Olen viime viikolla lukenut taas yllättävän paljon, vaikka alkaa esseet ja tentitkin painamaan päälle. Laskin, että olen sivumäärällisesti lukenut viikossa yli 1200sivua+ sarjakuvakirjan. Huh, ei ihme, että alan jo nähdä aika voimakkaita unia kirjoista. En ole sitten toisaalta ehtinyt tehdä kaikista arvioita blogiini.
Viime viikolla luettua:
- Jouko Turkka: Aiheita
- Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä
- Pauli Kohelo: Ohessa tilinumeroni
- Matti Larjavaara: Ketunmorsian
- Kreetta Onkeli: Kutsumus
- Marjane Satrapi: Pistoja (sarjakuvakirja)
Älkää unohtako jouluarvontaa!!
oletpa paljon ehtinyt
VastaaPoistaEi *!
VastaaPoistaKunnioitettavan kadehdittava lukukyky.
Ja komea oli tuo listasi tämän vuoden luetuistakin.
Huh.
Äiti osti mulle 20-v synttärilahjaksi "Nopean lukemisen opas" -kirjan. En lukenut.
Äippä oli lukenut teorian, jota sovelsi minuun: En jaksa keskittyä lukemiseen, koska luen liian hitaasti. Tästä johtuen aivoni eivät saa tarpaaksi informaatiota aktiivisuuden ylläpitoon.
Kai se on oman aikaisemman harrastuneisuuden puutteestaki kiinni, mutta tällä hetkellä hieman
huolettaa pääsenkö omaa listaani läpi kesäkuun loppuun mennessä (ja siis valmistunko). Asiaa ei tietenkään helpota tämänhetkinen Verenkierron teoria 1600-luvulta.
Kerroinko sulle jo siitä Väyrysen väitöksestä, jossa hän sanoi lukeneensa koko Waltarin tuotannon viikossa?
Mulla on varmasti sama ongelma kuin Äyskyllä. Luen liian hitaasti suhteutettuna siihen tahtiin, jolla haluaisin tarinassa edetä. On se ainakin hieman turhauttavaa.
VastaaPoistaterv. Hene
No tasoittuu tuo lukeminen aika ajoin, esimerkiksi tällä viikolla en ole lukenut kuin tenttikirjoja ja -muistiinpanoja. Kaikki muut kirjat ovat kesken, odottamassa omaa vuoroaan. Mutta raahaan kirjaa ainaa mukana, jos sattuu tulemaan sellainen hetki, että tekisi mieli lukea. Esimerkiksi minulla oli eilen Tavastialla, SMG:n keikallakin kirja mukana. :D
VastaaPoista(En tosin lukenut sitä)
Teidän pitää Hene ja Äysky yrittää uppoutua sen hetkiseen hetkeen ja lukutilanteeseen, eikä odottaakaan että kirja etenisi kuten elokuva. Siinä kerronta on hitaampaa ja yksittäisillä sanoilla ja lauseilla voi olla merkitystä tarinan kannalta. Kaikki ei ole juonta kuljettavaa, hoputtavaa kerrontaa. Osan kanssa pitää nautiskella ja miettiä mitä se tuo lisää vaikka kirjan teemaan, miten se kohta värittää henkilöhahmoja, mitä yhteiskunnallista, aatteellista tasoa siitä voi löytyä ja mitä se kertoo lajista jne..
Pysähtyminen on päivänsana.
Vaikka listaan tähän näitä kirjojani ja niistä voi tulla esiin pientä suorittajuutta, niin nautin lukemisesta niin paljon, että luettujen kasat viikottain kasvavat itsestään.
Mutta kun opiskelin japanin kieltä, en lukenut 3 vuoteen yhtään kirjaa. Korkeintaan 2 kirjaa vuodessa ja kärsin siitä suunnattomasti. Olen sydämestäni lukutoukka ja minulle ei sovi elämä ilman kirjoja. :)
En koe että minun ongelma olisi pysähtymisen puute. En elokuvamaista nopeutta odotakaan, koska itseasiassa en katsele elokuvia lainkaan. Mutta olisi minusta silti miellyttävää _hieman_ nopeampi eteneminen. Asiaa auttaisi nopeampi lukutyyli tai ohuemmat opukset. Tykkään siis tarinasta, kunhan se on tarpeeksi lyhyt - Olen siis novellistien unelma. :)
VastaaPoistaterv. Hene