21.2.2012

Ann Rosman: Noitavasara



Ann Rosman: Noitavasara
Bazar, 2012
Själakistan, 2010
Suomentanut: Anu Koivunen
Kansi: Satu Kontinen
Sivuja: 437
Lyhyesti:
Jälleen vetävä arvoitusdekkari Rosmanilta, jossa sekoitetaan useampaa aikatasoa ja näkökulmaa. Noitavainot näyttäytyvät nyky-Ruotsin pikkukaupungissa yhtä spektaakkelimaisessa ja raa'assa roolissa kuin keskiajalla.

Pieni, nimetön poika elää suljettujen ovien takana. Hän on oman äitinsä hyljeksimä, sisartensa kiusaama, kellarin kasvatti jo kahden vuoden ajan. Lapsi, joka pääsee viimein pakenemaan kiusaajiaan, mutta voiko tällainen lapsuus olla jättämättä jälkiään. Toisessa ajassa, toisessa kohtauksessa, lisää lapsia. Retkellä joukko koululaisia törmää pahaa-aavistamatta päättömään ruumiiseen, joka on puettu vanhoihin vaatteisiin. Kolmas aikataso, se kaikkein vanhin. Isien pahat teot kostetaan jälkipolville, noitavainojen uhrauspaikat kuiskivat herkimmille.

Ihastuin viime keväänä Rosmanin esikoisteokseen Majakkamestarin tytär, sillä pidin sitä toisaalta hyvin tyypillisenä ruotsalaisena dekkarina, mutta myös tarpeeksi omaperäisenä, että odotin kovasti Marstrandin rikostutkija Karin Adlerin tutkimuksille jatkoa. Esikoisteoksen kohdalla kiittelin päähenkilön maltillista kuvaamista ja poliisin työn kliseiden välttämistä. Noitavasarassa Adlerin henkilökohtaiseen elämään keskityttiin aiempaa enemmän ja vaikka se tuo päähenkilöä dekkarisarjassa lukijaa lähemmäs, se myös pakottaa lukijan kesken jännittävimpien kohtausten pysähtymään suvantokohtiin.

Ymmärrettävä ratkaisu kirjailijalta syventää päähenkilöään tässä toisessa teoksessa enemmän ihan koko sarjan kannalta. Fokalisaatiovaihdoksilla näyttäytyy myös muiden jo ensimmäisessä teoksessa esiintyvien henkilöiden sielunmaisema tarkempana. Työuupumuksesta sairaslomalle joutuneen Saran puheenvuoroissa ruoditaan niin työnantajan vastuusta kuin häpeän tunteita.

Sarjan tuskastuttavin hahmo on kuitenkin poliisilaitoksen näsäviisain, kaikkitietävin ja epäpätevin henkilö Folke, joka ei tunnu osaavan mitään, vaikka on aina äänessä. En ymmärrä, miksi tälle henkilöhahmolle annetaan teoksessa niin paljon "peliaikaa", sillä tuntuu hyvin epäloogiselta että poliisivoimissa, suurimpien murhatutkintojen keskellä saisi toimia etsivä, joka ei tule työkavereidensa kanssa toimeen ja joka hermostuttaa kaikki muutkin tutkimuksiin kuuluvat asianomaiset. Noitavasara on kuitenkin todellinen page turner, joten yhden epämiellyttävän henkilön antaa helposti anteeksi.

Tässäkin teoksessa kerronta liikkuu kahdessa aikatasossa sekä kahdessa eri tarinalinjassa, jotka ennen pitkää yhdistyvät loppuratkaisussa. Myönnän, että hoksasin yhteyden jo puolessavälissä ja keksin murhaajankin paljon ennen loppunäytöstä, mutta jännite ei silti tästä purkautunut. Rosman on tehnyt paljon pohjatyötä teokseensa, ja monien eri yksityiskohtien värikylläisyys pitää otteessaan. Noitavasarassa on lopulta niin vähän potentiaalisia murhaajakandidaatteja, joten on päivänselvää, että itse tarina on lopputulosta tärkeämpi.

Lukeminen on sujuvaa, josta voi kiittää koukuttavan tarinan lisäksi myös suomentajan kulkevaa kieltä. Suosittelen dekkarinnälkäisille, joiden sylissä on tilaa vielä yhdelle ruotsalaiselle.

20 kommenttia :

  1. Hanna, Läckbergin loistavan Merenneidon jälkeen pudotin juuri pohjoismaisista´dekkaristeista kaksi pois listoiltani, sillä taos koveni. Rossman ei ollut heidän mukanaan, sillä en vielä osaa häntä edes dekkaristina pitää. Majakkamestarin tytär oli viehättävä, mutta siinäkin oli jotain 'folkea' liikaa. En ottanut kirjaa lukusuunnitelmaani, mutta tuossa se nyt odottaa...kutsumatta, mutta ehkä oikeana aikana huomiota saavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en ole juurikaan muita ruotsalaisia naisdekkaristeja lukenut, joten minulle Rossmanin kirjat ovat sopivia lukupaloja, ilmestyvätkin kiitettävästi vuoden välein. Seuraava julkaistaan ensi keväänä.

      Poista
    2. Hiukan parempi kuin luulin, mutta jotain vielä kaipaan...

      Hyvä huomio sinulta tuo Folken säheltäminen poliisitutkinnassa: Se ei ainakaan voisi olla totta, toivon minä.

      Poista
  2. Kuulostaa lupaavalta. Täytyypä pitää silmät auki Noitavasaran varalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sie luet paljon eri maiden kirjoja, miekin olin tyytyväinen että sain tällä teoksella napsittua Karoliinan haasteeseen Ruotsin.

      Poista
  3. Minä luen vähän dekkareita, mutta 1-2 dekkaria tai jännäriä vuodessa piristää.

    Tämä osui käsiini sattumalta ja siksi tulen kirjan varmasti lukemaan. Minua hieman pelottaa lukea dekkareita siksi, että usein arvaan murhaajan/syyllisen aika varhain (kuten kävi Läckbergin Merenneidon kohdalla) ja siksi koen dekkarit hieman tylsiksi. Jostain syystä tv-sarjoissa en koskaan arvaa syyllisiä, mutta kirjoissa melkein aina. :) Mutta hyvä kuulla, että tämän jännite pitää kaikesta huolimatta, joten tämä olkoot minun kevätjännärini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta asetelma oli jo valmiiksi sellainen, ettei vaihtoehtoja ollut yltäkylläisesti, mutta olihan se silti kiinnostava nähdä, miten loppuun päästiin. Mulle sujuvat dekkarit edustavat parhaimpia lukuromaaneja, sivut kääntyvät nopeasti ja teoksen äärellä viihtyy.

      Poista
  4. Kiitos Hanna, minä en tiennytkään että Rosmanilta on tullut uusi kirja! (sen siitä saa kun ei seuraa kustantamoja tarkemmin, onneksi blogstania pelastaa)

    Laitan tämän varmaan kesälukemiseksi Folkesta huolimatta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Ensi keväänä tulee taas seuraava, kirjoittaa nyt melko tiuhaan tahtiin.

      Poista
  5. Hyvä vinkki, kiitos. Tekisikin mieli pitkästä aikaa lukea dekkari, ja tämä, tai ehkä ensin tuo ensimmäinen osa, voisi olla potentiaalinen... Pidän yleensä ruotsalaisista dekkareista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin tekee yllättäen mieli lukea vielä lisää dekkareita, murhanhimoni vain yltyi. :) Bazarilta tulee tänä keväänä jatkoa myös Tanskalaiseen dekkarisarjaan ja ilmeisesti yritän nyt pysytellä sitten senkin mukana. :)

      Poista
  6. Minuakin kiinnostaa tämä, juurikin koska pidin Majakkamestarin tyttärestä. Pidin kirjassa eniten juuri kaikesta "epädekkarimaisuudesta", joten se, että Karinin ja sivuhenkilöiden hahmoja syvennetään, kuulostaa minusta lupaavalta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava seurata, että kuinka pitkään sarja jatkuu ja miten hahmot muuttuvat. En ole aiemmin seurannut mitään dekkarisarjaa alusta asti.

      Poista
  7. Dekkareiden (tai no puhun aina mieluummin jännäreistä ;))ystävänä tämä kiinnostaa ja aionkin pian lukea. Kun lukee tällaisia kirjoja paljon ja katsoo vastaavia sarjojakin, kehittyy kyllä herkästi sellainen vainu siihen, kuka on syyllinen. Mutta jos tarina on tosiaan vahva ja mielenkiintoinen, se ei onneksi haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie taidan aina kutsua dekkareiksi rikoskirjoja, joissa murhia selvittää poliisi. Vaikka ne voisivat ihan hyvin olla jännäreitäkin. Mulle jäi tästä murhannälkä, vaikka luulin, että riittäis vähäksi aikaa.

      Poista
  8. Hanna, se Bazarin toinen eli tanskalainen onkin jo kuuma juttu. Sitä ei kai ollut vielä edes katalogissa. Ehkä en saa sitä ellen tee Noitavasaraa;-) Siis voihan olla hyväkin, mutta se tanskalainen, jonka nimeä en nyt muista (siitä on filmikin) oli 'hot'.

    Minullakin on aivan hirveä murhan himo. Olen suorastaan painostanut yhtä kustantamoa, kun tiedän, että siellä on varmaan jo lämpiäiskappaleet hyytävää kauhua valmiina. Siis tahtoo nyt dekkaria!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti kiinnostaisi tietää että mitä näin innossasi odotat!!

      Poista
  9. Hitsi! Siis piti sanoa, että hyvin trilleriin sopiva kuva: Aivan kuin matkustaisit Idän pikajunalla ja olisit juuri tullut päivälliseltä ja menossa vuoteeseen jännittävän romaanin kanssa...ja sitten kuulet viereisestä hytistä outoja, tukahtuneita äännähdyksiä, joku jysähtää vasten seinää ja...

    VastaaPoista
  10. Hei!
    Sinulle on tunnustus blogissani, käy nappaamassa se sieltä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!