Eeva Rohas: Syvä pää
Otava, 2012
Sivuja: 239
Kansi: Emmi Kyytsönen
Ihastuin Rohaksen esikoisteokseen, novellikokoelmaan Keltaiset tyypit ja tyytyväisenä avasin tämän uutuuskirjan Syvä pää. Keltaiset tyypit olivat oikeastaan melko traagisia tyyppejä, Syvän pään henkilöt ovat yhtä särkyneitä, uivat ilman tukea syvässä päässä.
- Sinähän sanoit, ettei tässä ole mitään sairasta. Silloin asematunnellissa, muistatko?
- Niin taisin sanoa.
- Nytkö et enää ajattelakaan niin?
- En tiedä, mitä ajattelen.
Eikä tiedä lukijakaan. Kolmikymppinen kotonaan yhä asuva Susanne hankkii aidon reborn-nuken hoivattavakseen. Jonkinlainen äidinvaisto hänessä herää, ja hän hankkii nukelle ruokaa, vaippoja ja muita tarvikkeita vanhempiensa järkytykseksi. Susanne on selvästi henkisesti hauras, eivätkä vanhemmatkaan täysin tiedä, miten hänen haaveisiinsa ja tekoihinsa tulisi suhtautua. Susanne odottaa jotain muutosta, hän toimii siivoojana, mutta haaveilee muutosta ulkomaille. Hän haluaa itsenäistyä, mutta ei tunnu oikein osaavan olla omillaan.
Toinen tarinalinja seuraa nuoren uimarin Fannyn kasvukipuilua. Tyttö asuu yksin eläinlääkäri-isänsä kanssa, harrastaa kilpauimista ja haaveilee satuhäistä. Fannyn kaveri Henriikka on muutaman vuoden vanhempi, juuri oikeanlainen, ja Fanny yrittää imitoida ystäväänsä hankkimalla samanlaisen takin, haluamalla samoja asioita. Fanny kasvaa imitoiden, odottaen ja haluten.
Kirja sopi hyvin pariksi juuri Kansallisteatterissa näkemälleni esitykselle, Godota odottaessa, joka perustuu Samuel Beckettin romaaniin Huomenna hän tulee. Tarinassa kaksi resuista kulkuria odottavat pitkästyneinä Godoota tulevaksi, ainakin kahden vuorokauden ajan. Klassikkonäytelmä on mieleenpainuva muistutus siitä, mitä tapahtuu jos koko ajan vain odottaa, ja tätä jotain suurta onnea odottaessaan antaa elämän valua ohi. Rohaksen henkilöt tuntuvat istuvan samalla kohtauspaikalla kulkureiden kanssa, godottamassa. Lukijan tehtäväksi jää selvittää, että onko odotus loputonta vai kehittyvätkö henkilöt teoksessa riittävästi.
Teoksen henkilöt olivat kiinnostavia, sillä he ovat toisaalta samalla tavalla rikkinäisiä, mutta silti hyvin uskottavia ja ainutlaatuisia. Kirja tuntuu aluksi paljon viihteellisemmältä kuin esikoisteos, mutta kun hyppää syvään päähän, löytää monia merkityksiä. Kiehtova on jo kirjan nimi. Syvä pää. Viittaa uintiin, mielenterveysongelmiin, sukeltamiseen, johonkin pelottavaan ja toimii kirjassa toistuvien päähän liittyvien tapahtumien kanssa hyvin yhteen. Syvässä päässä sukelletaan ihmismieleen, kauhotaan syyllisyyttä, häpeää, onnettomuutta. Ei mikään helppo kirja, vaikka teksti kulkee helposti eteenpäin.
Godotan seuraavaa Rohaksen teosta, sillä hän on taitava, vaikka saa sen näyttämään helpolta.
Hieno arvio! Tämä on myös minun lukulistallani, vaikka en Rohakselta ole mitään lukenutkaan. Joki tässä kiehtoo :)
VastaaPoistaKirjan nimi on tosiaan hurjan kiehtova. En tiedä vielä, tulenko lukemaan kirjaa, jollain tasolla se kyllä kiinnostaa - kovasti.
VastaaPoistaHittolainen, pidin tätä juuri kaksi tuntia sitten kädessä kirjaston uutuushyllystä, mutta jätin sinne, koska olin päättänyt käydä vain palautusreissulla. Seuraavalla kerralla otan mukaani!
VastaaPoistaMinä en odota enää muuta kuin sen yhden Shieldsin suomentamista;-) Sulla on hirveä vauhti päällä ja nyt kirjasi ovat olleet minulle ihan outoja...Ei, kiitos, älä suosittele mitään, sillä ensin sain suosituksen Köngäkseen ja nyt Wassmoohon ja nyt en sitten muuta taida ehtiäkään, mitä nyt vähän puutarhaa ja dekkaria. Tulin vain moikkaamaan ja toivotan mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaSiis kai minä saan suositella: Lue Shieldsin Ruohonvihreää. Odotan niin sitä hetkeä kun pääsen toistaiseksi viimeisen Shriverini kimppuun...
♥
Luin Keltaiset tyypit, ja vaikka en nyt ihan lääpälläni ihastunut siihen, niin aion kyllä lukea tämänkin pian.
VastaaPoistaKuulostaa kiehtovalta! Hyvä muistutus, että pitäisi elää hetkessä eikä aina odotella ja haikailla sitte kun- tai jos vain-asioita :)
VastaaPoistaOikein ihanaa viikonloppua :)
Kiitos Hanna taas hienosta ja vakuuttavasta arviosta! <3 Olin jo aiemminkin tästä kirjasta pikkuisen kiinnostunut, mutta luettuani arviosi kävin lainaamassa sen kirjastosta! :)
VastaaPoistaOlipa taas hyvää suomea. Siis lainasin tämän kirjan, en sinun arviotasi. ;)
PoistaLuin juuri tämän kirjan, ja pidin kovasti. Jotain kiehtovaa tässä oli, ja saat hyvin arviossasi esille sen, mitä itse en oikein osannut pukea sanoiksi.
VastaaPoistaKappas, sinäkin olit kirjoittanut tästä! Minua kiinnostaa nyt Rohas kovasti, hän oli esiintymässä toisessa Literary Death Matchissa ja luki tätä siellä, vaikutti siistiltä. Ja jos vielä jonkinlaista yhteyttä Godot'seen ehkä niin Kyllä, kiitos.
VastaaPoista