Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet

Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet
Bazar, 2012

Delhis vackraste händer, 2011

Suomennos: Sanna Manninen
Kansi: Susanna Appel
Sivuja: 390

Ruotsalainen viihdekirja

Lukemisessa on se ihana puoli, että aina nämä kirjat jaksavat yllättää. Koskaan ei tunne itseään lukijana ihan täysin ja mitä erilaisemmat kirjat jaksavat ihastuttaa ja viihdyttää. Viimeksi kirjoitin, että ei ole kirjan vika, jos lukija on väärä. Tänään kirjaan uuden yhtä "kuolemattoman" lauseen: on kirjan ansiota, että lukija ei jämähdä. Ruotsalainen viihdekirja laiskasta ja elämäänsä tympääntyneestä keski-ikäisestä miehestä, joka löytää uuden elämän Intiasta, kuulostaa näin ennakkoon aika tylsältä kirjalta, mutta Mikael Bergsrandin Delhin kauneimmat kädet on rivakka luettava ja hauskasti kerrottu tarina. Minua vetosi kirjan kaunis kansi ja nimi ja takakansitekstin luettuani päätin kokeilla, että miten katkera mies saa uutta potkua intialaisista mausteista. Hyvin viihdyttävä tarina voitti keskinkertaisen idean.

Päähenkilö Göran saa potkut töistään, koska hän on menettänyt avioeronsa jälkeen työintonsa ja hän kuluttaa kaikki päivät paikallisen jalkapalloseuran kotisivujen keskustelufoorumilla. Hän on niin tympääntynyt, ettei vaivaudu edes osallistumaan keskusteluihin, mutta hän lukee kaiken, mitä muut fanit sinne kirjoittavat. Bergstrand on onnistunut kirjoittamaan oikeasti melkoisen pitkästyttävän hahmon, jotta kontrasti Intian lämmössä heränneeseen mieheen on mahdollisimman suuri.

Intiaan hän lähtee sattumalta, matkanjärjestäjäystävänsä houkuttelemana. Ensikosketus Intiaan on häkeltynyt. Luotaantyöntäviä puolet, korvissa soiva metakka, sinnetänne säntäilevät kauppiaat, lika ja painostava kuumuus lyövät kasvoille heti lentokoneesta laskeutumisen jälkeen. Niin erilainen on taaksejäänyt Ruotsi, ja teoksen kahtiajakoisuus korostuu entisestään. Tylsä mies Ruotsissa versus rakastunut ja rohkea seikkailija Intiassa. Mutta ennalta-arvattavuus ei käänny teosta vastaan, vaan tekee tarinasta lempeän.

Kirja on myös ennen kaikkea rakkautarina. Intiaan Göranin saa jäämään monella tapaa vaikea suhde intialaisnaiseen, mutta oikeastaan tämä on myös kertomus miesten välisestä ystävyydestä. Teoksen kiinnostavin henkilö on yhä äitinsä luona asuva vaatekauppias Yogi, joka etsii yhtälailla rakkautta, mutta ei ole katkeruuteen kangistunut. Parempituloisena ja elämänohjeita jakelevana hän on Göranille oiva peilauskohde. Ennakko-odotuksista huolimatta ero kotimaan ja uuden maan välillä eivät sysää muutosta liikkeelle, eikä edes pakollinen rakkauskuvio, vaan uudenlainen miehen malli.

Tarinavetoisuus imaisi mukaansa, viihdytti ja hauskutti. Ei tässä pyörää keksitty uudelleen, mutta teos oli hyvä muistutus siitä, kuinka erilaisia kirjoja kaipaan elämääni. Se on myös ihmeellistä, miksi eteenpäin kiitävä ennalta-arvattavuus pitkästyttää joissain kirjoissa, ja sitten hyvän tarinan imussa kaikki käänteet kelpaavat. Bergsrand on työskennellyt matkaoppaana ja tuntuukin, että moni kirjan kansiin päätynyt tarinanpätkä on napattu mukaan omilta matkoilta. Kirjassa on selkeä ja teemaan sopiva taitto, joka entisestään tekee lukemisesta miellyttävää.