Luen kyllä edelleen, mutta koko ajan enemmän ja enemmän vapaa-ajan kirjatkin ovat yhtä kuin työkirjoja. Varsinkin kun koko työkuvioni on niin moninainen ja virallista rajaa työ- ja vapaa-ajan välillä ei ole ollut enää vuosiin.
Viime viikolla olin puhumassa Ylen Aikaisen radio-ohjelmassa Lukurauhan päivästä kirjailija Karo Hämäläisen ja Otavan kustannustoimittajan Lotta Sonnisen kanssa. Minut esiteltiin ohjelmassa myös kirjabloggaajana, joka tietysti myös olen, mutta tunnen aina pienen vihlaisun sisimmässäni, sillä minua pätevämpiä kirjablogikentän tuntijoita olisi muitakin. Toki olen blogannut noin neljä ja puoli vuotta ja bloggaan edelleen, enkä ole suunnitellutkaan harrastuksen hylkäämistä.
Mutta.
Minulle bloggaaminen on aina ollut vahvasti yhteisöllistä ja aktiivista yhteisöön kuulumista, enkä enää pysty, vaikka kuinka haluaisin, enää samanlaiseen aktiivisuuteen kuin pystyin blogini alkuaikoina. Blogeja on tullut jo tuon meidän kirjammekin jälkeen runsaasti, ja samalla myös vanhoja tuttuja on uinahtanut. Osa kyllä porskuttaa reippaasti vuodesta toiseen, oli elämä kiireistä tai ei. Hyvä näin. Kirja tarvitsee myös julkilukijansa ja blogikenttä myös kirjablogien moninaisen joukon.
Mutta.
Kirjoista kirjoittaminen ei ole ihan samanlaista kuin blogin alkuaikoina. En koe ehkä enää samanlaista tarvetta pureskella lukukokemusta monisanaisesti ja monilta eri kantilta. Olen vain niin iloinen, kun ehdin oikein ahmaista kirjan, josta en tee lehtijuttuja, jota en oikolue, josta en tee lausuntoa, jota en toimita, johon minun ei tarvitse ottaa kantaa millään tavalla kustannustoimittajana.
Ja sitten tuleekin vastaan tämä, kuinka paljon kirjablogini velvoittaa minua ottamaan kantaa siihen kirjoittavana (vertais)lukijana. Yli vuoden ajan olen jättänyt kirjoittamatta yli puolesta lukemistani kirjoista usein juuri ajanpuutteen vuoksi. Lukea ehtii helpommin kuin blogata, varsinkin kun haluan aina myös valokuvata bloggauksen oheen kirjasta jotain. Silti kerään bloggaamattomien legioonaa yöpöydälleni odottamaan omaa arvoistansa vuoroa. Eli yhä haluan kuitenkin blogatakin, sillä pääosin tämä on hyvin hauska harrastus.
Mutta.
Nykyisin on myös muita aivan yhtä rakkaita harrastuksia, jotka eivät liity lukemiseen. Esimerkiksi jos teen viikon jokaisena päivänä kirja-aiheisia töitä, niin välitauoilla ei tee mieli ottaa kirjaa käteen vaan painua lenkille tai salille. Kroppa ja mieli kiittää. Ja lisäksi työkirjat, sillä vireystila ja oma luovuus katoavat tyystin, jos kirjaimet alkavat hyppiä liikaa silmissä.
Mutta.
Minulla ei ole oikeastaan enää niin huonoa omaatuntoa bloggamattomista kuin oli vielä viime vuonna, sillä olen jo tottunut siihen, että blogini on välillä hunningolla mutta hyvin usein silti ajatuksissani. Käyn edelleen lukemassa säännöllisesti sopivina annoksina suosikkiblogieni juttuja. Minulle nykyään luontevampi tapa on kommentoida lyhyesti facebook-linkkauksen alle kuin enää kirjautua itse blogiin jutustelemaan. Tämä on selkeästi yleistynyt tapa myös muilla. Tiedän, että tännekin ajautuu aina välillä luottolukijoita kurkkimaan juttujani, kiitos teille kaikille siitä.
Haaveilen yhä päivästä, jolloin bloggaisin kaikki rästit pois. Tämä on jokin hassu fantasia, sillä en suhtaudu bloggaamiseen näin suorituskeskeisesti – enemmänkin kyse on eräänlaisesta flow-tilan kaipuusta. Mie en halua (enkä osaa/pysty/kykene) kirjoittaa kirjoja, olen hyvin mielelläni kustannustoimittaja ja kirjailijan tuki. Mutta blogini edustaa tällaista kirjallista leikkikenttää minulle, johon pistän vähän itseäni tekstiin ja hyvin paljon vain kirjan maailmasta syntyneitä ajatuksia suunnittelematta etukäteen lopputulosta. Tämäkin juttu vain lähti siitä, kun taas kerran tuskailin tuota kuvassakin näkyvää upeiden kirjojen pinoa ja mietin, miksen muka ehdi. Otin kameran käteen, nappasin kasasta kuvan Petja-kissan vieressä ja päätin purkaa vähän päällimmäisiä ajatuksiani tänne. Ja tekstiä onkin syntynyt jo aika mitalla.
Olen edelleen samaa mieltä kuin blogini alkuaikoina, silloin kun kirjoitin tuon esittelytekstin alkuluonnehdinnan itsestäni ja bloggaamisesta: Kirjablogi on edelleen minulle kiva harrastus. Ei vain enää niin aktiivinen.
Puet sanoiksi just sitä, mitä mulla on paljolti myös mielessä ja meneillään. Kiitos, Hanna, tästä! <3
VastaaPoistaMinä juuri yritän ajatella, että jokaisesta kirjasta ei tarvitse blogata jos motivaatiota ei ole. Aikaa riittäisi suurinpiirtein kaikkien kirjojen bloggaamiseen, mutta joskus vain tuntuu siltä että teksti ei halua tulla, vaikka kuinka yrittäisin. Harmillisen usein siinä käy niin, että päädyn postaamaan huonon/keskeneräisen tekstin, koska en osaa luovuttaa. Pitäisi sekin taito opetella.
VastaaPoistaMainio bloggaus, Hanna! Kivallakin harrastuksella on kautensa ja se on hyvä, että osaa suhtautua siihen riittävän rennosti. Ja itselleen rehellisesti, että löytää ne omat muttansa sieltä. Kiitos!
VastaaPoistaVertaistukea Hanna täältäkin. Blogini on yhä enemmän ja enemmän menossa unten maille, vaikka toisaalta olisi hauskaa blogata ja olla aktiivinen. Mulla aikaa ja intoakin syö se, että haluan säästää ne vähäiset kirjoituspaukut, joita minulla on, väitöskirjan kirjoittamiseen. Myös lukemista väikkäri ohjaa tällä hetkellä aika vahvasti. Mutta ehkä täältä vielä kerran noustaan :) Me molemmat.
VastaaPoistaVaikka oman blogini kanssa en ole käynyt ihan samaa läpi, niin voin silti samaistua. Nimittäin aina blogille ei riitä aika tai innostus. Ja eipä kai tarvitsekaan. Minusta se on aika huikeaa, että työsi ohessa ylipäänsä jaksat lukea ja touhata silloin tällöin blogin parissa. Minusta kun tuntuu, että esimerkiksi tenttisuman keskellä en voisi ajatellakaan romaanin lukemista. Ei riitä aika tai into. Silloin lähteeä mieluusti sinne lenkille, toden totta.
VastaaPoistaMutta kiva harrastus blogi on ja tärkeintä on, että sitä tekee niin kauan kuin on kivaa ja intoa.
Mukavaa melkein alkanutta kevättä <3
Ymmärrän Hanna täysin tilanteesi. Kukaan ei pysty mahdottomaan. Minun mielestäni se olisi lähinnä yli-ihminen, joka bloggaisi tasokkaasti kaikesta lukemastaan. Kun on sitä muutakin elämää ... ja toisilla se päivätyökin vielä kirjojen parissa, kuten sinulla.
VastaaPoistaItse ajattelin alun alkaen, että kirjoitan aina joskus jotain.
Minä olen vaivihkaa luopunut periaatteesta, että kirjoittaisin jokaisesta lukemastani kirjasta. En kirjoita, jos ei tule helposti mieleen mitään tai en muuten vain jaksa. Rimakin on minulla niin alhaalla, etten pahemmin mieti, mitä kirjoitan blogiini. Se ei ole mikään asiallinen arvioblogi muutenkaan, vaan enemmänkin muistikirja kirjoista, joita olen lukenut.
VastaaPoistaOnneksi tätä harrastusta saa toteuttaa kukin omaan tahtiinsa. Itse tykkään edelleen kommentoida suoraan blogiin. Naamalassa sitä lähinnä vain tykkäilee. :)
Nyökyttelen edellisille. Päivätyö, iltatyönä tuntien suunnittelut ja aineiden lukemiset ja arvioinnit, liikunta johonkin väliin ja illalla ennen nukahtamista romaanin lukua. Arkena en koskaan ehdi bloggaamaan mutta viikonloppuna kirjoittelen, jos on intoa ja inspiraatiota. Aina ei huvita eikä tarvikaan. Innostun hurjasti siitä, jos yhtäkkiä tulee tunne, että haluaa alkaa näpytellä arviota ja tuntuu, että sanat oikein virtaavat.. Minulla bloggaaminen saattaa tyssätä joskus ihan vain, koska luon itselleni paineita: pitäisi kirjoittaa tosi hienosti ja analysoiden ja silloin tekstiä ei tietenkään synny. Silloin jätän sikseen ja palaan arvion pariin vasta, kun olen pystynyt naksauttamaan itsekritiikin pois päältä. Koska kuten sanoit, harrastushan tämä on eikä siitä pidä luoda paineita. :-)
VastaaPoistaAurinkoista ja kirjaisaa jatkoa Hanna! <3
Voin osittain samaistua tekstiisi. Toki eri syistä, kaksi alle 3-vuotiasta lasta, viimeinen hyvin kiireinen vuosi ennen ammattiin valmistumista, opinnäytetyö, harjoittelu ja muut tehtävät. Luen niin paljon ammattikirjallisuutta, että kun illalla voin sen romaanin ottaa käteen nukahdan. Aikaa ja energiaa blogille ei jää, vaikka se onkin mieluinen harrastus. Muidenkaan blogien ääreen ei enään ehdi, vaikka ennen kävin lukemassa uudet blogijutut ja päivittelemässä omaani monta kertaa viikossa. Ei ehdi kirjoittaa kaikista luetuista tai ei ehdi edes lukea kuin pari kirjaa kuukaudessa. Onneksi tätä voi juurikin tehdä omaan tahtiin ja omilla ehdoilla. Itse kamppailessani ajan riittämättömyyden kanssa tajusin ettei vain tarvitse luoda itselleen liikaa paineita, haluan pitää lukemisen ja blogin henkireikänä itselle, enkä luoda siittä itselleni pakkopullaa :)
VastaaPoistaSamoissa meiningseissä. Silti on valtavan ihanaa, että on se blogi olemassa, ja sinne voi heittää kaikenlaisia kirja-ajatuksia, vaikka ei ehkä samalla intensiteetillä kuin aiemmin. Kirjaisaa kevättä!
VastaaPoistaYksi syy, miksi kirjablogi on minulle niin hyvä harrastus on se, että blogi voi elää muun elämän mukaan. Joskus voi olla bloggaamatta kuukauden pari, joskus taas voi blogata neljä kertaa viikossa. Kaikista kirjoista ei todellakaan tarvitse blogata, ja pääasia bloggaamisessa on mielestäni ilo. Bloggamisesta ei pitäisi stressata ja ottaa sitä "pakkona" (tosin välillä olen ahdistunut bloggaamattomista kirjoista, mutta onneksi olen oppinut jättämään kirjoja myös bloggaamatta).
VastaaPoistaIhanaa kevään odotusta! :)
Ihailen sitä, kuinka sun blogista edelleen huokuu rakkaus kirjoihin ja kaikkeen niihin liittyvään. On vain ymmärrttävää, ettei blogi voi vuodesta toiseen pysyä yhtä aktiivisena kuin x vuotta sitten. Mutta ihanaa, että jaksat ja haluat lukea vielä vapaa-ajallakin :)
VastaaPoistaMinulla on kotiäitinä yllättävänkin hyvin aikaa lukea ja blogata, ja huomaan silloin tällöin melkein pelkääväni joskus tapahtuvaa työmaailmaan paluuta: ehdinkö/jaksanko lukea ja blogata tai edes seurata ja kommentoida muiden blogeja?
Hei Hanna!
VastaaPoista" Ei se määrä, vaan se laatu"- kiitos erinomaisesta ja laadukkaasta blogistasi, tsemppiä!
Onneksi kirjabloggaus on harrastus, joka ei karkaa mihinkään, vaikka sen jättäisikin joksikin aikaa odottamaan :) Ja onneksi Bloggerin lukuluettelo hoksauttaa lukijaa myös harvemmin päivittyvistä blogeista. Pidä siis jatkossakin bloggaustahti sinulle sopivana, ilman stressaamista <3
VastaaPoistaKiva lukea tuumailujasi pitkästä aikaa. Ja Petjakin pääsi kuvaan, rapsutukset kissaherralle sekä minulta että villasukkalapsilta <3
Mattimyöhäisen kommentti: Suurimmalle osalle kirjabloggaajista blogi taitaa olla harrastus. Ainakin minun mielestäni harrastuksen tehtävä on tuottaa mielihyvää ja kehittää harrastajaansa. Jos alkaa liikaa stressaamaan ja ahdistumaan harrastuksen takia, mielestäni kannattaa silloin hidastaa tahtia ja keventää otetta. Onhan se kohtuutonta, jos harrastuksesta saa burnoutin! ;)
VastaaPoistaMielestäni tämä mielihyväperiaate pätee kaikkiin harrastuksiin olipa kyseessä lapsen musiikki- tai liikuntaharrastus tai aikuisen lukuharrastus tai mikä hyvänsä harrastus. Kannattaa kuunnella itseään. Kissoilta voi ehkä parhaiten oppia rentoutumista ja laiskotteluakin! ;)
Kuten muutkin toteaan "määrä ei korvaa laatua", blogit joissa on kissoja ovat mukavia.
VastaaPoistaKiitos Hanna! Piti ihan palata lukemaan ja kommentoimaan näin jälkijunassa. Itse käyn seuraamassa toisten blogeja, mutta omaani en jaksa pitää. Lukeminen rentouttaa ja rauhoittaa kun kiireisen päivän jälkeen voi sukeltaa toiseen maailmaan. Goodreadsista tykkään siinä kun siellä käyminen voi olla nopeaa. Kun työssään käytää koko päivän tietokonetta, ei sillä jaksa istua enää vapaa-ajalla. Työttömänä jaksoin ja ehdin lukea enemmän. Olen silti iloinen, kun on töitä. Muut harrastukset vievät myös oman aikansa. Joka päivä yritän ehtiä lukemaan, on ihanaa bongata uutta luettavaa ja lukea, lukea ja lukea!
VastaaPoistaKirjarakkautesi antoi hyvän mielen <3
Tätä oli kiva lukea!
VastaaPoistaFlow tulee ja menee kuin aallot! Hitaammassa postaustahdissa ei ole mitään vikaa. Toivon, ettet (ja keskustelu) kuitenkaan mene ihan kokonaan faceen, koska itse en ole oppinut sitä käyttämään kirjajuttujen suhteen, vaan tykkään näistä 'perinteisistä' blogeista enemmän.
Minullakin muut jutut vievät tällä hetkellä paljon aikaa ja lisäksi on vaivannut pahimmanlaatuinen lukujumi, mutta blogissa on kiva silti rentoutua kirjoitellessa :)
Tuttuja ajatuksia. Neljä vuotta bloggaamista jo takana ja siitä kun aloitin, on elämäntilanteeni muuttunut keskeisiltä osin niin paljon hektisemmäksi, että jo se luo tietyt rajat bloggaamiselle kun ei vain ehdi. Toisaalta välillä leikin ajatuksella, millaista olisi olla taas lukija ilman blogia. Lukea vain kirjoja ilman niistä kirjoittamista..Mutta ainakin toistaiseksi kirjablogi on minullekin vielä se kiva harrastus, josta en halua luopua ;)
VastaaPoistaHyvin pohdittu!
VastaaPoistaMinullahan ei olekaan muuta kuin aikaa mutta silti en jaksa aina blogata. Olen kokenut siitä huonoa omaatuntoa ja se on painanut mieltä ajoittain. Aloitusvuonna 2012 blogasin 80 kertaa, seuraavana vain 9, 2014 taas 49 kertaa ja tänä vuonna vasta neljästi. Että aikamoista aaltoliikettä se näkyy meillä olevan:)
Ooh! Voi teitä!!! Kirjauduin blogiini pitkästä aikaa, sillä tänään ajattelin kirjoittaa yhdestä tärkeästä kirjasta, ja liikutuin niin tätä kommenttien määrää. Kuinka ihania sanoja ja myötäelämistä! Kiitos todella paljon kaikille, sillä nyt entistä suuremmalla ilolla kirjoitan uuden bloggauksen. <3
VastaaPoista