Manuela Bosco: Ylitys

Manuele Bosco: Ylitys

Teos, 2012
Sivuja: 220
Graafinen suunnittelu: Jenni Saari
Lyhyesti: 

Elämäkerta, muistelmat, ylistyslaulanta urheilulle, perheelle ja taistelulle.

Aloin vihata kuvaa, jonka olin sekoittanut "itsekseni". Inhosin tuota kontrolloitua identiteettiä, josta oli tullut varmisteleva ja ylpeä. Luontainen spontaaniuteni ja ilo olivat täysin kadonneet elämästäni. Tunsin olevani verkossa, jonkinlaisessa hiljaisessa ansassa, joka kiristyi ympärilläni sitä mukaa kuin kesä lähestyi. Turvallisuudenkaipuuni, jonka tähden olin vaihtanut valmentajaa, oli kahlinnut minut ja luontoni tuntui muuttuvan ohuemmaksi päivä päivältä, samalla kun valo silmissäni himmeni.

Otin elämäni ja itseni hyvin vakavasti. En ymmärtänyt, että ihmiset tulivat kisoihin viihtymään ja syömään makkaraa.


Luin Manuela Boscon autobiografisen esikoisteoksen Ylitys jo jonkin aikaa sitten, mutta ehdin vasta nyt kirjoittamaan lukukokemuksestani. Bosco on entinen yleisurheilija, aitajuoksija, ja muistin hänestä varsin vähän ennen kirjaa. Mainintoja sieltä täältä, mutta minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia, törmäsin kohu-uutisointeihin kunnolla vasta kirjan luettuani. Kirjan kansi ja kaunis taitto vetivät puoleensa, ja aina silloin tällöin haluan lukea elämäkertoja, joten nähtyäni kirjan uutuushyllyssä nappasin sen mukaan.

Väljä, siisti taitto, hyvin kulkeva tarina, selkeä teksti vetivät, ja sain muutamassa tunnissa luettua Ylityksen. Bosco tuntuu rehelliseltä kirjoittajalta, joka käy läpi itseään säästämättä urheilu-uransa eri vaiheita. Kuinka huippuvalmentaja ja urheilutieteiden tutkija isä kehitti erilaisia leikkejä molemmille tyttärilleen, jolla hän samalla testasi keksimiään tekniikoita ja laitteita, mutta myös vietti lastensa kanssa aikaa. Urheilu sopi läheisyyteen, soljui elämään vaivatta ja valmennustyö alkoi kuin vahingossa näistä leikeistä. Isä on teoksen ja siten myös Manuelan elämän yksi tärkeimmistä johtohahmoista, sillä isäsuhteeseen tiivistyy kaikki voitokkuus, mutta myös häpeä, syyllisyys, riittämättömyyden tunne ja ikävä.

Kirjassa, kuten elämässä, on monenlaisia päällekäisiä teemoja. Pikaisella googletuksella lehtiotsikoiden mielestä kiinnostavin aihe tuntui olevan Boscon itsemurhayritys. Odotin, että hänen syömishäiriönsä huippu-urheilijana olisi noussut otsikoihin yhtään muita mielen ja kehon sairauksia väheksymättä. Toivon mukaan tämä ei ole niissä piireissä "se tavallinen tarina". Kriisit ja kiputilat korostuvat kun lukee toisen elämästä, mutta nyt jonkin aikaa lukemisen jälkeen huomaan että minua viehätti Boscon kirjassa sen valoisuus.

Tai valon ja varjon leikkaus läpi teoksen. Kuin Boscossa (tai ainakin siinä Boscossa, joka on päähenkilö Ylitys-teoksessa) vaikuttaisi kaiken aikaa kaksi yhtä vahvaa voimaa. Hän on tavattoman perhekeskeinen ihminen, mutta yrittää koko ajan itsenäistyä ja repiä itseään perheestä poispäin. Hän on puoliksi italialainen, puoliksi suomalainen. Urheilija, joka haluaa näytellä. Vuoroin hän ahmii, vuoroin paastoaa. Ääripäiden ihminen, jonka elämäntarinassa riittää ainesta kirjaksi.

Isä on kaikessa rakkaudessaan hyvin etäinen, sillä avioeron jälkeen hän palaa Italiaan. Valmennus- ja isäsuhde hoituu puhelimen välityksellä, Manuela tuntuu melkein isän kuolemaan asti olevan katkera siitä, että isä oli lopulta niin vähän läsnä. Välillä tuli tunne, että hän jatkoi urheilu-uraansa vain ollakseen siten isäänsä lähellä. Mutta toisaalta Ylistys on kunnialaulantaa myös treenaamiselle ja erityisesti kilpailemiselle. Ihminen voi tuntea olonsa hyvin merkitykselliseksi tehdessään jotain sellaista, johon kaikki eivät pysty. Voittamaan, treenaamaan kovaa, suoriutumaan monista harjoituksista ja vaikeuksista. Tämä sama ihminen ei silti tule treenaamalla ehjäksi. Ja tästä Ylityksessä on kyse: henkisen ja fyysisen puolen rehellisestä arvioinnista. Jalat voivat kantaa vaikka kuinka pitkälle, mutta jos ihminen ei ole sinut siinä kropassa, jota jalat kantavat, mikään matka ja loppusijoitus ei vie tarpeeksi pitkälle.

Lisäys: Niin noloa! Olen lukenut kaiken aikaa, että kirjan nimi on Ylistys eikä Ylitys. Molempi parempi, molemmat nokkelia, eipä sillä. Korjasin kuitenkin tekstiin, mutta urlissa se pysyy aina vääränä.