Kuukauden juttu Avaimessa ja kirjoittamisesta..

Tein jonkin aikaa sitten pienen kuvareportaasin Claudie Gallaysta ja lupasin, että myöhemmin on luvassa sanoja. Sanani löytyvät Avain-kustantamon sivuilta ja tässä on sinne linkki, jos lukijoitani kiinnostaa vilkaista. En ole toimittaja, enkä ole julkaissut ikinä missään muualla tekstejäni kuin täällä blogissa, joten ilahduin siitä, että sain mahdollisuuden kirjoittaa Avaimeen kuukauden jutun.

Tein myös eilen yhden kritiikin ainejärjestömme lehteen ja sain päätoimittajalta todella mukavan vastauksen jutusta. Helpotti suuresti, sillä olin pääsiäiskuumeen takia ihan vähän aikataulusta myöhässä ja en ehtinyt hioa sitä kunnolla.

Kirjoittamiseen latautuu ihan hirvittävän paljon tunteita, varsinkin jos siihen käyttää paljon aikaa. Välillä tuntuukin nurinkuriselta arvioida kirjoja blogissa, koska jokaisen niiden takana on lukematon määrä tunteja takana ja se on varmasti kirjailijalle kuin lapsi. Lohduttaudun sillä, etten koskaan täysin teilaa mitään/ketään, sillä enhän huutele äideillekään kaduilla, että onpas lapsesi ruma. Enkä kyllä ikinä ajattelekaan, että jokin teos olisi susiruma tai vauva huonosti tehty. ;) Parhaimmillaan lukiessa vain tuntee sen, kuinka taidokas kirja ja sen teksti on. Teksti koskettaa jotain omassa sisimmässä ja tämän takia haluan kirjoittaa blogiini kirjoista. Samalla sitä tulee kuitenkin kirjoittaneeksi aina jotain itsestään.

Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat tarjota juttujaan lehdille tai jotka kirjoittavat ammatikseen, pistävät itsensä likoon ja näyttävät omat "lapsensa". Olen hirmuisen epävarma kirjoittaja ja aloitin blogini nimenomaan siksi, että pakottaisin itseni mukavuusalueen ulkopuolelle. Blogi on oivallinen alusta harjoitella, mutta samalla koko ajan julkaista, saada kommentteja ja keskustella. Siksi uskon, että niin monet ihmiset haluavat pitää blogia, on aihealue sitten ihan mikä tahansa. Monelle blogi jää myös parin kirjoituksen jälkeen unholaan tai sitten siitä tulee kutsumus, intohimo tai jopa "mania". Silti jokin syy saa monet ihmiset aloittamaan blogikirjoittamisen, vaikkei sitten innostuisikaan enempää kirjoittamaan. Minulle on mm. eräs ystävä sanonut, että haluaisi kirjoittaa blogia, muttei keksi sopivaa aihetta. Ymmärrän hyvin tuon tunteen ja siksi pidänkin kirjablogia.

On ihana tunne huomata, että vaikka en koskaan jaksanut kunnolla kirjoittaa päiväkirjoja, olen onnistunut pitämään blogia. Kirjoittamisesta tulee rakas harrastus, koska se liittyy toiseen rakkaaseen toimintaan, lukemiseen.