Little Bee on 16-vuotias nigerialaistyttö, joka on paennut kotimaastaan säästääkseen henkensä. Hän joutui Englantiin tullessaan odottamaan kaksi vuotta säilöönottokeskuksessa turvapaikkaa, mutta epäonnekseen yhden himokkaan virkamiehen tekemän virheen vuoksi, hän joutuu ulos keskuksesta vailla virallista maassaololupaa. Tytöllä on mukanaan vain päällänsä olevat vaatteet ja erään englantilaisen miehen ajo- ja käyntikortti, josta löytyy myös miehen kotiosoite. Teoksen toinen minäkertoja Sarah on viihdelehden toimittaja, jonka elämä muuttuu täysin hänen kohdatessaan ensimmäisen kerran Little Been. Teoksen jännite rakentuu pitkälle näiden kahden naisen erilaisten maailmojen yhteentörmäyksestä ja pienien ja suurien ongelmien arvottamisesta. Alkupuolella esitetään monta arvoitusta. Miksi Sarahin sormi on poikki? Kuka oikein on Little Bee? Mitä tapahtui heidän kohdatessaan ensimmäisen kerran? Cleave on kirjoittanut tarinaansa sellaista imua, ettei sitä malta jättää kesken.
Mutta oikeastaan minulle tarinan imu lakkasi siihen kohtaan, kun sormi-motiivin salaisuus paljastui. Auttava käsi on rikki, ja niin rikkoutuu myös vetävä tarina. Loppua kohden juonta vain kuljetetaan, tunnelma latistuu ja dialogeissa on valtavasti tyhjäkäyntiä. Sarah (joka työkaveriensa mielestä kärsii jo 32-vuotiaana keski-iään kriisistä, pah) ja muut aikuiset jäävät hivenen yksinkertaisiksi hahmoiksi älykkääseen ja sanavalmiiseen Little Beehin verrattuna. Ymmärrän, että tärkeä aihe vaatii äänitorvensa, mutta toisinaan kontrasti dialogien mitäänsanomattomuuden ja tendenssimäisen saarnaavuuden välillä on kiusallisen ilmeinen ja teos solahtaa vakavamman Disney-tarinoinnin tasolle.
Puutteistaan huolimatta Little Been tarina on hyvä. Se on viihteellisempi lukuromaani, kun mitä aluksi odotin, mutta juuri epäuskottavien juonikuvioidensa tähden räjähtävä lukusukkula, sivuja kääntää innokkaasti eteenpäin, eikä lukemista malta lopettaa. Teoksella on ollut hyvä vastaanotto meidän suomalaistenkin lukijoiden keskuudessa. Kirjablogisteista suurin osa kehuu lukukokemusta, mutta monet mainitsevat myös etteivät jaksaisi lukea sitä uudelleen. Oletan sen johtuvan siitä, että muillekin teoksen ansiot ovat sen tarinassa sen mustavalkoisesta hyvis-pahis-asetelmasta huolimatta.
Chris Cleave: Little Been tarina
Gummerus, 2012
The Other Hand, 2008
(tätä kirjatessani hoksasin kuinka nerokas alkuperäinen nimi on.)
Suomennos: Irmeli Ruuska
Sivuja: 375
Kansi: Sanna-Reetta Meilahti
Genre: Viihteellinen lukuromaani.
Minä juuri ostin tämän kun kirjakaupassa oli tarjous. Kirja on kiinnostanut jo kauan. Hyvä kun varoittelit tyhjäkäynnistä niin ei pääse odotukset kasvamaan epärealistisen korkeiksi.
VastaaPoistaOsa ei ole tuntenut lukiessaan tyhjäkäyntiä yhtään, mutta minustakin se oli vain loppuosan ongelma. Varsinkin dialogeissa oli paljon vaivaannuttavaa ilmaa.
PoistaWau! Hyvin erilainen arvostelu, kuin mitä olen saanut tähän asti lukea;-) Jotenkin minusta tuntui jo etukäteen juuri tältä...intuitio tai ei: Tämä kirja ei ole 'minun juttuni'.
VastaaPoistaTuo ennakko-odotuksista mainitseminen oli oleellista, sillä juuri ne, voivat olla syy sille, miksi joku kirja on iso pettymys. Mikään ei ole niin virvoittavaa, kuin kohdata kirjallinen yllätys: Kirja, jolta et odottanut mitään, vie melkein ylitse rajan. Niitä on kevätkausi suorastaan satanut...ihania yllätyksiä.
Minulle vaikutti paljon tuo markkinointiteksti, sillä kyllä siinä heti ottaa sellaisen lukuasennon, että noh, jotain hurjaa on luvassa. Kun vielä 200 sivun jälkeenkin mietin, että mikäköhän juonessa on sellaista, ettei sitä voi sanallakaan kuvailla, niin olin pettynyt.
PoistaTältä osin siis mainostekstiin, en kirjaan. Viihdyin kirjan parissa, enkä välittänyt lievetekstihypetyksestä.
Luin tämän toukokuussa enkä ollut täysin lumoutunut tai niin ihastunut kuin luulin. Loppu on minusta selvästi alkua latteampi ja se mainitsemasi sormi-motiivi vaikutti minunkin kohdallani juuri kirjan imuun. Tarina ja kirja on hyvä, mutta minä en lukisi uudestaan.
VastaaPoistaJuuri näin miekin kirjan koin. Täysin.
PoistaTämä odottaa hyllyssä luentaa, mutta saattaa odottaa hiukan vielä. Ehkä pari kuukautta jopa. Kiinnostava aiheeltaan!
VastaaPoistaKesällä tämä kannattaa lukea, jos uskoo vuodenaikalukemiseen. Minusta tämä on hyvä kirja kesän lämpöön ja lomailuun.
PoistaLukusukkulapa hyvinkin! Minusta tätä oli ihana (välillä vähän kamala) lukea, teksti oli soljuvaa ja juoni koukutti. Minuakin ihmetytti tuo alun varoitus, odotin koko ajan, että lopussa tapahtuisi jotakin järisyttävää ja ihmeellistä. Tarina oli mielestäni hyvä, mutta alkuvaroituksen tuomat odotukset tosiaankin suhteettomat.
VastaaPoistaMinäkin luin tätä viime kesänä auringossa piknikillä järven rannalla. Ehdottomasti hyvä yhdistelmä!
Hanna, sinulle on haaste blogissani! :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMainiostipa kirjoitit! Lukusukkula on oikein kuvaava tälle kirjalle. Itsekin kääntelin sivuja innokkaasti, vaikka jotkin seikat välillä tympäisivät (esim. se, miten nuori Little Bee on niin mielettömän viisas ja "opettaa" aikuisia kovin kypsästi). Lukukokemus oli silti positiivinen ja tarina ajatuksia herättävä. :)
VastaaPoistaHassua, vaikka joskus aiemmin kun tämä oli oikein laajojen bloggaajamassojen luettavana, luin (tosin ehkä vähän hutaisten) kirjasta monta arviota, niin näistä sinun kommenteistasi kirajasta tuli taas ihan erilainen kuva :). Ja siis hyvä niin vaan. Ehkä tartun tähän vielä joskus, mutta tuota kirjan juonivetoisuutta en tässä määrin ollut aiemmin ymmärtänyt.
VastaaPoistaMinäkin tulen fanittamaan kuvaavaa termiä lukusukkula :D Minä luin tämän viime kesänä (jolloin tämä oli älyttömästi tapetilla blogeissa), ja tiedä sitten olivatko ennakkko-odotukseni liian kovat ja mitä, mutta Little Been tarina oli pienoinen pettymys. Itseasiassa huomaan moitiskelleeni aika samoja asioita: paikoittaista epäuskottavuutta ja sitä, että kirjan "mainospuheessa" luvataan jotain huikeampaa kuin mitä kirja lopulta tarjoaa. Mutta ihan hyvä lukuromaani, en sitä kiellä!
VastaaPoistaIhana uusi lukutermi tuo lukusukkula ;) Minä taas tykkäsin tästä ihan älyttömän paljon, enkä kokenut tyhjäkäyntiä tms. Eihän se mitään korkeaa kirjallisuutta ole, vaan puhtaasti viihteellistä lukuromaania, mutta minusta silti vaan niin hyvä ;)
VastaaPoistaMiekin koin tyhjäkäynnin vasta loppupuolelta, kun tärkeimmät salaisuudet olivat selvinneet. Kaikki järkevä ja yhteiskunnallisesti merkittävä tuli Little Been suusta ja valkoiset korkeastikoulutetut ihmiset olivat lapsellisia ja melko mitäänsanomattomia keskustelijoita. Mikäs siinä, mutta se oli makuuni turhan alleviivaavaa.
PoistaJuonivetoinen Little Been tarina ehdottomasti on, mutta mielestäni ei kuitenkaan viihteellinen lukuromaani, vaan ihan pelkkä lukuromaani. Haluan erottaa Little Been tarinan viihteestä: kirja toki viihdyttää, mutta en näe kirjassa sellaista viihteellistä arvoa kuin vaikkapa David Nichollsin tai John Boynen kirjoissa. Little Bee ottaa itsensä aika vakavasti. :)
VastaaPoistaJoo, mie ehkä miellän tuon viihdekirjallisuuden viihtymiseen. Esimerkiksi dekkarit ovat minulle viihdekirjoja, vaikka niissä on usein hyvin paljon yhteiskunnallista kritiikkiä ja hyvää kieltä.
PoistaOi, my beloved. <3
VastaaPoistaOn hyvä, että tulee erilaisia arvioita. Objektiivisesti näen tässäkin kirjassa heikkouksia, mutta subjektiivinen lukukokemus oli voimakas. Rakastuin. Ei se tietenkään tarkoita, että kaikki rakastuisivat, mutta onhan tämä yleisesti ottaen ollut aika pidetty.
Onhan tämä pidetty ja pidin itsekin, mutta en jaksaisi lukea uudestaan. Tätä loppukaneettia ja arviota huomasin monen käyttävän. Kirja oli kuitenkin niin hyvä, että luen jatkossakin mielelläni Cleaven kirjoja.
PoistaHauska, että lukusukkula-termi on saanut kiitosta. :D Mie vielä jälkikäteen harmittelin, että mistä tuommoinenkin idea tuli kesken kirjoittamisen, sillä sukkula kuvaa aika yhdenmukaista liikettä, mutta pyrin räjähtävyyteen ja sivujen vimmaiseen kääntämiseen. :)
VastaaPoista