Taina Latvala: Välimatka
WSOY, 2012
Kansi: Anna Makkonen
Sivuja: 252
Kotimainen kirjallisuus
Lyhyesti: Hieno!
Jotain ekstraa:
Kurkkaa kirjailijan hauska kirjoitus Välimatkan kotiutumisesta.
Kurkkaa kirjailijan hauska kirjoitus Välimatkan kotiutumisesta.
Taina Latvalan kolmas romaani Välimatka on jotain sellaista, mitä en aiemmin kesällä lukemani Paljastukirjan jälkeen osannut odottaa, mutta tunnistin silti kirjailijan äänen molemmista teoksista. Välimatka on vain monella tapaa kauniimpi, toimivampi ja, kauhea sanoa näin, tärkeämpi teos.
Latvalalla on taito kirjoittaa hyväntuulisesti myös surulliset kohtaukset ilman että haikeista tunteista tulee banaaleita, vähemmän tärkeitä, hetkiä jotka vaivaannuttaisivat niin että ne täytyy vitseillä peittää. On oikeastaan vaikea täysin onnistua kuvaamaan, miten hän sen tekee, sillä kirja on samanaikaisesti hauska, mutta sen suru on läpitunkeva, todellinen. Siinä missä Paljatuskirja oli karrikoidusti sanoen ahmittavan nopealukuinen viihdekirja, Välimatka on hienoa taideproosaa. Tällä luonnehdinnalla en yritä tehdä hallaa kummallekaan teokselle, vaan suhteuttaa lukukokemuksia toisiinsa. Aion ihan ehdottomasti lukea Kalevi Jäntin palkinnon saaneen esikoisteoksen Arvostelukappaleen.
"Kapsäkkiin on pakattu panamahattu ja lakeuden suru"
Kertoja on 27-vuotias nuori nainen, joka haluaisi asua maailman turuilla ja toreilla, olla vapaa anonyymi ihmismassojen keskellä. Sen sijaan hän asuu lyhyen matkan päässä kotikylästään, eteläpohjalaisesta Synkkylän kylästä ja työskentelee myyjänä suuressa kyläkaupassa. Hän ei ole kotonaan oikein missään tai kenenkään kanssa, mutta isän katoamisesta johtuva kaipaus on hitsannut hänet liiankin kiinteästi yhteen alati surullisen äidin kanssa.
60-vuotispäivien vuoksi suunniteltu Teneriffan matka on tarkoitus piristää äitiä, antaa hänen kokea jotain sellaista, joka isän kanssa jäi tekemättä. Mutta matka on monella tapaa päätepysäkki. Tyttärelle se antaa kaivatun selityksen, äidille mahdollisuuden muutokseen.
"Jos äiti olisi lapsi, voisin ojentaa hänelle lelun. Mutta hän on 59-vuotias nainen, hän tietää millaista on tulla raskaaksi ja millaista on synnyttää itkevä ihminen, hän tietää miltä tuntuu vuotaa verta joka kuukausi ja millaista on kun se kaikki vihdoin lakkaa."
Välimatka on sukupolvikirjallisuutta ilman pyrkimystä kasvaa vuosikymmeniä kattavaksi sukusaagaksi. Se on kasvutarina, jossa kasvu on jäänyt surun myötä kesken. Siinä ollaan oltu lamaannuksen-pisteessä A niin pitkään, että vain toiveissa elävä eteenpäin pääsyn -piste B on niin kaukana, että sekä äiti että tytär elävät jatkuvassa välitilassa.
Teoksen nimi on monella tapaa nerokas. Matka on merkittävä muutokseen sysääjä, ikuisuuden jatkuneen välitilan poistaja. Se kuvaa sitä välimatkaa, mikä kahden läheisen ihmisen välillä voi olla. Välimatkaa menneen ja nykyisyyden välillä. Tarpeellista välimatkan ottamista itseensä ja niihin toteuttamatta jääneisiin unelmiin, toipumista matkalla staattisesta tilasta elämänmakuiseen arkeen. Välimatka lapsuudesta aikuisuuteen. Ikääntymiseen.
"Tännekö me tultaas kiiparoomahan? Hyvä jos jaksetahan tasaasella maalla siltuta."
Parasta teoksessa on äidin hahmo, ja se, miten murre ja lukijalle (ainakin minulle) vieraat sanat rakentavat ja syventävät henkilöä. Väkisin sitä alkaa ääneen tapailla äidin vuorosanoja tai hänen päiväkirjamerkintöjään, mutta eivät ne suostu hoon pääle taipuhmaan. Eteläpohjalainen murre väkevöittää, eikä ärsytä tippaakaan, ja se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta tuoda niin äidin salaisuudet kuin nariseva persoonallisuus esille.
Hän ei ole kertoja, mutta tuntuu tytön kertomana olevan läsnä kaikessa. Tässäkin Latvala onnistuu, sillä niin kuin äiti ja äidin suru ovat jättäneet tyttöön jäljen ja isän katoaminen itsesyytökset ja tyhjyyden tunteen, niin samoin tuntee myös lukija. Äiti on kaikkialla, poissaoleva isä läsnä kaiken aikaa. Tyttö on hukuksissa, kertojana muille tilaa antava.
Tyylillisesti (tunnelma kaiken aikaa leikittelevää surua) kielellisesti (murteilla syvennettyjä henkilöhahmoja) ja tarinallisesti (maltillinen sukupolvitarina) Latvala on onnistunut erinomaisesti. Välimatka on hieno teos!
Mukava lukea muitakin mielipiteitä tästä. Itse kun pari päivää sitten tätä bloggasin, en löytänyt mitään muita arvosteluja ja se tuntui oudolta, koska pidin kirjasta kovasti. :)
VastaaPoistaOi, olen miettinyt tämän lukemista kovasti, mutten ole vielä hankkinut käsiini. En olekaan tainnut lukea häneltä aikaisemmin mitään.
VastaaPoistaArvostelukappale oli huisi ja tämäkin piti lukea, mutta jotenkin se lipsahti varatuista kirjoistani kirjastoon takaisin. En ehtinyt hakea kaikkia varattuja viikko sitten. Ei auta muu kuin uudelleen yrittää. Aion lukea, vaikka läntinen murre tietty pelottaa ;D
VastaaPoistaEn ole Latvalan teoksista oikein kiinnostunut aiemmin, mutta tämä on kiinnittänyt huomioni eteläpohjalaisuuden (=itselleni oman ja rakkaan identiteetin) kautta ja nyt sait kyllä kirjan kuulostamaan muutenkin erittäin kiinnostavalta!
VastaaPoistaMinusta Arvostelukappale ei ollut mitenkään erityinen. Mutta kieltä Latvala osaa käyttää :)
VastaaPoistahei kiva kuulla tästä kirjasta - jäi ehdottomasti mieleen kustantamon syysavauksesta. haluan tarttua tähän!
VastaaPoistaHieman tuo murre arveluttaa, ja olen hidas lämpiäjä, Arvostelukappaleen jälkeen en vielä ollut myyty. Mutta tämä kuulostaa hienolta, luettava on ehdottomasti.
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista. Huomaan, että puhelimellani kommentointi ei ole osallistunut ja tänne on jäänyt moni hieno kommentti kiitosta vaille.
VastaaPoistaKirja on edelleen mielessäni, pidin siitä niin paljon. Pitäisi katsoa vielä nauhalta Tainan haastattelu Kirjapiiri-ohjelmasta.
Taina Latvalan kirja Välimatka tarttui käsiini kirjastossa, ja koska katsoin hänen haastatteluns Kirjapiiri-ohjelmassa. Kiinnostuin lähinnä sen vuoksi, että itselläni on sama tyttösukunimi. Kysyin äidiltäni olemmeko sukuja, ja sain vastaukseksi, että emme. Lainasin kirjan kirjastosta kun olen Etelä-Pohjanmaalta syntyisin kuten Tainakin. Voi mikä riemu oli tuota kirjaa lukea! Murre oli niin ihanaa ja kotoista....yli kolmekymmnetä vuotta Pohjanmaalta pois muuttaneelle varsinkin. Oli niin paljon ihania sanoja, joita olin unohtanut! Koko murre on minulta matkan varrella myös vaihtunut johonkin sekoitukseen vanhaa ja kirjakieltä. En muista pitkään aikaan nauraneeni niin paljon yksikseen kuin tätä kirjaa lukiessa. Suosittelen lämpimästä...varsinkin Pohjanmaalla kasvaneille!
VastaaPoistaPohjanmaalla kasvaneelle tämä oli kotoisa joululahja. Loppui aivan liian nopeasti. Sujuvaa, elävää kieltä. Kiitos, luen tämän toisenkin kerran.
VastaaPoista