Kimppalukeminen ja teemaviikonloput

Koko lailla kirjallisesti -blogissa vietettiin viikonloppuna Märta Tikkasen kunniaksi teemalukemisen tiimityöskentelyä. Minusta oli kiinnostava lähteä mukaan jälleen uuteen lukuhaasteeseen, sillä täsmälukeminen ja yhden kirjailijan tuotantoon tutustuminen niin blogeissa kuin ihan lukemallakin teki taas lukemisesta ja kirjablogien voimasta piirun verran yhteisöllisempää. Omasta hyllystäni löytyy jonkin verran Tikkasten kirjoja (Henrikin osoitesarja on ehdottomasti rakkain lukukokemukseni kautta aikain), joten viikonloppuna ei tarvinnut muuta kuin napata mieleistä luettavaa. Innostuin kuitenkin Tikkasesta niin, että aion ehdottomasti hankkia Booksyn suosittelaman Punahilkan ja Anna Elinan vinkkauksesta Yksityisalueen. Omasta takaa minulla on jo Kaksi, Vuosisadan rakkaustarina, Emma ja Uno sekä myöhemmin omassa arviossaan käsiteltävä Miestä ei voi raiskata. Alkupään tuotannosta kaipaan hyllyyni vielä Yötäpäivää (esikoisteos) ja Kuka välittää Doris Mihailhovista.

Olen myyty. Ihana lukea samalta kirjailijalta useampaa kirjaa yhtäaikaa ja peräkkäin. Kunhan saan omistamani kirjat luettua, niin toteutan tämän lukusuman kyllä jollain toisellakin kirjailijalla. Hyllyäni vilkuiltua uskoisin sen olevan Alice Munro. Mahdollisesti voisin toteuttaa tämän kimppaluvun merkeissä yhtenä viikonloppuna. Tuleeko ensi viikonloppu kiinnostuneille liian nopeasti? Ehdittekö hankkia luettavaa ja olisiko innokkaita Munro-faneja (tai häneen mielellään tutustuvia lukijoita) silloin linjoilla? Minulla on hyllyssäni Julkisia salaisuuksia, Kerjäläistyttö ja Viha, ystävyys ja rakkaus. Aiemmin olen lukenut Liian paljon onnea -teoksen ja ihastunut. En välitä lukea pokkareita, mutta koska olen ne hyllyyni ostanut, niin hyvähän ne on myös lukea.

Tiedän myös esimerkiksi Liisan suunnittelevan samankaltaista viikonloppukimppailua Monika Fagerholmin ympärille, ja olen erittäin ilahtunut että teemaviikonloput jatkuvat. Jenni aikoo myös lomailunsa jälkeen toteuttaa uuden teemaviikonlopun, sillä niin mukava kokemus tämä oli muillekin.

Mutta kirjoja luetaan blogeissa myös pidempinä kimppajaksoina kuin viikonlopun ajan. Marjiksen Kirjamielellä-blogissa aloitetaan kimppaluku James Joycen Ulysseksesta. Monien superhaasteiden keksijä Karoliina Kirjavasta kammarista on puolestaan aiemmin vetänyt kimppaluvun Hilary Mantelin Susipalatsista. Tässä muutamia esimerkkejä, jotka tulivat mieleeni. Kirjablogit ovat täynnä lukuhaasteita, itsekin olen osallistunut ja osallistun parhaillani useimpiin, mutta viikonlopun täsmälukeminen tuntui silti raikkaalta ja uudelta tavalta lähestyä yhteisöllisempää lukemista, bloggausta ja kirjoja. On mukava lukea samalta kirjailijalta useampaa teosta ja samaan aikaan löytää muista blogeista hyviä arvioita kirjoista, joita ei vielä ehtinyt viikonloppuunsa mahduttaa. Olen miettinyt, että seuraavan kerran kun toteutan 24h-lukuhaasteen, niin luen kirjoja vain samalta kirjailijalta. Jos luin yhden vuorokauden aikana yli 1800 sivua, niin vastaavanlainen lukurupeama kartuttaisi yhden kirjailijan tuotantoon tutustumista ja mahdollisten toistuvien teemojen ja linjojen hahmottamista aika tavalla.

Kirjablogeja voi moittia monenlaisesta, mutta yhden asian takana silti seison hautaan asti (dramaattisesti): tätä tehdään rakkaudesta kirjaan. Lukeminen monipuolistuu ja yksityisestä tulee hetkittäin myös yleistä. On ihana lukea yksin, elää sitä maailmaa ja nauttia lukemisesta sellaisenaan. Sitten on aivan yhtä ihana keskustella kirjasta muiden lukijoiden kanssa, löytää kirjavinkkejä ja lukea arvioita, jos ei muuten halua osallistua blogikommentoinnin myötä keskusteluun. Kimppalukeminen viikonlopun täsmäiskuina sopii kaikille, sillä kirjailijasta saa jonkinlaisen kuvan yhdenkin kirjan perusteella, eikä haittaa, vaikkei sitäkään ehtisi lukea kunnolla, sillä varmasti herää mielenkiinto kuulla hänen tuotannostaan lisää. Kanssalukijoiden ja -blogistien avulla onnistuu kerralla laajemman kuvan hallinta. Pidemmissä kimppaluvuissa selätetään yhdessä tiiliskiviä, ja keskustelun myötä jo luettu ei painu niin helposti unholaan ja ajatuksia saa pureskella. Toiselle teos on kultakimpala, kun taas toiset voivat armotta purkaa turhautumisensa siihen.

Joka tapauksessa aion toteuttaa Alice Munro -viikonlopun, mutta toivoisin että mukaan lähtisi muitakin lukijoita. Kiinnostaisiko Munro teitä ja ehtisittekö mukaan jo ensi viikonloppuna? Mukaan voi lähteä vaikka vain yhden novellin turvin.