"Tytöt laittavat barbit aina lujille"
Pidin teoksesta, mutta valitettavasti en saanut kaipaamiani "röhönauruja". Apatosauruksen maa huvittaa, sillä se on kirjoitettu ovelasti ja arjen asioita tarkastellaan tarkkanäköisesti. Alku oli kankeaa ja vasta Vaari-novellissa teos sykähti kunnolla eteenpäin. Tarina oli kuitenkin minun makuuni liian lyhyt ja jäin kaipaamaan sille jatkoa. Myös novellista Pue vähemmän olisin voinut ammentaa vielä vähän lisää.
Bloggauksen myötä lähdin kuitenkin lukemaan teosta uudelleen ja aloin ymmärtää Apatosauruksen tiivistetyn nokkeluuden salat. Hotkaisin kirjan ensimmäisellä lukukerralla liian nopeasti, koska kieli miellytti ja teos oli helppolukuinen. Nopeasti luettuna itselleni jäi juuri sen suuren yhteisen tarinan nälkä ja odotin pidempiä kertomuksia. Kun taas toisella kertaa lukiessa luin vain novellin sieltä täältä, pystyin paremmin keskittymään niihin kummallisuuksiin, humoristisiin sanavalintoihin ja älykkään älyvapaaseen kerrontaan.
Lempinovellini olivat ehdottomasti: Vaari ja ravintola, Norsu! Norsu!, Yliponin valtakunta, Tämä ei ole lukusali, Pue vähemmän, Suuhygienisti ja taitelija, Apatosauruksen maa ja Elinvoimakakku. (Voi hyvänen aika kuinka upeita nimiä)
Wsoy, 2010
Sivuja: 212
Hyvin samantyyppisiä ajatuksia tosiaan tästä kirjasta! Vaari-novelli näyttää olevan kirjan avainkohta, siitä se lähtee oikein vetämään.
VastaaPoistaMinullekin jäivät juuri nuo novellit eniten mieleen. Ja lukiessani ajattelin, että kirja kestäisi hyvin uudenkin lukukerran - ja tekisikin mieli lukea se uudestaan juuri hienon kielenkäytön ja oivallisten novelliotsikoiden mukaan. KELLÄÄN muulla ei ole noin hassuja otsikoita! ;)
En ole vielä tätä lukenut, mutta koska Liha tottelee kuria kolahti aika kovaa, aion tämän varata kirjastosta. En voi olla kuin ihailematta noita novellien otsikoita! Miina Supinen taitaa olla verbaalinero.
VastaaPoista