Pirkko Saisio

Olin viikko sitten perjantaina kuuntelemassa Pirkko Saision luentoa draaman ja proosan dialogeista. Lupasin tehdä siitä blogiini jonkinlaisen koonnin, sillä itse pidin valtavasti Saision luennosta ja olisin voinut kuunnella  häntä tuntikaupalla. Huomaa jo pelkästä luennosta, että Saisio on näytellyt, kirjoittanut ja opettanut draamaa. Hänellä on kiehtova tapa puhua asioista niin että ne tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, mutta väliin kerrotut pikku tarinat ja anekdootit värittävät kerrontaa niin paljon, että tuntui kuin olisin seurannut pientä näytelmää.

Saisio kertoi, että proosan tekeminen on paljon vapaampaa kuin draaman kirjoittaminen. Jos on hyvät suhteet kustantamoon, niin sieltä on jatkuva tilaus päällä. Kirjoittaminen on vähemmän tietoista toimintaa, eikä hän mieti ja pyörittele tekstiään, että mistä kohtaa tulee dialogi ja mikä osa jätetään kertojan vastuulle. Hän kirjoittaa vaistonvaraisesti, eikä huomaa tuleeko tekstiin toistoja tai yhtäläisiä teemoja. Ihmetteleekin usein, kun kirjallisuudentutkijat tai toimittajat kysyvät, että miksi sinulla toistuu useissa kirjoissa esimerkiksi käärme. Hän ei osaa sitä selittää, sillä useinkaan hän ei ole sitä itse huomannut. Hän usein lainaa Veijo Meren ajatusta , että kirjailijat joutuvat valehtelemaan, koska eivät oikeasti muista asioita, mitä lukijat nostavat kirjoista esiin.

Draamaa kirjoittaessa täytyy ottaa huomioon tilaajan toiveet ja se, että draamaa tullaan tulkitsemaan, proosaa ei. Teatterin käsikirjoittajana täytyykin ymmärtää, että tekstistä tehdään erilainen, oma versio ohjaajan ja näyttelijöiden toimesta. Ohjaajan ote pitää silti olla intohimoinen ja vahva, eikä tule "kuvittaa" kirjailijan tekstiä. Teatterissa budjetti vaikuttaa tekstin kirjoittamiseen, sillä useimmiten halutaan pärjätä mahdollisimman vähällä näyttelijämäärällä. Saisio kertoikin, että usein hänelle sanotaan ennen tilausta, että "kuinka monella luulet selviäväsi?"

Eri teattereilla on myös erilainen yleisö ja se vaikuttaa myös tekstin kirjoittamiseen. Saisio on kirjoittanut eniten KOM-teatterille, mutta myös Kaupunginteatteriin ja tekee nyt Kansallisteatteriin neljättä käsikirjoitusta. KOM:ssa on hyvä yleisö, välillä liiankin latautunut, sillä he saattavat nauraa heti saliin tultuaan jo lavasteille ja odottavat suuria joka näytöksestä. Saisio myös tuntee KOM:n työporukan parhaiten, joten hän miettii jo kirjoittaessaan, että mikä rooli sopisi kenellekin näyttelijälle ja millaista roolia hän ei ole tehnyt pitkään aikaan, jotta saa uusia haasteita ja jaksaa esittää samaa roolia yli vuoden ajan. 

Dialogien kirjoittaminen on draamassa luonnollisesti tärkeää, sillä kaikki teksti, minkä yleisö näkee ja kuulee, on kirjoitettu dialogi-muotoon. Draama ei voi olla narratiivista ja kuvailevaa, kuten proosa. Kirjailijan ääni ja käsitys maailmasta soi rakenteissa, mutta näyttelijän suusta ja eläytymisestä syntyy tekstin tulkinta. Saisio silti painottaa, että henkilöhahmojen dialogeissa esitetyt asiat ja arvomaailmat eivät ole Pirkko Saision suoranaisia mielipiteitä ja hän on joutunut tästä asiasta kriitikoiden kanssa väittelemään. Myöskään hänen trilogiansa Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja eivät ole hänen omaelämänkertojaan. Hän mainitseekin, että teoksissa on pitkiä dialogin pätkiä, miten hän voisi oikeasti muistaa sellaisia menneisyydestään, joten luonnollisesti teokset ovat fiktiivisiä.

Draamassa dialogi perustuu usein vastakohdille ja ristiriitojen olemukselle. Näyttämöllä on kaksi ihmistä, joilla on selkeästi voimakas oma tahdonsuunta ja haluavat omia asioitaan. Tästä jännitteestä syntyy draaman tilanne. Ristiriita voi olla myös henkilön sisällä, jolloin sisäinen tahtotila jakautuu kahtaalle. Säilyttääkö nykyinen elämäntilanne vai haluaako muutosta? Tekstiin rakennetaan tilanteita, jossa tapahtuu joku käänne, joka voi olla ulkoinen (esim. pariskunta istuu kahvilassa ja pommi räjähtää) tai sisäinen (tahdonsuunnat törmäävät). Tämä käänne tekee tilanteesta kohtauksen. Monesti kirjoittajat lopettavat kohtauksen tähän käänteeseen, mutta taitava kirjoittaja voi luoda yhteen kohtaukseen useampia erilaisia käänteitä. Dialogi perustuu yleensä näiden tahdonsuuntien esiintuomiseen ja henkilön yrittäessä peittää motiivinsa. 

Draaman dialogissa alatekstissä kulkee pohjalla se, mitä tarkoitetaan oikeasti ja se voi erota siitä, mitä ylätekstissä eli repliikeissä sanotaan. Jos taas henkilö puhuu oikeasti, mitä hän tarkoittaa, niin silloin tekstissä kiinnostavaksi nousee motiivi. Miksi puhuu ja mitä puhuu? Proosassa on enemmän dialogeja, jossa sanotaan arkisiakin asioita ilman mitään taka-ajatuksia. Draamassa on tärkeää intensiteetti, tekstin kulkevuus ja ristiriidat. Draaman kirjoittamisen vaikeus on myös siinä, että kertoja puuttuu. Kaikki tieto täytyy tulla esiin dialogeissa ja välillä on vaikea upottaa menneisyyden takaumia henkilöiden suuhun luontevasti ja uskottavasti. Kirjailijan täytyy myös pystyä esittelemään näyttämöllä olevat henkilöt luontevasti teatteriyleisölle, sillä katsojien pitää heti päästä selvyyteen, että ketä näyttelijä esittää. Oveluutta käyttäen pitää ripotella näyttämölle näyttelijöitä ja puhutella heitä nimellä, ilman että teksti haisee liian informatiiviselta. 

Tekstien kieli on tietoista, vaikeampi proosassa saada ominainen kieli tietylle teokselle. Tällä hetkellä Saisio kirjoittaa kansallisteatteria varten näytelmään jääkiekkojoukkueelle dialogin pätkää, mistä ei löydy ollenkaan verbejä. Murteilla luodaan puolestaan ihan erilaisia asenteita näytökseen. Joskus ohjaajat haluavat vaihtaa näyttelijän murretaustan mukaan tekstissä puhuttua murretta, mutta Saisio yrittää selittää että esimerkiksi itäisen murrealueen puhujalla on ihan erilainen asenne kuin turun murretta puhuvalla. Draamassa henkilö on pelkkää puhetta, joten sillä on merkitystä, miten hän puhuu.

Proosan ja draaman dialogien uskottavuus heijastuu lukijan ja katsojaan omaan elämään. Jollekin muulle dialogi toimii ja toiselle se kuulostaa falskilta. Kiinnostavuus on kuitenkin tärkeämpää kuin uskottavuus. Toki tämäkin riippuu henkilökohtaisesta elämänkatsomuksesta, Saisio lopulta lisää.

Loppuun lisään iloksenne Pirkko Saision laulunäytteen KOM:sta. Penseät hevoset.