Tässä on paras lukutoverini, jonka seurassa on levollisinta lukea.
Petja on noin 5–6-vuotias maatiaiskissa, joka on hankittu Hesystä. Petjan taustat ovat siis hämärän peitossa, mutta hän on arkuudestaan huolimatta kiltti ja sosiaalinen. Sylissä hän ei viihdy ja tämä kasvattaa itsessäni jatkuvaa toisen kissan kaipuuta. Vieressä silti köllöttää, varsinkin 100% villaviltillä, omalla paikallaan sohvalla. Tosin kissathan rakastavat vaihtelua ja yhdessä hetkessä maailman paras köllöttelypaikka, onkin seuraavana päivänä tylsä ja epämukava.
Petja ei halua juoda vettä laakeasta, isosta astiasta, vaan pitkästä kukkapurkista, joten kaikista kätevintä oli tehdä siitä sitten juoma-astia. Juomanautinnon takaa pampun oksa, joka tarjoaa makua veteen, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Ilman sitä ei vesi ole maistanut ja eläinlääkäriin asti jouduttiin tämän juomattomuuden ja siitä johtuneiden sairauksien takia.
Petja barffaa ja on tyytyväinen nykyisestä terveydentilastaan ja turkin kuntoonsa. Lempileikkeinä ovat väijytys ja ilkikurisiin leluihin iskeminen suojasta, esimerkiksi repun tai kenkien takaa.
Kuva on otettu viime talvena, muuton jälkeen, joten nykyisin meillä on taulut ihan seinillä asti. ;)
Voi mikä suurisilmäinen söpöliini! Kyllä kissat kuuluvat sen verran läheisesti kirjoihin ja lukemiseen, että niitä voi esitellä myös kirjablogissa. :)
VastaaPoistaIhana Petja, oikein sellainen peruskaunis maatiainen. Oikein kauniin, hyväkuntoisen ja virkeän näköinen! <3 Onkohan kissoille yleistäkin haluta juoda korkeista astioista, sillä niin meilläkin tehdään? Ja aluksi Cisu halusi juoda vain muratinpistokkaan kiposta. Sai harrastaa sitä niin kauan kunnes luin, että muratit ovat myrkyllisiä...
VastaaPoistaSylikissa on kyllä parasta mitä lukutoukalla voi olla. Mutta voin kertoa, että kaksi sylikissaa yhtäaikaa sylissä tekee lukemisesta välillä teknisesti hyvin haastavaa. :D
Kyllä Petjankin pitäisi saada kokea maaseudun laakeat maastot ja pyytää oikeita hiiriä.
VastaaPoistaVasta menettänyt 20v vanhan ystävän, joka ei syönyt kalaa, mutta hyvä pyytämään hiiriä.
Rapu
Aww, olisipa minullakin tällainen lukukaveri <3 Ehkä vielä jonain päivänä! Kaunis kissa.
VastaaPoistaIhana suurisilmäinen kissa! <3 Nirsous juomapaikkoja kohtaan kuulostaa hyvin tutulta - meillä juodaan kaikista muista paikoista paitsi omasta vesikupista. Esim. saunakiulun pari päivää vanha vesi on jostain syystä suurta herkkua.
VastaaPoistaJa meilläkin barffataan! :)
Kaikissa kissakirjoissa lukee, että kissoilla pitäisi olla aina tuoretta vettä laakeassa astiassa, mutta meillä pitää olla istunutta ja korkeasta kupista, että maistuu.
VastaaPoistaKiitos kissakommenteista, mukava oli jakaa pala Petjasta tänne blogiini. Eläinlääkärissä sanottiin meille, ettei Petja voi syödä enää "tavallista" kissanruokaa, joten aloitettiin barffaus ja hän pääsi hetkessä kuntoon, turkki kiiltää, lihakset ovat kasvaneet ja on pysynyt terveenä.
Rapu (=äiti), kyllä city-kissat viihtyvät sisälläkin, ulkoilma on Petjalle pelottava paikka. Ehkä mie joskus otan mukaan kattelemaan pihapiiriä Lapissa. :)
Ihana kisu! ♥ Mukava lukea muiden bloggaajien kissoista, kun itsekin olen kissaihminen. :)
VastaaPoistaOmani tykkää juoda vettä mieluiten suoraan hanasta. Muutenkin se on omituisen kiinnostunut vedestä, ainakin kissaksi. Ja sylissä se viihtyy myös, mutta ei tykkää, jos yritän samalla tehdä jotain muuta, kuten lukea kirjaa. Silloin se lähtee heti pois. Eli tykkää siis olla se ainoa huomion keskipiste sylissä ollessaan.
Komia kissa! Ja kiva nimi. :)
VastaaPoistaKiitos Paljon Kuutar ja Maana. Petja kiittää myös kehuista. ;)
VastaaPoista