Wsoy, 2014
Sivuja: 269
Kansi: Anna Makkonen
Mistä: ennakkokappale
Kotimaista proosaa
Yleensä prologit menevät vähän sumussa ohi ja niihin tulee palattua sitten joko kirjan lopetettua tai kesken lukemisen, kun on jo vähän kärryillä siitä, mitä tarinassa tapahtuu. Laura Lähteenmäen uutuusteos alkaa kuitenkin niin jännittävästi, että kiinnostuin tarinasta välittömästi. Se oli myös hyvin erilainen tyyliltään kuin mitä kirja lopulta oli, mutta sen parempi lopulta. Alkutarinassa nuori nainen luottaa liikaa kirjoitusryhmässä tapaamaansa mieheen ja tulee tapetuksi. Ikkunat yöhön ei ole kuitenkaan dekkari vaan hyvin kiehtova ja kulkeva perhedraama kolmen sukupolven salaisuuksista.
Sukusolmujen hiertyessä auki myös alussa murhatun naisen henkilöllisyys paljastuu. Kaikki kirjan tapahtumat liittyvät sukutilaan, Niittyyn, missä sisarukset kahehtivat toisiaan, lapset ovat usein aikuisten tiellä ja kaikkia äitejä vaivaa jokin. Perintöoikeus katkeroittaa, ja liian moni laskee tulevaisuutensa metsistä saatujen tuottojen varaan. Tilalla sattunut vanha tragedia langettaa varjonsa kaikkeen, ja tätä salaisuutta tulee arvuuteltua läpi kirjan.
Minulla meni aluksi samankaltaiset nimet sekaisin, henkilöitä on aika paljon ja huomasin pitäväni eniten menneestä. Nykyaikaan sijoittuvat tapahtumat kiinnostivat eniten silloin, kun saavuttiin Niittyyn. Kaupunkilaisarki jäi tälla kertaa valjummaksi, kun tarjolla oli kunnon perhemystiikkaa menneessä.
Teoksen moniäänisyys on kuitenkin rakennettu sen verran onnistuneesti, että lukemisen aikana koko ajan rakentaa ja täydentää tarinallista tilkkutäkkiä, jossa jokainen kertojaääni saa painonsa ja elämäntarina taustansa. Kirja etenee sujuvasti, mutta kaikki ei selity hetkessä ja osa mystiikasta jää arvailujen varaan.
Rakastan kunnon perhedraamaa kirjallisuudessa, joka on taiten tehty. Ne ovat loputtoman kiehtovia.
Kaikista suvuista löytyy erimielisyyksiä ja ihmisiä, joiden tekemisiä on vaikea ymmärtää. Hyvä romaani saa arvostamaan myös epämiellyttävien henkilöiden näkökantoja.
Lähteenmäki kuvaa vahvasti, miten trauma jättää jälkensä ja miten vaikutus siirtyy vuosikymmenten päähän. Vanhan tragedian varjo tuo tarinaan koukkua ja pohtimisen aihetta. Kuinka moneen sukupolveen yhden polven trauma koskee? Onko ketjua mahdollista murtaa?
”Kaikista naisista ei ollut äideiksi, jotkut heistä toivoivat elämältä muuta.”
(Teksti muokattu oman lehtiarvion pohjalta)
Lisää blogiarvioita:
Karoliina
Minna
Maria
Susa
Kirjabrunssi
Kirjosieppo
Olin monesta samaa mieltä, esim. siitä, että menneisyys ja Niitty kiinnostivat nykyaikaa ja kaupunkia enemmän. Tai no oli se vanha Tamperekin kyllä kiva. :)
VastaaPoistaSiitä en tosin ole ihan varma, oliko alku minusta hyvä. Mutta onhan se kiinnostavaa, kun lähdetään liikkeelle vauhdikkaasti ja loppukirjaa ennakoimattomalla tavalla.
Hyvä kirja oli kaikkineen!
Oli kyllä hyvä! Moni on sanonut tuosta alusta, mutta minulle se oli aivan napakymppi!
PoistaVoi, monta arviota olen tästä kirjasta lukenut ja kiinnostus vain kasvaa. Kunpa saisin kirjan nopeasti käsiini!
VastaaPoistaAnnoin omani sisarelleni jo, muuten olisin lähettänyt sinulle luettavaksi. Niin hyvä!
PoistaKiitos Hanna! Innostuin. Saisi samalla hyvin luettua kotimaista, jota luen liian vähän. :)
VastaaPoistaVoi, kuinka ilo tämä on kuulla!
PoistaTämä kyllä kiinnostaa! Toivottavasti törmään kirjaan jossakin pian ...:)
VastaaPoistaHyvähyvä, kirja ansaitsee lukijansa! :)
PoistaMinullakin on tulossa tämä lukuun pikapuolin, joten tulin vain vilkaisemaan arviotasi. Huomaan sinun olleen lukemaasi tyytyväinen, hienoa! Odotukseni kirjan suhteen ovat kohtalaisen korkealla... :)
VastaaPoista