"If gratitude and esteem are good foundations of affection.."
Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo (Wsoy) oli ihastuttava sekä kirjana, televisiosarjana ja elokuvana. BBC:n televisioitu versio on syöpynyt mieleeni niin hyvin, etten osannut lukiessanikaan nähdä Darcya muuna kuin Colin Firthinä.
Onko Ylpeys ja Ennakkoluulo teidän mielestänne rakkausromaani? Mielestäni kirja ja elokuva poikkeavat siinä mielessä toisistaan, että elokuva vaikutti paljon romanttisemmalta, mitä kirja. Onhan siinä eroakin, koska kirja on kirjoitettu 1700- luvun lopulla (ja julkaistu 1813) ja elokuva vuonna 2005. Luin kirjaa kuitenkin rakkausromaanina, vaikka siinä on hyvin vähän rakkauden kuvailua. Kiinnostavinta kirjassa oli kuitenkin päähenkilöiden Darcyn ja Elisabethin kehitys, vaikka Darcyn kehitys tapahtuukin kulisseissa, eikä hän pääse niin usein ääneen kirjassa.
Pidän tätä kuitenkin molempien päähenkilöiden kehityskertomuksena. Molemmat ovat yhtä lailla ylpeitä ja ennakkoluuloisia. Elokuvassa ei mielestäni ollut osattukaan tarttua kirjan parhaimpiin kohtiin, siihen missä Elisabeth tajuaa olleensa väärässä, ennakkoluulojensa ja oman ylpeytensä vanki ja ne hetket, jolloin hän huomaa Darcyn todella muuttuneen. Näinhän se aina on, että harvoin siitä elokuvasta pitää, jos on kirjasta todella nauttinut. Elokuvissa joudutaan tilan/ajan puutteen vuoksi tekemään niin paljon kompromisseja ja tässä kyseisessä elokuvassa oli vielä haluttu korostaa romanttisia kohtauksia. Minusta olisi pitänyt korostaa enemmän kasvutarinaa, mutta olenkin vastarannankiiski.
Kiinnostavaa oli ajankuvaus ja se kuinka Austen halusi tuoda esille erilaisia avioliittoja, naisen epätoivoa, mikäli hyvää naimakauppaa ei ollut tiedossa ja kuinka vähäiset mahdollisuudet naisella oli kouluttautua, periä vanhempansa ja vaikuttaa oman tulevaisuuteensa, muuten kuin naimakaupoin. Austenin esitellessä Charloten (Elisabethin paras ystävätär) ratkaisun naida epämiellyttävä ja tylsän oloinen pappi Collins (Elisabethin serkku, jolle Elisabeth antoi itse rukkaset) hän kritisoi Elisabethin suulla rakkaudetonta liittoa, mutta antaa hyvin paljon ymmärrystä silti Charloten ratkaisulle muilla keinoin. Hän näyttää, että nainen voi olla onnellinen rakkaudettomassa liitossa, jos hänen lähtökohtansa ovat muuten huonot. Elisabethin vanhemmat ovat taas menneet naimisiin intohimosta, mutta vuosien liiton jälkeen Mr. Bennet huomaa, että onkin nainut tyhjäpään ja sulkeutuu omaan lukusaliinsa, pois vaimonsa kaakatuksen parista. Lydian (Elisabethin sisar) ja Wickhamin (Darcyn vihollinen) liitto perustuu taas kaupankäynnille, nautinnolle, huvituksille ja vastuuttomuudelle. Wickham tavoittelee materialistista etua ja Lydia haluaa näyttää perheelleen, eritoten sisarilleen, että on ensimmäinen, joka pääsee naimisiin. Hän on samanlainen tunteiden riepottelussa ja vietävissä oleva kaakattaja, kuin äitinsä.
Realistit kirjallisuudentutkijat ajattelevat Elisabethin ja Mr. Darcyn rakkaustarinan kuvaavan hyvän avioliiton perustaa, kun taas anti-realistit ajattelevat että tämä porvarillisen yhteiskunnan avioliittoinstituutio keskeyttää Elisabethin hyvän kasvutarinan. Realistien taustalla on kristillinen avioliittokäsitys, jossa avioliitto on keskinäinen sopimus, joka pohjaa vastavuoroisuuteen. Anti-realistit ajattelevat avioliiton pohjaavan vain varakkuuden tavoitteluun ja ihmisen infantiileihin tarpeisiin. Elisabethin ja Darcyn kanssakäymistä ohjaa heidän jatkuva tarpeensa kritisoida toisiaan, vaikka myöhemmin he huomaavat oman itsensä rajallisuuden. Ennakkoluulo ja ylpeys paheina yhdistävät molempia ja kun he tunnistavat tämän epätäydellisyyden itsessään, alkavat he ajautua toisiaan kohti. Kriittisimmän tulkinnan mukaan Ylpeys ja ennakkoluulo on tarina naisesta kauppatavarana, jossa hän siirtyy suoraan isältä aviomiehelle, jossa Darcyn kirje mitätöi Elisabethin puheet ja ottaa kertomuksen haltuunsa nöyryyttäen ja satuttaen Elisabethia.
Romanttisimmilla hetkilläni ajattelen kuin realistit, mutta voihan anti-realisteilla olla pointtinsa, sillä mielenkiintoista olisi lukea, miten Elisabethin hahmo olisi kehittynyt, mikäli he eivät olisi Darcyn kanssa päätyneet yhteen.
Ylpeys ja ennakkoluulo on luennoitsijan mukaan suosituin länsimaalainen rakkaustarina. Onkohan oikeasti suositumpi kuin Romeo ja Julia?
Mielenkiintoinen luentosarja siellä meneillään! Sopiiko kysyä, liittyykö se kirjallisuuden opintoihisi? Opiskelin itse aikanaan kirjallisuutta aineopintojen verran, mutta edes klassikkokurssilla ei taidettu juuri Austenista puhua. Mikä vahinko! Onneksi olin löytänyt hänen teoksensa ihan itse jo aikaisemmin.
VastaaPoistaYlpeys ja ennakkoluulo on hieno kirja ja televisiosarjana se on yksi parhaista. Se on tietenkin rakkausromaani, koska Elisabeth ja Mr Darcy valitsevat toisensa, mutta ennen kaikkea se on tarkkanköinen sosiaalinen kuvaus tuon ajan suku- ja naimasuhteista. Ja olen samaa mieltä, että se on kehityskertomus.
PS. Oli ilo löytää tänne!
Ooh, kommentti! Kiitos paljon kommentistasi ja siitä, että olet tutustunut blogiini. Yleisen kirjallisuuden puolelle loikkasin moista kurssia lukemaan, koska oli kertakaikkisen vastustamaton. Yritän nyt tänne kirjoitella lukemistani Austeneista, koska näitä blogauksia on sitten hyvä kertailla ennen tenttiä ja muistuu mieleen kirjan rakenne, juoni jne.
VastaaPoistaEn osannut vielä tehdä semmoista hienoa mainosta tuohon sivuun, kuten huomasin joillakin olevan kirja-arvonnastasi, mutta toivottavasti onni käy yhdelläkin arvalla. :)