Tarttuuko lukuhimo perheessä? Vai oletko talon ainoa lukutoukka? Minulla ei ole vielä lapsia, mutta uskoisin/toivoisin, että lukemisinto perityisi heillekin rakkaana harrastuksena, ajanviettotapana ja rentoutumiskeinona. Kirjat yhdistävät, ja erilaiset lukumaut mahdollistavat sen, että talosta löytyy monenkirjava joukko erilaisia teoksia.
Kirjablogin aloittaminen on edesauttanut sitä, että kirjakeskustelut ovat levinneet myös muualle lähipiiriin. Olen todistanut pienoista lukumanian leviämistä, ja on ihana seurata kuinka äitini on löytänyt kirjat uudelleen ja hän kirjoittaa omaan muistikirjaansa nyt luettuja teoksia. Sisareni on lukenut aina, mutta hänenkin tahtinsa on kiihtynyt tänä vuonna ihan uusiin lukuihin. Tänään vielä isäni soitti ja kysyi, että miten saisi Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan lenkkikaveriksi. Ihanaa! Lukuilo tarttuu, kun tästä on verkkokirjoittamisen myötä tullut julkista nautintoa.
Kaikkien lähisukulaisten yöpöytiä en kuitenkaan blogiini tuo, mutta naapuripöydän kuvasin erilaisen kirjamaun takia. Talon kirjastosetä kantaa töistä kirjoja kotiin, mutta ostaa myös ulkomaisista nettikirjakaupoista tietokirjoja. Pinon alimmaiset kirjarumilukset ovat uusimmat hankinnat Bookdepository.comista. Näihin lihaskuntokirjoihin päädyttiin mielenkiintoisesti Haruki Murakamin juoksukirjan Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta kautta. Juri luki kirjan parissa päivässä, ja heti iski varsinainen juoksu- ja kuntoiluvillitys tässä talossa. Pitkin kesää on laukottu pururadalla ja luettu erilaisia kuntoiluaiheisia kirjoja. Murakami-kuumekin on levinnyt ja pinon päällimmäinen Suuri lammasseikkailu on jokailtainen huvi (kuinka pitkään voi yhtä kirjaa oikeasti lukea, vaikka sitä lukisi lähes päivittäin!?).
Minua hämmentää vain, kuinka erilaisia lukijoita olemme. Mie ahmin kirjan toisensa perään, luen nopeasti ja harvemmin palaan samoihin kirjoihin. Juri lukee hitaasti ja nautiskellen. Selailee kirjoja, poimii sieltä täältä kohtia joita lukee. Palaa samoihin kirjoihin uudelleen ja uudelleen. Hän lukee mielellään myös runoja, erityisesti itämaisia käännösrunoja. Mie luen kirjan mielelläni alusta loppuun, kun Juri taas voi jättää kirjan kesken pitkiksi ajoiksi ja innostua lukemaan toista kirjaa, yleensä näin käy tietokirjojen kanssa.
Kysyin Jurilta tätä kirjoittaessani ja Jennin hyvä keskusteluavaus mielessäni, että lukevatko miehet helpommin miesten kuin naisten kirjoittamia kirjoja. Hän ei muistanut yhtään naiskirjailijaa, jonka teoksiin olisi itse tutustunut ja niitä lukenut. Ja tämmöinen ihminen suosittelee kirjastossa kirjoja asiakkaille. hmph. :)
tää oli hauska! :) täytyy osallistua tähänkin haasteeseen!
VastaaPoistaNo tänäänpäs on kyllä hauskojen haasteiden päivä :)
VastaaPoistaVoi kuinka mukavaa, että innostuitte. Minua hupsutti tänään ja mietin, et olisipa hauska kurkkia ihmisten yöpöydille. Kirjahyllykeskustelua avattiin jo Valkoisen kirahvin blogissa aiemmin.
VastaaPoistaMietin jopa, että olisin kuvannut noiden isojen ja rumien anatomy-kirjojen sisältöä, mutta en saata edes katsoa niitä. :D
Heh, miekin osallistun, vaikka mies ei ole mikään Lukija. Hänellä nyt kuitenkin on kaksi kirjaa yöpöydällä, joista toinen on minun ja toinen minun hänelle ostamani. :D
VastaaPoistaLapset ihan tykkäävät kirjoista, mutteivät selvästikään ole ihan äitiinsä verrattavissa määrin lukijoiden sukua. :)
Ihana ja hauska teksti! Minä osallistun tähän mutta vähän myöhemmin, yöpöytä kun on nyt hävityksen kauhistus ja kirjapino niin viitteellinen.
VastaaPoistaTuo toinen on lukenut nyt enemmän sarjakuvaa, mutta minä yritän muistuttaa että ottaisi bussiin kirjan mukaan :>
Pitääpä laittaa tämä kiva korvan taakse, vastaan jossakin muodossa syksymmällä :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaÄh, piti poistaa ensimmäinen kommentti päiviämääräsekoilun takia... Mutta siis hauska aihe, koitan napata kuvan lähipäivinä :).
VastaaPoistaMiehen yöpöydältä ei löydy kuin Fingerporia ja Bilteman kuvasto, joista ainakin ensinmainittu toki on laatuluettavaa. :) Ei, hän ei ole kirjaihmisiä ollenkaan, pojassa sentään saattaa edes jossain määrin olla ainesta. ;)
VastaaPoistaVoi, nämä yöpöytäkuvat ovat kivoja :D täytyy yrittää itsekin osallistua tähän haasteeseen.
VastaaPoistaHauska kirjoitus ja haaste! Minä en osallistu ainakaan heti kuvalla, mutta kommentti oli pakko jättää.
VastaaPoistaVoi miksi ne miehet eivät lue naisten kirjoittamia kirjoja?! ;) Kuten kävi aiemmin ilmi, en itsekään lue kauheasti miesten kirjoittamia, mutta luen silti jotain... Ja olen joskus blogannut siitäkin, että minun mieheni pitää ymmärtää lukemista, vaikkei itse niin kova lukutoukka olisikaan, eikä olekaan. Luulen, että molemmat tulisivat hulluksi, jos puoliso ei tajuaisi, että toisen pitää elää alati kasvavien kirjapinojen keskellä, lukea jatkuvasti ja puhua kirjoista.
Mieheni on kyllä viime aikoina kehittynyt hieman. :) Hän on alkanut käydä kirjastossa, on jo pari kertaa lukenut jotain kirjablogia ja eilen aloimme lukea ääneen erästä kirjaa - ja nyt juuri huomasin, että hahah, sepäs onkin naisen kirjoittama kirja, nimittäin Doris Lessingin.
P.S. Tällä hetkellä miekkosen yöpöydällä olisi vino pino aikakauslehtiä ja joku Stephen Kingin kirja ja sota-aiheinen (?) enkunkielinen tietokirja. Minun pöydälläni on niin paljon kirjoja, etten osaa luetella niitä...
Hauska haaste! Tätä täytyykin miettiä. Usein mieheni yöpöydällä ei ole mitään, koska mies nukkuu kuopuksemme huoneen lattialla (joo, raukkaparka, tällaista se on usein lastenhuoneen lattialla), mutta hän kyllä lukee. Joko tosi laadukasta kirjallisuutta tyyliin Umberto Eco tai Jose Saramago tai sitten sellaisia kioskikirjamaisia fantasiasarjoja. Täytyypä miettiä tätä yöpöytäasiaa omaankin blogiini. :)
VastaaPoistaHilpeä :D
VastaaPoistaEn jaksa tästä omaa blogijuttua vääntää, kun miehen yöpöydällä harvemmin on yhtä useampi kirja. Silti hänellä on vähintään yhtä kova lukutahti kuin minulla. Meillä on osin sama ja osin eri maku. Fantasia putoaa molempiin, samoin osa toimintakirjoista. Mies lukee historiallistakin romaania, mutta esim. Kaari Utrio ja Raija Oranen eivät käy xD
Stephen King on yhteinen fanituksen kohteemme
Naiskirjailijoita olen minä hänen maailmaansa tuonut ja välillä se kaduttaa; arvatkaa vaan kuka hamstraa Sookie-kirjat meillä ekana?! En ikinä olisi uskonut... Samoin Kate Mossen kirjoista mies piti ja tietysti Potterit on luettu (moni unohtaa J.K. Rowlingin olevan nainen!).
Meillä lapsikin (7v.) lukee, onneksi. Ja nyt alkaa olla se vaihe, kun iltasadun lukeminen jää meiltä vanhemmilta pois. Hän haluaa lukea itse.
Suosiossa on lähinnä sarjakuvat (Akut, Star Wars), mutta ääneen luettuna Risto Räppääjä, Kotikadun Konsta ja Lasse -kirjat ovat olleet suosiossa.
Kiitos kaikille vastauksista. Ihana, että tämmöiset yöhupsuttelut keräävät myös ihania kommentteja.
VastaaPoistaLaitoin facebookkiin tästä linkin ja iloiseksi yllätyksekseni eräs tuttavani (mies, rumpali, Linnea-kujerruksia blogissa arpoo heidän levyjään:
http://pigeonnaire.blogspot.com/2011/08/suuri-levyarvonta.html)
kirjoitti, että hän taitaa lukea suomalaisista kirjailijoista enemmän nais- kuin mieskirjailijoita.
"Aloin itse miettimään, että olenko itsekään kauheasti naiskirjailijoiden tuotoksia lukenut. Tuli nyt heti mieleen nimet Leena Krohn, Kirsi Kunnas (ne ei lapsille tarkoitetut runot), Eeva-Liisa Manner, Virginia Woolf, Anna-Leena Härkönen ja sitten tuolta varhaisnuoruudesta Margaret Weis. Että yhdellä mutanttikädellähän nuokin näköjään laskee. Tosin nuo kaikki ovat oikeastaan olleet todella hyviä ja esimerkiksi Krohnilta olen lukennut useamman kirjan.
Ja nyt sitten tuli tietysti mieleen vielä Tove Jansson, Astrid Lindgren ja J.K. Rowling :)
Ainiin, Sofi Oksanen totta kai. Tosin en Puhdistusta vaan Stalinin lehmät"
Minun miehellä ei ole edes yöpöytää, saati kirjoja sillä! No, kyllä hän silti lukee, lähinnä valokuvaukseen liittyviä lehtiä ja kirjoja ja jonkun romaaninkin silloin tällöin.
VastaaPoistaOma yöpöytäkirjahyllyni olisi nyt aika hyvässä kunnossa, kerrankin se ei pursu yli äyräidensä.
Tyttäreni olivat innokkaita lukijoita pienempänä, mutta nyt teini-iässä ei taida oikein aikaa riittää kirjoille. Uskon kyllä, että rakkaus lukemiseen palaa kun ikää karttuu ja elämä tasoittuu.
Hanna, vastasin juuri Sweetest Blog -tunnustukseen ja lähetin sen seuraavaksi sinulle!
Miehellä ei ole yöpöytää, kirjat ovat laatikossa sängyn alla. Siis jumalattoman isossa laatikossa. En tiedän mitä mies tykkäisi bloggauksesta. Hänellä nimittäin on ainakin 50 osaa jotain 60-luvun heikohkoa scifikirjaa saksaksi. Juu-u, kyllä saksaksi :) Mies on aikoinaan asunut Saksassa ja päätti tehdä jotain rapistuvalle kielitaidolleen. Aluksi luki hitaasti ja sanakirjan kanssa. Ehkä enää 10 kirjaa jäljellä.
VastaaPoistaKateeksi käy se, että mies pystyy nykyisin lukemaan kirjoja 4 eri kielellä.
Mäkin ltahdon tarttua tähän! :) Taidan laittaa sekä oman että miehen pinon, noin niin kuin vertailun vuoksi.
VastaaPoistaTähän on osallistuttava, ehkä jo tänään:)
VastaaPoistaSinulla noita ideoita riittää :) En nyt osallistu muuten kuin kommentoimalla tähän.
VastaaPoistaMeillä mies lukee paljon vähemmän kuin minä, mutta Villasukkalapset ovat kovia "lukemaan". Kirppu-neiti osaa jo kaikki kirjaimet ja kirjoittaa useita sanoja. Odotan innolla sitä päivää kun hän oppii lukemaan! Ja Piipero-neitiäkin kirjaimet ja kirjat kiinnostaa. Aavistelen heistäkin tulevan lukutoukkia <3
Miehellä ei taida yöpöydällä olla kirjoja... Minä monesti suosittelen hänelle lukemista, mm. Stephen King ja Thomas Harris on yhteisiä suosikkeja. Tällä hetkellä hän taitaa lukea Stephen Kingin Liseyn tarinaa. Minulla se on vielä lukematta, en sotke lukujärjestystäni ;)
Minun mies luki ennen tuota nykyistä, vaativaa työtään aika paljon. Kingiä, Koontzia ja super paljon fantasiaa: R. Jordania..D. Eddingsiä...M. Weissiä jne. Nykyään hän lukee aika hitaalla lukutahdilla, ja hänen yöpöytätasolleen ei ehdi kertyä minkäänlaista pinoa. Nyt on joku fantasiakirja kesken.
VastaaPoistaMeilläkään ei miehellä ole yöpöytää... mutta kirjoja kyllä lukee. Viime aikoina pääasiassa agenttikirjallisuutta(vai miksi Tom Clancyn ja kumppanien kirjoja oikein luokittelisi ?)
VastaaPoistaMeillä lukuintoa on yritetty oikein urakalla tartuttaa ja periyttää, mutta vähän kivikkoista on tie ollut, kuten blogiani lukevat lienevät aina välillä huomanneetkin... On siis perheenjäseniä, jotka vaikuttavat täysin immuuneilta lukuinnostuksen suhteen.
Mahtava aihe, jonka taidan jättää tällä kertaa vain kommentoinnin varaan (paitsi jos muistan vielä ens viikolla..): mies lukee tällä hetkellä rakennuskirjoja. :-/ Niitä kuluu, paljon muuta ei sitten kulukaan - just kyllä annoin lukuun Karo Hämäläisen Erottajan, jota piti kiinnostavana, mutta rakennusprojekti taitaa mennä kaunon edelle.. Mun yöpöytä on sitten luku sinänsä, mutta ei mennä siihen, kohta en mahdu sekaan nukkumaan.
VastaaPoistaIhan hirveästi en tosin kotona kaipaakaan kirjakeskustelua - kun puhuu töissä kirjoista ja bloggaa niistä, niin tavallaan tietty kiintiö tulee täyteen. ;)
Minä en harmillisesti voi tähän osallistua, sillä vaikka puoliso löytyy, niin ei se lue! Ukko tosin kumoaa sen ennakkoluulon(i), että vain kaunokirjallisuutta lukevat ovat sivistyneitä. On fiksu, analyyttinen ja yleissivistynyt, ei vaan välitä lukea fiktiota.
VastaaPoistaViimeisin kokonaan luettu kirja hänellä oli Stereo-opas vuodelta 1968, ostin sen lahjaksi divarista. Kirjoittajana vieläpä Seppo Heikinheimo. Hifisti-mieheni arvosteli kovasti Heikinheimo-vainaan teknistä ymmärrystä, mutta oli kirjasta se ilo, että siinä esiteltyjä laitteita tulee välillä vastaan Helsingin hifi-liikkeiden näyteikkunoissa.
Sinänsä lukeminen ja hifistely sopivat hyvin yhteen pariskunnan harrastuksiksi, kumpikin ymmärtää jos toinen nysvää omassa nurkassa eikä kuule eikä näe mitään, kun on niin keskittynyt siihen omaan juttuunsa.
Loistava haaste! Täytyy käydä papparazzina urkkimassa puolison yöpöydän lähettyvillä. Kyllä siellä jotain kirjoja on... ;)
VastaaPoistaHauska! Näin tämän Kirpulla ja halusin katsoa, onko tämä kaikille. Minä ainakin osallistun, jos vain kuva, jonka äsken otin onnistuu. Kerron sitten, mitä meillä mies lukee ja milloin.
VastaaPoistaMinäkin kyllä palaan samaan kirjaan usien kuten miehesikin, mutta en minä ainakaan hyvää kirjaa kesken voi jättää. Tämän blogin myötä on tullut tosin se outo ilmiö, että kun kohtaan 'jumin' aloittelen yhtä ja toista ja annan sitten katsoa, mikä lähtee viemään. Toinen lukurytmiin vaikuttava seikka on tietokirjat, sillä en halua/jaksa lukea kiinnostavaakaan tietokirjaa yölukemiseksi eli vien tietokirjan rinnalla yleensä jotain muuta ihan erilaista teosta.
Kävin jo Leena luona tähän kommentoimassa ja tulin vielä tänne idean äidin luo ;)
VastaaPoistaMeillä mies kyllä lukee, suosikkeja on suomalainen (miesten kirjoittama!) proosa, muun muassa Hotakainen, Tervo, Nousiainen, Westö. Hänen suurin suosikkinsa on kuitenkin Paul Auster, jolta uutuudet on heti luettava alkukielellä. Omaa postausta tästä en nyt saa kun yöpöytämme ovat vielä muutaman päivän eri osoitteissa, ja tässä osoitteessa oleva on tyhjä ;(
Mitäs me naiset ihmettelemme noita miesten lukemisia, hehän eivät tarvitse edes keittokirjaa ja ovat silti meitä naisia parempia ruuanlaittajia -mukamas, sitten ovat parempia partureita - kuulemma. Samat opinnot suorittaneelta mieheltä riittää aikaa oppia "siinä sivussa" muutakin. Miehen pohdinnat ovat ihan muualla, kuten lenkkitossuissa, pelikavereissa ja huumorin harrastamisessa. Missä näet pari, kolme miestä juttelemassa, ellei jo kuulu naurunrähäkkää ja mahdottomia mutkisteluja kehon kielessä. Nuorena ajattelin miesten minulle naureskelevan, kun tuollaisen kaverikimpun ohi kävelin, vaan vasta vanhana olen tajunnut, etteivät varmaan edes huomanneet ohikävelyäni.
VastaaPoistaOlen pikkasen kateellinen miesten helpon tuntuiselle elämänjuoksulle.