Huomenna selviää, ketkä ovat Hesarin raadin mielestä vuoden parhaat esikoiskirjailijat. Tänä vuonna erityisesti olen seurannut esikoiskirjailijoita tehtyjä kritiikkejä, blogiarvioita ja keskusteluita. Kävin tänään kuuntelemassa kirjamessuilla Jarmo Papinniemen haastattelemia tuoreita esikoiskirjailijoita. Mietin siinä, että kuinkahan moni heistä on valittu myös huomiselle lavalle puhumaan kirjoistaan. Koska en tiedä raadin perusteluita, enkä päätöstä (sehän selviää vasta huomenna), niin leikkimielisesti teen oman listaukseni. Kaikkia suosikkejani en ole vielä ehtinyt edes lukea kokonaan tai ollenkaan (!), mutta minulla on semmoinen tunne, että nämä seuraavat kirjat voisivat olla huomenna vahvoilla.
Antti Leikas: Melominen. Siltala: Unta ja realismia sekaisin. Paremmat perustelut linkin takaa blogiarviossani.
Mooses Mentula: Musta timantti. WSOY: Ostin kehuvien blogiarvioiden jälkeen luettavaksi, mutta tällä hetkellä naisesikoiset ovat ajaneet ohi.
Mooses Mentula: Musta timantti. WSOY: Ostin kehuvien blogiarvioiden jälkeen luettavaksi, mutta tällä hetkellä naisesikoiset ovat ajaneet ohi.
Pia
Pesonen: Urho Kekkonen Strasse. Teos: Ensimmäisen novellin perusteella olen vakuuttunut. Ostin vähän aikaa sitten ja luen nyt useampaa novellikokoelmaa sekaisin. Kirjasta tehdään myös elokuva.
Iida Rauma: Katoamisten kirja. Gummerus: Bloggaajien suosikkikirjoja keväältä.
Anna Tommola: Seitsemäs käsiala ja muita kertomuksia. WSOY: Tämä on minulla tällä hetkellä kesken. Lainasin kirjastosta, mutta pidän niin paljon, että ostan huomenna messuilta omaksi. Oli teos lopulta finalistina tai ei.
Anna Tommola: Seitsemäs käsiala ja muita kertomuksia. WSOY: Tämä on minulla tällä hetkellä kesken. Lainasin kirjastosta, mutta pidän niin paljon, että ostan huomenna messuilta omaksi. Oli teos lopulta finalistina tai ei.
Marisha Rasi-Koskinen: Katariina. Avain: Hehkutin Katariinaa kovasti jo heti lukemisen jälkeen. Huikea palapeliteos, joka yllätti minut monessa käänteessä. Teos on saanut kirjablogeissa valtavasti positiivista huomiota!
Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun. Gummerus: Tästä teoksesta on otettu jo nopeasti toinen painos. En ole yhtään soraääntä kuullut teoksesta. Tämä on itselle yksi jänskimmistä kirjoista, sillä säästelen sitä pitkään rauhalliseen viikonloppuun. Odotukset ovat korkealla ja lukuisten kiittävien kritiikkien jälkeen odotan teoksen nousevan myös finalistiksi.
Jenni Linturi: Isänmaan tähden. Teos: Tämä sai niin ylistävän arvion Hesarissa, että veikkaisin jopa voittajaksi. Kiinnostava kirja.
Miki Liukkonen: Valkoisia runoja. Runoja luonnontieteen kielellä höystettynä. WSOY
Miki Liukkonen: Valkoisia runoja. Runoja luonnontieteen kielellä höystettynä. WSOY
Satu Taskinen: Täydellinen paisti. Teos: Ostettu ja odottaa lukemistaan. Kiinnostava, koska ennakkoon ajattelisin sen olevan
Runoista minun on vaikeampi sanoa, mutta sekä Miki Liukkosen että Suvi Vallin teoksia on minulle suositeltu ja aion myös heidän teoksensa lukea, joten niillä perusteilla valitsin heidät tähän omaan listaani. Koska Valkosia runoja -teosta suositeltiin viimeksi tänään, niin valitsin sen listaani.
Muita mahdollisia:
Saara Henriksson: Moby Doll. Into : Koska teoksessa liikutaan Pohjois-Norjassa kalastuskaupungeissa. Miljöö on itselleni tuttu ja kun tämän tänään kuulin, päätin että Moby Doll päätyy omalle lukulistalleni pian!
Katja Kaukonen: Odelma. WSOY: Koska kirjablogistiystäväni kehuvat teosta ja sanoivat, ettei se ole helpoimmasta päästä, mutta kunhan avautuu, teos on kaunis ja kiinnostava.
Mia Vänskä: Saattaja. Atena: Koska se on naisen kirjoittama kauhuesikoinen.
Suvi Valli: Ohijuoksija. Otava: Koska kun kuulin runoilijan puhuvan teoksestaan aiemmin syksyllä, ajattelin että hänen on täytynyt tehdä valtavasti pohjatyötä.
Mitkä ovat teidän ehdokkaitanne? Miksi? Minkä uskotte löytyvän Hesarin listalta, vaikkei ihan omalle listallenne nousisi?
Uskallan sanoa ehdokkaiden tason olevan kova, vaikka en kaikkia olekaan lukenut.
VastaaPoistaOmia suosikkejani ovat Iida Rauma, Jenni Linturi ja Marisha Rasi-Koskinen. Nämä kaikki olen lukenut.
Toisaalta olisi kivaa, että palkittaisin välillä myös ei-niin-korkeakirjallista genreä, kuten kauhua. En ole lukenut Mia Vänskän kirjaa (vielä), mutta kuullut edustavia blogiarvioita.
Tänä vuonna on tullut monta hyvää esikoisrunokokoelmaa, joten voi olla, että niitä nousee listalle useampikin. Veikkaisin, että ainakin kolme. Siskoni kokoelmalle olen pitänyt peukkuja alusta saakka (Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan), sillä se on oikeasti erinomainen. Miki Liukkosesta rakennetaan menestyksellisesti nuoren älykkörunoilijan kuvaa, voisi nousta tuohon joukkoon vaikka onkin samalta kustantajalta. Ja sitten joku kolmas, joka luultavasti edustaa kokeellisempaa runoutta ... Valitettavasti Mari Kosken Sch voi olla raadille liian vaikea pala. Valli olisi helpompi, siinä kun on selitykset mukana ...
VastaaPoistaHyviä veikkauksia sinulla listalla muuten. Tuosta bubbling under -osastostasi luulen Vänskän kauhukirjan ehkä sittenkin jäävän rannalle (luin ja viihdyin hotellihuoneessa Ähtärin reissulla, mutta en ole ihan varma, valitsisiko raati. Kauhu on yllättävän vaikea laji, kliseitä on vaikea välttää). Mutta Kaukonen on mielestäni vahvoilla, samoin Henriksson.
Itse olen tänä vuonna lukenut huonosti esikoisia ja yleensäkin kotimaisia uutuuksia aika vähän. Ei jaksa joka vuosi, välillä on kiva sukeltaa penkomaan menneiden vuosisatojen aarteita. Kirjamessuilla minulla oli torstaina hieman sama ongelma: eksyin antikvariaatti-osastolle ja jumituin sen lumoihin.
SKS:n osasto oli muuten mielenkiintoinen, sieltä tuli tehtyä löytöjä - ei tosin kaunokirjallisuutta mutta kertomusperinnettä.
Huomenna esikoiskirjailijoita katsastamaan, siellähän se joukko sitten selviää!
Kävin vielä huvikseni katsomassa runokokoelmien kritiikkejä hesarista. Kosken kokoelma on laitettu aika matalaksi, Miki Liukkosen kiittävä - vaikkakin hieman kritiikkiä esikoiskirjailijamaisesta hajaannuksesta, Silene Lehdon kokoelman kritiikki kiittävä, samoin Suvi Vallin. Muualla vähän samansuuntaisia arvioita (paitsi Koskea on kiitelty mielenkiintoiseksi esim. Jäljen äänessä ...), joten nuo kolme ovat minun veikkaukseni runoilijoiksi. Tietysti joku voi pudota pois, sillä kolme on aika paljon. Silloin varmaan Silene Lehto tai Liukkonen, koska ovat samalta kustantajalta - Liukkonen oli kyllä parempi JH Erkossa ...
VastaaPoistaProosasta Leikas, Kaukonen, Henriksson, Linturi ja Rasi-Koskinen, heitäkin on arvioitu hyvin. Enempää en osaa nimetä.
Muistankin nyt Silenen kokoelman, sillä sitäkin on minulle kehuttu, joskin samainen ystävä moitti hesarin kritiikkiä siitä, että teoksen nimi oli kirjoitettu väärin, eikä tätä ole missään vaiheessa korjattu.
VastaaPoistaHän lähti valaiden matkaan -> Hän lähti valaiden kanssa.
Kävin juuri katsomassa listan ja hyvin veikkailitkin sille päätyviä ;)
VastaaPoistaMinua NIIN harmittaa, ettei Rasi-Koskisen Katariina ole sillä, voi että!!!
Onneksi sentään yksi suosikkini Rauman Katoamisten kirja oli. Listalla on toki paljon kirjoja, jotka aion jossain vaiheessa lukea.
Niin ja Vänskän Saattajan olisin toivonut myös olevan tuolla listalla!
VastaaPoistaLuin kirjoituksesi alkuyöstä, mutta vasta nyt ehdin kommentoimaan - heti, kun luin ehdokkaista aamun Hesarista.
VastaaPoistaOlin aivan varma, että Iida Rauman kirja on ehdokkaana. Sen aavistin jo keväällä, jolloin Rauman teoksen luin. Sen on hieno kirja, vaikka paikoin aineksia on turhankin paljon. Arvelin myös Antti Leikaksen olevan mukana. Olin hieman yllättynyt, ettei Katja Kaukosen Odelma yltänyt ehdokkaaksi. Ja samoin hieman pettynyt, ettei Rasi-Koskisen Katariinaa näy mukana.
Olen näköjään lukenut esikoisia tosi huonosti, vain kaksi mainitsemaansi.
VastaaPoistaSaara Henrikssonin Moby Dollista tykkäsin tosi paljon, mutta oli siinä jotain sellaistakin, etten oikein usko sijoitukseen.
Silene Lehdon Hän lähti... oli mielestäni niin loistava, että todella toivon menestystä tässäkin!
Haah, luulin oikeasti, että ehdokkaat julkistetaan vasta päivällä siinä tilaisuudessa, mutta nyt teän kommenttien siivittämänä menin katselemaan listaa.
VastaaPoistaOlihan siellä paljon veikkaamiani kirjoja, mutta annoin näköjään vähemmän painoarvoa runoille kuin olisi pitänyt.
Lukemistani ainoastaan Rasi-Koskinen jäi rannalle, mikä harmittaa kovasti. Toisaalta tuossa jutussa sanottiin, että raatilaisten mielipiteet menivät pahasti ristiin.
Nyt pitää ehtiä kiireellä lukea loput ehdokkaat, että ehdin ennen finaalin huipentumista.
Hienoja ehdokkaita! Ehkä minun pitäisi jatkossa keskittyä vain runouteen, siinä taidan olla vahvempi - tai sitten olen vain laiska: runokokoelmat tulee ainakin vilkuiltua läpi, mutta kaikkia romaaneja ei vain ehdi.
VastaaPoistaTeillä on penjami perheessä nyt monta juhlapäivää! Onneksi olkoon. :)
VastaaPoistaMie olen varovaisen kiinnostunut runoudesta, lueskelin muutama päivä sitten Suomalaisia nykyrunoilijoita 2 -teosta ja katselin, että millaisia teoksia on tehty ja keitä kaikkia runouden kentällä pyörii. Olen aiemmin kirjoittanutkin runoista blogissani, että tuntuu, että voidakseen niistä keskustella, pitäisi olla lukenut niin paljon enemmän. Minua jännittää enemmän purkaa lukukokemusta runojen kuin proosan jälkeen.
Kiitos perheen puolesta ;)Runokritiikki on minunkin mielestäni vaikeaa, mutta ehkä juuri haastavuutensa takia se on eräänlainen kritiikin kuningaslaji. Romaania arvioidessaan pääsee alkuun kiinni aika helposti, kun lähtee esittelemään henkilöitä tai juonen alkuasetelmia.
VastaaPoistaMutta runokokoelman kohdalla runon tiivis, monimerkityksellinen kieli pitää avata paljon rohkeammin. Ja jokaisessa yrityksessä sanoa siitä jotakin piilee myös melkoinen harha-askelten vaara. Niitä harha-askelia ei kuitenkaan ole syytä pelätä, sillä silloin, kun kriitikko itse liikkuu epävarman huterilla pitkospuilla runoa pitkin kulkiessaan, syntyy kirjoittamiseenkin aivan erilaista lumoa.
Siinä joutuu takertumaan pieniin merkityksiin "kuin hukkuva oljenkorteen", on yritettävä ymmärtää jotakin mitä ei ymmärrä tai joka ei edes ole ymmärrettävissä, on tehtävä rohkeita hyppyjä tuntemattomaan - ja sitten jos kokee vähänkin onnistuvansa, fiilis on mahtava.
Runosta kirjoittaminen vaatii myös aimo annoksen rakkautta lyriikkaan, sillä muuten ei jaksa painiskella sanojen merkitysten parissa. Mutta äärimmäisen palkitsevaa se on. Suosittelen! - Ja kävin lukemassa tuon Jouni Inkalan Kemosynteesi-kritiikkisi: hyvä, napakka teksti, vastaavia olisi kiva lukea enemmänkin. Kirjallisuusblogeissa käsitellään turhan vähän uutta runoutta.
Aika osuvasti veikkasit. Minä yleensä luen mielelläni esikoisia, mutta jostain syystä tämä vuosi on ollut poikkeus. Näin äkkiseltään mieleeni muistuvat vain Kaukosen Odelma, Leikaksen Melominen ja Mosterin Hylky. Kaikki olivat kovin vaikuttavia lukukokemuksia.
VastaaPoistaNoista sinun listaamistasi haluaisin ehdottomasti lukea Katariinan, Katoamisten kirjan ja sitten tuon Silene Lehdon runokokoelman. Tärkeimpänä valintaperusteena pitäisin juuri tätä blogimaailman hehkutusta.
Oikeasti arvostan kovin tätä HS:n esikoispalkintoa. Jotenkin kirjamaailmakin on nykyään niin hektinen, että upeatkin kirjat vaipuvat turhan nopeasti unholaan, joten tällainen esikoisten esiinnosto on kyllä ehdottomasti hieno asia.
Menipä tosiaan nappiin tämä arvaus, 7/10 oikein. Runotietämys vähän nolottaa, koska nyt nousi näin moni esille.
VastaaPoistaKiitos Penjami sanoistasi, onpa huikeaa, että kävit lukemassa Kemosynteesistä tekemäni kirjoituksen.
Joana, mietin, että olisipa hauskaa, jos olisi joku kolmannen kirjan palkinto.