Rosa Liksom: Hytti nro 6 / Makuja

Mies lastasi laukustaan pöydälle mustaa leipää, purkkipiparjuurta, sipuli- ja tomaattilohkoja, majoneesia, purkkikalaa ja keitettyjä kananmunia, jotka hän kuori huolellisesti ja viilsi kahtia.

Rosa Liksom: Hytti nro 6
Wsoy, 2011
Sivuja: 187
Kansi: Martti Ruokonen
Lyhyesti: Pohdintoja ruuasta.

Hytti nro 6 on tulvillaan kohtauksia, jossa kuvataan, mitä henkilöt syövät tai juovat. Vadim Nikolajevitšin matkalaukku tuntuu olevan pohjaton, sillä pitkin matkaa hän nostaa esiin mitä erilaisempia ruokia, joista tarjoaa osan myös tytölle. Yltäkylläisyys ja loputtomat ruokavarannot korostuvan entisestään, sillä tytön muistoissa kuvataan, kuinka normaalisti arjessa on vaikea hankkia ruokatarvikkeita. Miehen laukku on taas koko ajan täynnä mitä erilaisimpia herkkuja.
                       
Kauppojen hyllyillä näkyy vain puute, ja ihmiset joutuvat usein hankkimaan tarvitsemansa vaihtokauppojen kautta: pullollisella kölninvettä saa vaihdossa kuusi kananmunaa ja Riian reissulta henkitoreissa Moskovaan kuljetetut kolme hillopurkkia mahdollistavat kolmen kuukauden baletti- ja konserttiliput samppanjoineen tytölle ja Mitjalle. Kaupoissa on niin vähän tuotteita, joten tyttö joutuu matkustamaan ympäri Moskovaa eri kulkuvälineillä löytääkseen Mitjan syntymäpäiviä varten ruokatarvikkeita:

He olivat aloittaneet ruuan hankkimisen jo marraskuussa ja ehtineet hankkia kaikenlaista, mutta Irina ei ollut tyytyväinen. Yhtenä aamuna he syöksyivät metsästämään elintarvikkeita jo aamukuudelta. He kiiruhtivat kuivassa pakkassäässä Jelisevin kauppaan, mutta sieltä ei löytynyt mitään. Ei edes vesirinkilöitä. He hypähtivät vihaisina jäiseen ratikkaan ja ajoivat Bulevardille ja lumisten vaahteroiden ohi Bronnajalle hyväntuoksuiseen leipäkauppaan. Sieltä he saivat hyvän limpun. He nousivat johdinautoon, jossa oli niin kuuma että hiki virtasi, ja köröttelivät toiveikkaina Zatšatjevskin kujalle. Siellä oli yksi ruokakauppa, josta Irina oli joskus löytänyt pari purkkia laadukkaita sardiineja. Kaupasta ei löytynyt mitään, ei edes suolakurkkuja.
  
Runsas ruokasanasto ja tyypillisten venäläisten ruoka-aineisten toisteisuus toimivat teoksessa neuvostonostalgiaa tukevina motiiveina. Tukeudun tässä siihen yksinkertaiseen periaatteeseen, että toisto on yksi tekstin tehokeinoista, jolla korostetaan merkityksiä. Hytti nro 6:n ruoka-motiivit kiinnittävät teoksen tiettyyn paikkaan ja aikaan, ja ruuan, makujen ja hajujen kuvaus tuo vahvan tunnun elämänmenosta Neuvostoliitossa.                        

Toistuvalla ruokamotiivilla on siis useita tehtäviä: se kiinnittää teoksen Neuvostoliittoon, se vahvistaa tytön riippuvuussuhdetta mieheen ja tämän ehtymättömään ruokalaukkuun, ja se toimii paradoksaalisessa suhteessa teoksen kuvaamalle puutteelle ja niukkuudelle.

Tyttö ajatteli edellistä talvea. Silloin Afganistanin sota oli kiihtynyt ja ruuantuotannon sijasta neuvostovaltio keskittyi aseiden tuottamiseen, eikä hän ei ollut löytänyt Moskovan talouskauppojen hyllyiltä muuta kuin tiivistemaitopurkkeja, kalasäilykkeitä ja satunnaisia majoneesitölkkejä. Kaikkialla oli ollut pelkkiä ongelmia.

Puutteen ja yltäkylläisyyden välinen kontrasti toimii sekä groteskin että ironian tunnusmerkkinä. Kuten yllä olevasta lainauksesta voi nähdä, tyttökin oli kokenut aiemmin puutetta olosuhteiden pakosta, mutta koko matkan aikana hänen ei tarvitse kertaakaan tuntea puutetta ja nälkää.

Juttu on jatkoa aiemmin kirjoittamalleni maisema-kuvaukselle.