 |
| Alan Bennett: Epätavallinen lukija. Basam Books 2008. Sivuja: 115. Suomentanut: Heikki Salojärvi. Kansi: Ina Kallis. |
"Lukeminen on eristäytymistä. Vetäytymistä tavoittamattomin. Tuntuisi mukavammalta", Sir kevin sanoi, "jos harrastus ei olisi niin... itsekäs?"
Epätavallinen lukija on kertomus kuningattaresta, joka elämänsä ehtoopuolella etsiytyy vahingossa palatsin viereen parkkeerattuun kirjastoautoon ja lainaa ensimmäinen kirjansa. Kirja seuraa toistaan, ja pian hän ahmii teoksia semmoisella intohimoisella pakkomielteellä, että koko hovi menee pois tolaltaan. Onko kuningattaren soveliasta upota fiktiivisiin maailmoihin niin, että hänen läsnäolonsa pakollisissa edustustilaisuuksissa alkaa kärsiä?
Sir Kevin ei hellittänyt. "Jos kykenisimme valjastamaan lukemisenne jonkin suuremman päämäärän hyväksi - esimerkiksi koko kansakunnan lukutaidon kohottamisen, nuorten lukutottumusten kehittämisen..."
"Lukeminen on nautinto", kuningatar sanoi. "Se ei ole julkinen velvollisuus."
"Ehkä sen pitäisi olla", Sir Kevin sanoi.
Olen itsekin joskus kamppaillut lukemiseen käyttämäni ajan kanssa, onko oikeasti soveliasta lukea näin paljon ja upota vieraisiin maailmoihin, että unohtaa kaiken muun ympärillään olevan? Kuningatar on kiinnostava päähenkilö, sillä hänestä löytää jokainen lukemiseen kietoutunut paljon yhtymäkohtia, varsinkin kun kuningatar pohtii sitä, kunka paljon lukeminen kehittää huomiokykyä, tunteiden käsittelyä ja kuinka aivot ovat tärkeä lihas, jota lukemisella treenataan. Olen itsekin huomannut, että mitä enemmän lukee, sitä enemmän lukeminen kiinnostaa ja kirjamaku laajenee kuin pupillit LSD-höyryissä. Kirjoja, joita on voinut joskus pitää tylsinä ja pitkäpiimäisinä, voivatkin vuosien jälkeen olla täynnä piilomerkityksiä, kirjallisia tasoja ja kaunista kieltä. Etsivä löytää kuin itsestään, kun lukeminen ottaa vallan.
"Pidän kirjallisuutta avarana maana, jonka kaukaisille rajoille teen matkaa mutta jonka rajoja en voi milloinkaan tavoittaa. Ja olen aloittanut liian myöhään. En koskaan saa luetuksi kaikkea"
Kuningatar alkaa vähitellen kirjata ajatuksiaan ylös, sillä lukeminen tuntuu ruokkivan tarvetta kirjoittaa. Jokainen lukija myös ahdistuu silloin tällöin siitä, että kirjoja on niin paljon tässä maailmassa ja ikinä ei saa luetuksi edes murto-osaa siitä määrästä. Kannattaako silloin lukea vain samanlaisia kirjoja? Vai kannattaako nimenomaan siksi lukea juuri niitä, joista tietää pitävänsä?
Kuningatar ajautuu lopulta kirjoittamaan enemmän ja enemmän. Hän kokee, että lukeminen on kokemista ja kirjoittaminen tekemistä. Hän on tottunut aina vaikuttamaan, tekemään jotain hyödyllistä ja ennen pitkää kirjoittamisen arvo nousee hänelle lukemisen yli. Kulkevatko lukeminen ja kirjoittaminen aina käsi kädessä?Epätavallinen lukija vie brittiläiseen hoviin ja esittelee lukijalle Ison-Britannian kirjallisuudenhelmiä näkyville. Osa kirjoista ja kirjailijoita oli tuttuja, mutta osan kohdalla jouduin myöntämään, etten ollut koskaan niistä kuullutkaan. Sivistävä käydä sitten googlen kimppuun ja etsiä kuningattaren suosikkikirjoja. Fantasiaan hän ei uskonut ja mm.Harry Potterit jäivät lukematta.
Suosittelen lukemaan kirjasta Penjamin arvion Jäljen ääni -blogista. Kiinnostavaa analyysia.
