Pauli Kohelo: Kassan kautta

Pauli Kohelo: Kassan kautta
Siltala, 2014
Kansi: Elina Warsta
Sivuja: 112
Mistä: arvostelukappale
Kotimainen huumori

"Jos pääsemme lähtemään tolkuissamme, niin mihin suuntaan etenemme elämän ilmansuuntien jo kadotessa verkkokalvoiltamme? Niin monta neuvojaa, niin monia mahdollisuuksia. Tunnetko voimattomuutta, rapisteletko jo hermostuksissasi S-etukorttiasi? Minä autan, minulla on neuvo.
Rakas lukija, kävele kassan kautta."

Tutustuin Pauli Kohelon esikoisteokseen Ohessa tilinumeroni yliopistolla, kun eräs pätevä kirjallisuudenopiskelija teki kandiryhmässämme tutkimusta teoksen genreparodian rakentumisesta. Kovasti silloinkin ryhmässä spekuloitiin Kohelon henkilöllisyydellä, mutta minullapa on nyt kirjailijan omistuskirjoitus (todistusaineisto alla!), vaikka oma nimeni kirjailijalta menikin aluksi väärin.

En ole mikään elämäntaitokirjallisuuden suurkuluttaja, en ole käynyt halaamassa Äiti Ammaa, en ole lukenut Paulo Coelhoa, Tommy Hellsteniä, Jari Sarasvuota. Jonkun verran olen kyllä lukenut näitä niin sanottuja urheilu ja ruokavalio -itsehoito-oppaita. Ja olen käynyt Pekka Himasen luennolla, mutta en voi puhtaalla sydämellä väittää, että olisin siitä mitään sen kummempaa saanut irti. Saati ihan kauhean paljon ymmärtänyt.

Tunnistan silti sen, mille Kohelon molemmissa kirjoissa vitsaillaan. Ohessa tilinumeroni -teoksessa koko elämäntaitokulttuurin parodisointi oli tuoretta, eikä siinä irvailla ihmisille, jotka etsivät apua. Pilkka osuu siihen, miten fraaseja hokemalla ja kaiken konsultoimisella rikastuu enemmän palveluntarjoaja kuin ihminen, joka niistä hakee apua. Kassan kautta -pienoisromani laajentuu matkakirjallisuuteen, ja Kohelon esikuvina on todellisia ja mielikuvituksellisia matkakirjoja.

Teoksen mottokin "on" matkatoimistoyrittäjä Kalevi Keihäsen suusta kuultu: "Ei se, mikä olet, ei se, mistä tulet, vaan se, milloin lähdet?"

Kassan kautta on parhaimmillaan silloin, kun Pauli sanoo jotain korkealentoista, joka vesittyy seuraavassa virkkeessä saman tien. On mukava hymähdellä mukana, mutta ihan semmoista sanoilla ilakointia ja idealla leikittelyä en enää saanut kuin esikoisteoksen kanssa. Kohelon "nimidroppaus" on kyllä vertaansa vailla, hän onnistuu olemaan samanaikaisesti levollinen ja vaatimaton ristijärveläinen metsuri ja mies, joka tuntee kaikki suuret ajattelijat ja jolla ei ole mitään vaikeuksia soittaa vaikka Bonolle pikkuasian vuoksi. Hän on samalla ihanan vaatimaton ja hokee silti alinomaan minä, minä, minä.

Tämä on yllättävän hurmaavaa.

Omat suosikkikohtani löytyvät luvun "Muutama eteerinen lausahdus etenemismuodoistamme" -alaotsikon alta. Esimerkiksi purjehduksen kautta on sanottu niin paljon myös siitä, mitä aina korulauseillaan matkustamisesta ja perimmäisten asioiden löytämisestä:

"Purjehduksen ydin, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, on siinä hetkessä, kun palaat rantaan ja jätät taaksesi kaiken: meren, aallot, ulapat, saaret ja kaikenlaiset vetisen olomuodon arkiset, tympeät askareet. Rannassa tajuat, mikä elämässä oikeasti on tärkeää: perhe, ystävät ja maan kamara. Jo tämän yksinkertaisen oivalluksen takia kannattaa hankkia vene."

Juuri näin!