Olen haalinut nyt luettavaksi aika paljon kirjoja, sillä hain kirjastosta varaukseni ja olen ostanut myös itselleni paljon luettavaa. Minusta on aina ihana ensin selailla ja hypistellä kirjat läpi ennen niiden lukemista tai hyllyttämistä. Tajusin niitä siihen maahan laskiessani, että minulle on kertynyt aikamoinen kasa kirjoja luettavien pinoon. Juri sitten nappasi kirjakasasta kuvan ja käski laittaa Viikon luettujen tunnustuksiin. Ehdin itse onneksi kuvasta pois. :DSelitys: Tavallisesti kirjat eivät ole noin valtoimenaan lattialla ja minulla on tosiaan tällä hetkellä kaksi yölamppua, kun tuo retrompi versio ei vielä toimi.
Viime viikolla kävin tutustumassa Bazarin kirjakevääseen, josta voi lukea klikkaamalla tätä.
Viime viikolla sain luettua:
- Robert Crumb: Ilo, hilpeys ja paasto (Like, 2010) (sarjakuva)
- Joel Haahtela: Katoamispiste (Otava, 2010)
- Maria Jotuni: Arkielämää (SKS, 1994, alkuperäinen 1909)
- Marguerite Abouet: Aya - Elämää Yop Cityssä. (Arktinen
Banaani, 2010)(sarjakuva)
Tällä viikolla minun pitää lukea paljon kirjoja eri luentokursseille, mutta yritän ehtiä tehdä arvioita sekä sarjakuvista ja jo lukemistani kirjoista, joista en ole vielä ehtinyt arvioita kirjoittaa. Olen lukenut nyt enemmän, kuin mitä ehdin blogiini kirjoittaa ja erityisesti sarjakuvista olisi mukava kirjoittaa enemmän.
Hieno Bazar-raportti, kiitos, ja myös Haahtelan kuvaus herätteli lukuhaluja. Tiedän hänen kielensä kauniiksi, mutta täytyisi tarkistaa, miten toimii tässä.
VastaaPoistaYöpöytäkuvasi näyttää aika kotoisalta - lisäksi aloin automaattisesti heti yrittää tunnistaa, mitä kirjoja ja tuttuja kansia kasasta löytyy. Samaa teen aina kun vaikka leffassa (hyvin tehdyssä, ei tekokirjoilla) tai tv-ohjelmassa näytetään kirjahyllyä. Eihän niistä yleensä mitään selvää saa, mutta yhdenkin tunnistaminen on hauska juttu...
Ihana kasa! Minulla on tapana pinostella kirjoja ja lehtiä ympäri kämppää. Joskus tulee noottia.
VastaaPoistaKirjakasat näyttävät noin hujan hajan olevinakin ihanilta!
VastaaPoistaHaha, Petja! :--D Onko tuo ikkunalauta verhoineen Petjan lemppari(piilo)paikka?
Lauren, Kyllä. Siksi tuleekin aina napattua kuva tuosta samasta paikkaa, kun herra pötköttelee siinä. Pari kertaa viikossa hän vain unohtaa nukkuvansa kapealla ikkunalaudalla ja hän kääntää kylkeä tipahtaen alas maahan tai jääden roikkumaan etutassuistaan ikkunalaudalle.
VastaaPoistaPitää vaihtaa kohta keväisemmät verhot, kun tuntuu että sama Marimekon kuosi on ollut niin usein blogissani esillä. :D
Arja, Ikeassa tulee aina katsottua niitä rekvisiitta-kirjoja, että ovatko ne mistään kotoisin. :)