo (King), Sarasvatin hiekkaa (Isomäki), Kainin tytär (Saisio), Kurjat (Hugo).
Jostain syystä pidän etunimellä nimettyjä kirjojen nimiä todella mielikuvituksettomina ja tylsinä. Elsa, Anna Karenina, Rakas Henrietta, Isabella, Vendela, Hanna... Miksiköhän nekin kaikki ovat naisten nimiä?
Meillä brainstormataan parhaillaan nimea syksyllä ilmestyvälle keittokirjalle: hauskaa puuhaa ja välillä tulee niin hulluja ehdotuksia mieleen, että ne kannattaa paljastaa vasta julkkareissa viidennen viinilasin jälkeen.
VastaaPoistaMä taidan olla tän asian suhteen vähän tylsä. En muista, onko mikään nimi ollut niin luotaantyöntävä, etten ole kirjaan nimen vuoksi tarttunut. Olen kiitollinen kaikista tavallisen tylsistäkin nimistä...
VastaaPoistaVaikka on niitä hyviäkin nimiä jäänyt mieleen. Täällä Pohjantähden alla on aina vaan komea ja toimiva. Kuin surmaisi satakielen kutkuttaa mielikuvitusta vaikkei tietäisi kirjasta mitään.
Oikein huonoja nimiä en tähän hätään edes keksi.
Arja, minullekin nimi on osa kirjan kokonaisuutta. Mietin, että kuinka turhauttavaa voi olla kirjailijalle, jos hän keksii mielestään hyvän nimen ja sitten huomaa, että se on käytetty. Paljon mielikuvitusta saa kyllä käyttää nimivalinnan suhteen.
VastaaPoistaLeena Lumi, Ajattelinkin että sinua kiehtovat runolliset nimet, koska kirjoitat ja luet itsekin runoja. Minun pitäisi kritiikkikurssille lukea uutuusrunokirja ja tehdä siitä sitten arvio, mutta minua pelottaa tarttuakaan, koska luen niin vähän runoja. Meni nyt vähän ohi aiheen, mutta tulipahan vain tuosta runollisuudesta mieleen. :)
Aloitan huomenna lukemaan muuten tuota Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö -teosta.
Rita, Totta. Se on kyllä mielekästä kun löytää lukiessaan linkin kirjan otsikkoon. En tiedäkään tuota "hevoskirjaa", mistä kerroit.
VastaaPoistaMorre, Minuakaan eivät ihmisten nimet niin puhuttele, paitsi ehkä tuo Hanna vähän. ;) Mulla ei tule nyt mieleen miesten nimiä, muita kuin Juha ja Panu. Kainin tyttärestä tuli mieleen, että tiedän yllättävän paljon kirjoja, joiden nimessä tulee sana tytär. Majakkamestarin tytär, Muotokuvamaalarin tytär, Kuvanveistäjän tytär, Haudankaivajan tytär, Vain tytär, Papin tytär ja Shizukon tytär.. Näin muutaman mainitakseni. En muista yhtään "jonkun poika"-kirjaa.
Seija, tuleeko kirjalle heti kuitenkin joku työnimi, jolla siitä puhutaan, vaikka heti ei lyötäisikään mitään tiettyä nimeä lukkoon? Mietitkö muuten montaa eri vaihtoehtoa Mangopuun alla- teokselle?
VastaaPoistaSalla, ei kai se tylsyyttä ole, vaan luontaista hyväntahtoisuutta. :) Mitä sitä nurisemaan turhasta!
Mie löysin vanhempieni kotoa kirjahyllystä Tahitin tyttäret (ooh, taas tytär!!!) ja se yhdistettynä b-luokan kanteen teki tosi luotaantyöntävän vaikutuksen, vaikka se voisi olla olemassa tosi hyvä kirja.
Mielenkiintoinen aihe tämäkin, ja yllättävän vähän olen miettinyt kirjojen nimiä kokonaisuutena. Toki usein yksittäisen teoksen kohdalla kiinnittää huomiota hyvään tai kökköön nimeen. Yhtäkään ei tietenkään juuri nyt tule mieleen... Omaa romaanikäsikirjoitusta laatiessa työnimen keksiminen oli kyllä hauskaa ja vaikeaa puuhaa. Lopulta löysin sellaisen, johon olen edelleen hyvin tyytyväinen, mutta jos teos joskus julkaistaan, sen nimi voi tietenkin olla jotakin aivan muuta.
VastaaPoistaKaroliina
Pääsisinpä Karoliina pian lukemaan teoksesi!!
VastaaPoistaHanna, työniimi on ollut olemassa siitä lähtien, kun haettiin apurahaa. Mutta se oli tosi tylsä, joten nyt pohditaan sitä ihan oikeaa nimeä. Syksyn kirjoja kuulemma ruvetaan markkinoimaan kirjakaupoille jo keväällä, yikes! Joten suhteellisen lopullinen sen pitäis olla.
VastaaPoistaMangopuun nimi syntyi aika alkuvaiheissa ja pysyi loppuun asti. :) Se oli huomattavasti kivuttomampi keksiä kuin keittokirjan nimi ;)
Minusta nuo Pulkkisen Raja ja Totta ovat vähän liian pureksittuja; toisaalta kirjat eivät ehkä anna muuta mahdollisuutta, sillä noita asioitahan niissä käsitellään. Kuvaavat kuitenkin kirjojen loppuunhiottua ajatusmaailmaa.
VastaaPoistaKauimpana kuolemasta on todellakin hieno, luen nyt Afrikasta-kirjoituksia ja silti mietin, että onko kauimpana kuolemasta todellakin se, mitä kirjassa esitetään. Mangopuun alla miellyttä sen takia, että mango on todellakin voimakas maultaan ja meillä se jakaa perheen niin, että itse en voi sietää koko makua, kun taas muu perhe suorastaan rakastaa mangon makua ja mies on elänyt kiipeilemällä mangopuussa - siksi jotenkin se vie heti oikeaan paikkaan ja alla taas saa mielikuvan viimeisteltyä =)
Liian pitkät kirjannimet ärsyttävät, koska joitakin ei vain muista koskaan oikein ja myös jotkut käännökset, jotka antavat uuden merkityksen kirjalle, esim. Oatesin Kosto: rakkaustarina muuttavat kirjan sanoman/tulkinnan ihan toiseksi. Klassikkonimi, joka ei voisi olla toinen, on taas esim. Rikos ja rangaistus. Jotkut nimet jäävät soimaan mieleen, kuten Ennen päivänlaskua ei voi tai Maa on syntinen laulu - ja nämä myös kertovat mielestäni kirjoista ja sisällöstä niin hyvin. Jostain syystä mua ärsyttää myös partitiivissa olevat nimet: Sooloilua, Akvaariorakkautta. Niistä tulee sellainen epämääräinen olo: tässä kirjassa on vähän tätä ja ehkä jotain muuta.
Seija, sitten kun kirjan nimi on päätetty, niin kirjoitathan blogiisi näiden rannalle jääneiden koenimivaihtoehdot. Minua kiinnostaisi kovasti tietää, että millaisia nimiä keittokirjalle pyöritettään.
VastaaPoistaMari A., Kiitos taas pitkästä ja mielenkiintoisesta vastauksesta.
VastaaPoistaMangopuun alla nimestä minulle tulee enemmän mieleen buddhalaisuus kuin hindulaisuus, en osaa selittää että mistä tämä johtuu. Hurjan jännää, että miehelläsi ja sinulla on noin erilainen tausta. Mie en myöskään ole mikään suuri mangojen ystävä, mutta en nyt saa suuhuni sitä makumuistoa. Ehkä se oli minunkin makuuni liian voimakas.
Minua viehättävät pitkät nimet, vaikka niistä on ärsyttävä kirjoittaa blogeihin tai esseisiin ja tulee heti helposti käytettyä lyhennyksiä. Huomaa, että olet opiskellut suomea, koska osaat analysoida noin täsmällisesti kirjojen nimiä, hienoa!!
Pitää vielä käydä korjaamassa, että mangopuuhun kiipeily on yhtä eksoottista kuin se, että itse olen tehnyt metsään majoja havuista ;D Toki olin vaikuttunut siitä, kun mies kiipeää mäntyyn kymmeneen metriin ihan tuosta vaan. Joskus elämän pienissä asioissa näkyy ympääristön erilaisuus...
VastaaPoistaAika monet muuten mieltävät Intian ja ympäristön buddhalaiseksi, kun taas siellä ei voi olla törmäämättä siihen, että ollaan niin hinduja. Toisaalta meidän luterilaisuus ei tee yhtään vaikutusta, vaan meidät luetaan katolilaisiksi. Tavallaanhan nämä asiat ovat aika samoja.
Keksin mistä tuo mangojen yhdistäminen buddhalaisuuteen johtuu. Kun asuin japanissa isäntäperheen luona, heillä oli Buddhalle oma pieni pyhäkkö, jonne vietiin erilaisia hedelmiä, kukkia ja keksejä lahjana. Siellä oli paljon minulle uusia hedelmiä, mm.mangoja esillä.
VastaaPoistaKuten jo moni täällä mainitsi, minäkin tartun välillä tuntemattomien kirjailijoiden opuksiin nimen perusteella. Viimeksi taisi olla Ranskalainen ystävä (Tommi Melender). Tosin täytyy myöntää että en erityisemmin vaikuttunut kirjasta koska en enää muista siitä mitään.. :)
VastaaPoistaMinun suosikkikirjannimiäni ovat Naurujen maa (Jonathan Carroll), Viiniä keittiössä (Anna Gavalda). Pidän myös paljon nimistä joissa esiintyy ruoka tai kokkaaminen (Punaisen höyhenen keittiö, Keltaisten sitruunoiden ravintola, Kesäviiniä).
Olen kyllä samaa mieltä siinä että hyvä nimi voidaan pilata rumalla kannella.
Nimi on todellakin tärkeä, ja myönnän että jos kirjalla on mielestäni jollakin tavoin tympäisevä nimi, se vaatii kyllä tuekseen superhyvän arvion tai muuta erityisen innostavaa herättääkseen mielenkiintoni.
VastaaPoistaPidän nimistä jotka luovat jonkinlaisen tunnelmallisen maalailevan mielikuvan, kuten vaikka Kigalin sunnuntait tai Vesipuutarhat.
Usein pidän myös sellaisista nimistä, jotka ovat alunperin aivan eri yhteydestä tuttuja ilmaisuja, kuten Säätiedotus merenkulkijoille.
Mutta hyviä nimiä on monenlaisia, pitkiä ja lyhyitä. Nämä pistivät silmään omaa hyllyä katsellessa:
Vettä elefanteille
Sarasvatin hiekkaa
Ruusun nimi
Ikuisen hämärän vaeltaja
Jumalat juhlivat öisin
Nimeni on Punainen
Saatana saapuu Moskovaan
Tie
Jos talviyönä matkamies
14 solmua Greenwichiin
Taivaalta pudonnut eläintarha
Sinun jälkeesi, Max
Ei appelsiini ole ainoa hedelmä
Olipa mielenkiintoista Linnea ja Satu kuulla teidän lempinimistänne. Tai ylipäänsä siitä, kuinka erilaisiin asioihin kuitenkin kiinnitämme huomiota.
VastaaPoistaLinnea tykkää leipoa ja kokata uusia, erilaisia herkkuruokia, niin häntä tuntuu myös kirjoissa kiehtovan keittiöaiheiset nimet.
Mie tykkään Sadun tapaan monisanaisista nimistä, jossa on käytetty reilusti mielikuvitusta ja rohkeutta.