Tein jo aiemmin kootun postauksen sarjakuvasuosituksista ja nyt jatkan samaa sarjaa.
Kuvassa näkyvät Marc-Antoine Mathieun kaksi sarjakuvaa Alkuperä (Like, 1991) ja Prosessi (Like, 1993) kyllä pistivät ajattelemaan kuinka rajallinen oma mielikuvitus onkaan. Aluksi olin hämmentynyt ja mietin, etten oikein pitänyt niistä, mutta luettuani molemmat kiinnostuin kyllä lukemaan loputkin saman sarjan sarjakuvat, Ne ja Lopun alku.
Sarjakuvissa esiintyy Julius Corentin Aqfaq, jonka unien tai tajunnan kautta tarina kehittyy. Sarjakuvissa on vielä lisäksi hienoja teknisiä kikkoja, jotka tukevat sekä sarjakuvan mielikuvituksellisuutta että tarinaa itsessään. Alkuperässä on tosiaan keskellä tarinaa aukko, jonka läpi näkyy yksi ruutu, joka silti tukee aukottomasti (heh) tarinan juonen kuljetusta. Kun taas sivun kääntää ja sama aukko näyttää takautuvasti yhden ruudun, jälleen se sopii tarinaan kuin villasukat kumisaappaaseen.
Tästä syntyy hauska déjà vu-ilmiö.
Prosessissa puolestaan yhdellä sivulla on spiraali, jonka kanssa on kiva leikkiä kesken lukemisen. Tämä kikka tuo myös tarinaan oman lisänsä, mutta ennen kaikkea lukemisprosessiin. Sarjakuvasta tulee jotain käsinkosketeltavaa, konkreettista ja moniulotteista. Sen kanssa tulee käytyä ihan uudenlaista vuoropuhelua lukiessa.Olen ymmärtänyt, että yhden albumeista pystyy
lukemaan molemmista suunnista. Toisesta suunnasta tarina on normaali mustavalkoinen, toisesta taas negatiiviväreissä ja tarina kulkee takaperoisesti. Albumin keskellä juonet lopulta kohtaavat.
Tällainen pieni kikkailu tuo sarjakuvaan itselleni uuden ilmiön. Ihastuttavaa, kuinka taidokas sarjakuvantekijä on. Kuinka rajoittunut oma mielikuvitus on, ettei tähän heti pääse kiinni ja sitten lopulta melko omituinen tarina aukeaa ja ihastuttaa.
Uutena sarjakuvakeräilijänä minua harmittaa, ettei näitä enää saa kaupasta. Mukaani nämä tarttuivat sattumalta kirjastosta, sillä ihastuin aiemmin Mathieun uutuuteen Jumala itse (Like, 2011). Tarinallisesti nämä kaksi jäivät Jumala Itse-teoksen jalkoihin, mutta visuaalisuudella ja kekseliäisyydellään pistivät hyvin kampoihin.
Minä olen lienee sellainen perinteinen sarjiksien lukija, siis että luen : Viiviä & Wagneria, Baby Bluesia, Lassia & Leeviä, Kamuja, Fingerporiakin jne. Siksi tuntuu kiehtovalta lukea arvosteluja ja nähdä kuvia vähän muustakin kuin tuosta peruskamasta ;)
VastaaPoistaVähänkö hieno yksityiskohta tuo spriaali!!
Minusta olisi hauskaa lukea enemmänkin sarjakuvia. Tai enemmän ja enemmän, en lue niitä juuri ollenkaan. Pienenä luin ihan perinteisiä Aku Ankkoja, Lassia ja Leeviä ja Karvista. Kiitos siis näistä mielenkiintoisista sarjakuvasuosituksista, opin tietämään, etteivät kaikki sarjakuvat ole vain Muumeja, Aku Ankkaa tai Batmania :--)
VastaaPoistaKyllä miekin tykkään lukea strippisarjakuvia ja Aku Ankkaa, mutta nyt olen viime aikoina enemmän kiinnostunut sarjakuvakertomuksista. Eilenkin luin aivan upean teoksen Blankets.
VastaaPoistaMukava, että sarjakuvasuosituksia luetaan. :)
Näissä teoksissa minua kiinnosti paljon niiden rohkeus pyrkiä ulos sarjakuvaruutujen sisästä ja perinteisestä tavasta lukea kirjaa.
VastaaPoista