Paula McLain: Nuoruutemme Pariisi
Gummerus, 2014
The Paris Wife, 2011
Suomennos: Irmeli Ruuska
Sivuja: 390
Kansi: Anna Bauer
Mistä: arvostelukappale
Tänä keväänä olen lukenut jo useamman viihteellisen historiallisen käännösromaanin. Muutama päivä sitten bloggasinkin Jo Bakerin Longbournin talossa -romaanista, joka oli onnistunut riskiluku, sillä siinä ei pilailtu Austenin klassikkokirjalla. Paula McLainin kirja valikoitui niin ikään luettavakseni samaisen lehtijuttutyypin vuoksi.
Kirjan nimi – Nuoruutemme Pariisi – viittaa vahvasti Ernest Hemingwayn muistelmateokseen Nuoruuteni Pariisi, mutta tämän kirjan kohdalla ei samanlaista riskiä minun kohdallani ollut, sillä en ole Hemingwayn kirjaa vieläkään lukenut. Omistan kirjan pokkarina, mutta pakko myöntää, että ostin sen elokuvan huumaamana. Woody Allenin Midnight in Paris hurmasi ja halusin lukea kaiken (kaiken!) Hemingwaylta, Fitzgeraldeilta – ja kuinkas sitten kävikään. Omistan kirjan, mutta en ole vielä saanut sitä luettua. Tämä tämmöisenä alustuksena sille, mitä vasten lähdin McLainin "Pariisin vaimoa" lukemaan.
Hadley Richardson on 8 vuotta miestään Ernest Hemingwayta vanhempi, mutta ikä ei ole mikään este silloin kun oikein toiseen hullaantuu. Avioliittoarki käynnistyy oikeastaan Pariisissa, sillä toimittajan ja aloittelevan kirjailijan työ vie pariskunnan sinne. Alku vei mennessään, ja minäkertoja-Hadley tuntuu aluksi niin raikkaalle ja kiinnostavalle henkilölle. Halusin ehdottomasti kuulla tämän puolen tarinasta, sillä faktapohjaisessa kirjassa lukija tietää jo, miten avioliiton lopulta käy.
Pohjatyö tuntuu perusteelliselta. Kirjailija on perehtynyt Richardsonin ja Hemingwayn kirjeenvaihtoon, kirjailijan tuotantoon ja muuhun aikalaisaineistoon ja tutkimukseen. En ole 1920-luvun pariisilaisen elämän asiantuntija, mutta levottomuus ja sulokas hällä väliä -asenne välittyy juuri niin kuin mielikuva ajasta etukäteen oli.
Pidin kirjasta pitkän aikaa todella paljon, mutta sitten jotain tapahtuu. Hadley, jonka kanssa minulla ei ollut mitään toraa, tuntuukin tylsältä hahmolta ja hengettömältä kertojalta. Tapahtumia luetellaan ja ymmärrän, että avioliiton tuho on tuloillaan, mutta tunnepuoli ja epätoivo tilanteesta eivät oikein välity.
Mutta yksi kohtaus jäi erityisen hyvin mieleen. Hadley matkustaa Ernestinsä luokse tämän esikoisromaanin käsikirjoituksen kanssa, mutta hukkaa sen vahingossa matkalla. Ihan hirveä tilanne, ettei tekstistä tietenkään ole "varmuuskopioita". Kohta jäi – paitsi sen kauhean traagisuuden vuoksi – mieleeni erityisen hyvin, sillä tämä on kuin ensimmäinen hetki, kun minulle lukijana tuli tunne, ettei liitto tule kestämään. Ehkä olisin jollain tapaa toivonut, että Hadley muuttuisi pirullisemmaksi ja väkivahvemmaksi, kun rouva Hemingway numero 2 saapuu kuvioihin mukaan.
Keväisen viehkona viihdekirjana tätä suosittelen. En ymmärrä, miksi kesken lukemisen aloin ladata kirjalle sellaisia odotuksia, joita se ei ole luvannutkaan täyttää.
En ole Pariisissa nyt, vaikka Euroopan turuilta ja toreilta tämän juttuni julkaisen. Sinne kuitenkin seuraavaksi kaipaisin, vaikka ajassa taaksepäin en voikaan matkustaa.
Itse mietin tätä teosta lukiessani, että onko 1900-luvun alun pariisilainen taitelijaelämä ja perhe-elämä täysin yhteensovittamattomia?
VastaaPoistaMinäkin pidin kovasti tuosta Midnight in Paris -leffasta. Myös Alan Rudolphin 'Amerikkalaisia Pariisissa' on hieno.
Samanlainen kokemus oli minullakin, puoliväliin asti luin melkein yhtä soittoa mutta sitten tuli stoppi ja loppu meni kitkutellen. Hadley alkoi tuntua ruikuttajalta, joka ei tee mitään muuta kuin valittaa eikä edes yritä mitään.
VastaaPoistaIt too treats and soothes acne, burns, hemorrhoids but you can merely take
VastaaPoistathe vital oil to handle blemishes. Usually when the virus starts to appear it will bring
with it a whole host of tell tale signs. In case you
have acquired multiple chilly painful event in your life, you are probably aware of
these kind of early signs or symptoms.
my webpage ... get rid of cold sores