Anne Tyler: Nooan kompassi
Otava, 2010
Noah`s Compass, 2009
Suomennos: Jaana Kapari-Jatta
Sivuja: 286
Kansi: Katja Kaskeala
Mistä: äidin kirjahyllystä
En ole aiemmin lukenut Anne Tylerin teoksia, mutta olen kuullut ja lukenut hänen kirjoistaan paljon hyviä arvioita. Olen aikonut lukea hänen kirjojaan jo pitkään, ja kun satuin huomaamaan pari hänen teostaan äitini kirjahyllyssä, ajattelin tutustua niihin vähän. Tämä kirja päätyi luettavakseni kuitenkin mitä kummallisemmasta syystä. Tarkistaessani kirjan ilmestymisvuotta copy-sivulta löysin huolimattomuusvirheen, joka jostain syystä hymyilytti minua niin paljon, että aloin lukea kirjaa sitten saman tien. "Lainauksen A. A. Milneltä sivulla xxx suomentanut Ville Repo." Tähän väliin on pakko tunnustaa, etten sitten muistanutkaan lukemisen aikana tarkkailla tuota mystistä kolmen äksän sivua, sillä kirjan hidastempoinen, vakavamielinen ja niin todellisen tuntuinen tarina vei mennessään.
Nooan kompassi muistuttaa lukemiani Carol Shieldsin kirjoja, sillä Tyler kuvaa yhtä tarkkanäköisellä lempeydellä ihmisiä ja perheitä. Päähenkilö Liam on koskettava henkilö. Ja niin monimuotoinen, vaikka hän onkin näennäisen tylsä hahmo. Arjen ja arkisten asioiden kuvaus on hyvää ja niin todentuntuista, etten osaa oikein edes sanallistaa, miksi pidin kirjasta niin paljon.
Liam on 60-vuotias opettaja, joka on saanut juuri potkut ja hän joutuu muuttamaan pienempään asuntoon laitakaupungille. Ensimmäisenä yönä hänen asuntoonsa murtaudutaan ja Liam pahoinpidellään niin pahasti, ettei hän muista tapauksesta mitään. Hän on ollut kahdesti naimissa, ensimmäinen vaimo teki itsemurhan ja toinen vaimo, Barbara, ja kolme tytärtä pitävät Liamista omalla tavallaan hyvää huolta. Liam kokee itsensä yksinäiseksi, ja tämän tunteen kuvauksessa kirjailija on erityisen taitava. Liam tuntuu minustakin yksinäiseltä ja tunsin sääliä tuota passiivista miestä kohtaan, vaikka koko kirjan aikana hän ei ole monellakaan sivulla yksin. Koko ajan hänen ympärillään on lauma naisia, ja vaatimuksia, läsnäoloa, ristiriitoja, rakkautta.
Kirja ei tarvinnut suuria juonenkäänteitä, dramatiikkaa, lukijaa yllättäviä kiepautuksia. Ihmissuhteet ja arkisuus tekivät kirjasta erikoisen kiehtovan. Kirjan takakanteen on lainattu ote jostain Turun Sanomien arvioista, jonka voin tämän kirjan perusteella allekirjoittaa täysin: "Anne Tyler kirjoittaa ihmisistä, jotka perheen parissa haaveilevat pois pääsemisestä ja poissa ollessaan potevat koti-ikävää."
Nooan kompassi sopii siinäkin mielessä lukutilanteeseeni ja loma-aikaan, että tavallaan mikään ei ole ihanampaa kuin viettää vähän enemmän aikaa perheen kanssa, mutta kuitenkin kaikki kaipaavat myös niitä omia rutineitaan ja rauhaansa. Liamin yksinäisyys on tämänkaltaista, hän haluaa olla perheensä kanssa, mutta samalla se on niin kovin uuvuttavaa. Hänellä on painolastinaan vielä vanhat huonot päätökset, jonka vuoksi hänellä on kaikkiin tyttäriinsä erillä tavalla vaikea suhde. Liam kärsii myös pahoinpitelyn aiheuttamasta traumasta. Mutta kun hän rakastuu naiseen, joka toimii toisen miehen apulaisena ja muistina, alkaa hän hahmottaa elämästään monia asioita, jotka ansaitsevat hänen huomionsa ikävää tapausta enemmän.
Nooan kompassi on arkisen kaunis perheromaani. Tarina käsittelee myös ikääntymistä, työelämän muuttumista, avioeroja sekä muistin ja muistojen tematiikkaa. Aion ehdottomasti lukea Tylerin kirjoja tänä vuonna lisää.
Onpas kirjassa jotenkin mukavan oloinen kansi, tosi seesteinen.
VastaaPoistaMinä olen lukenut Tylerilta yhden kirjan, joka oli ihan ok, mutta ei juuri muuta. Sen vuoksi on ottanut aikaa tarttua uudelleen Tyleriin, vaikka yksi hänen kirjoistaan odottelisi lukemattomana hyllyssä. Mutta ehkä tämän sinun postauksesi siivittämänä voisin antaa ainakin toisen mahdollisuuden kirjailijalle :)
Seesteinen on myös kirja, haluan lukea kirjailijalta lisää, sillä olen nyt kuullut, että tämä on hänen kirjoistaan vielä kaikkein "huonoin". Äidin hyllyssä olisi vielä Pyhimys sattuman oikusta.
PoistaMinä olen lukenut viisi Anna Tylerin kirjaa, joista parhaiten on jäänyt mieleen Amerikan lapset, jossa käsitellään useampaa teemaa: mm. kansainvälistä adoptiota, maahanmuuttoa, amerikkalaisuutta ja perhesuhteita. Siinä oli jotain koskettavuutta. Ehkä nimenomaan Tylerin tapa käsitellä ja tuoda kaikissa kirjoissaan esille teemana nuo perhesuhteet, on se jokin niissä. Eihän ne kirjat mitään suuria hurmoksellisia elämyksiä tai kokemuksia anna, mutta ei ne nyt huonojakaan ole.
VastaaPoistaSirpa
Sirpa, minullakin taitaa muuten olla tuo Amerikan lapset omassa hyllyssäni tai sitten olen nähnyt sen niin monta kertaa kirjastossa, että sekoitan. Kansi on silti tuttu, saan sen nytkin päähäni.
PoistaPerhesuhteista luen mielelläni, ja voin uskoa, ettei monikaan näistä ole mitään hurmoskirjallisuutta, vaan nimenomaan lohtua, kuten alla on hyvin sanottu. :)
Hyvä päätös! Tylerin tuotanto jakaantuu mielssäni niihin kirjoihin,jotka jäävät ja joihin palaa ja sitten niihin ihankivakirjoihin,jotka saavat lähteä kiertoon. Noan kompassin laitoin aikoinani kiertoon. Suosittelen voimakkaasti seuraavaksi "Elämän tikapuilla" ja / tai "Pyhimys sattuman oikusta." Carol Shieldsiltä on kaksikin kirjaa hyllyssä,mutta aina olen jostain syystä sivuuttanut ne. Kuitenkin olen törmännyt tuohon samaan vertaukseen Tylerin kanssa. Tänä vuonna...
VastaaPoistaTäytyy tosiaan tutustua Tyleriin enemmän, olen koko ajan ajatellut, että hän on jotenkin kovin viihteellinen, mutta ainakaan tässä ei sellaista kutinaa ollut. Ainakin tuo Pyhimys on helppo saada käsiini, joten sen luen pian. Carol Shieldsiäkin pitäisi minun lukea enemmän. Mie en ole törmännyt tähän vertaukseen (tai en muista sitä), mutta en usko olevani kovin uniikkikaan tämän yhteyden kanssa.
PoistaOlen lukenut sekä Shieldsiä että Tyleria ja olen ihmetellyt heidän yleistä pitämistään samantapaisina. Pidän Shieldsistä, mutta Tyler on minusta Shieldsiin verrattuna kovin tavanomainen. Olen lukenut Tylerilta kolme kirjaa, mm. tämän Nooan kompassin. Lukemistani pidin eniten kirjasta The Beginner's Goodbye.
VastaaPoistaEn tosiaan muistanut/tiennyt, että kirjailijoita pidetään samankaltaisina, minulle tuli vain sellainen tunne, kun luin kirjaa. En ole Shieldsiäkään vielä tarpeeksi lukenut, mutta kaikkia näitä lukemiani kirjoja yhdisti sellainen tarkkanäköinen arjen kuvaus. Paljon kirjoissa ei tapahdu, mutta silti juuri tarpeeksi. Nooan kompassi taitaa olla tosiaan näitä vähiten pidettyjä, mutta ensimmäisenä kirjana se viehätti minua kovasti.
PoistaEn ole tainnut itse lukea Tylerilta mitään, vaikka meillä on aina ollut äidin hyllyssä hänen kirjojaan. Voisin kyllä kokeilla, aina ei tarvitse olla kauheaa käännemyrskyä jotta kirja voisi olla kiinnostava. Ilahduttavaa.
VastaaPoistaSamiksia siis oltiin, en ollut miekään lukenut. Äitien hyllyistä löytyy vaikka mitä aarteita, paljon sellaisia, jotka huomaa hyviksi ja tunnistaa vasta sitten, kun niistä on blogeissa puhuttu.
PoistaMinulle Tyler on suht uusi tuttavuus, mutta kyllä jollain lailla pidän, kun viime talvena useammankin häneltä luin mutta en tosin juuri tätä (tuotanto on aika mittava). Ovat juuri sellaisia arkisen kauniita, kuten mainitsit. Joku on käyttänyt termiä lohtukirjallisuus.
VastaaPoistaLohtukirjallisuus on hyvä termi. Minua liikutti päähenkilön yksinäisyyden kuvaus valtavasti, vaikka hän ei edes ollut niin yksinäinen. Omassa todellisuudessaan varmaan hän kuitenkin sellainen oli. Hyvä ihmiskuvaaja yhden kirjan perusteella tämä Tyler.
PoistaMulla menevät aina sekaisin, Shields ja Tyler, paljon samaa, arkisia aiheita ja ihmisiä, koskettavia ja todentuntuisia kokemuksia ja elämänviisautta. Tyler ehkä astetta viihteellisempi (koukuttavampi, juonivetoisempi, huumoripitoisempi, lavertelevampi?), Shields tiiviimpi, älyllisempi. Pitäisi tehdä jokin vertailutaulukko näistä, erot varmaan kävisivät selvästi ilmi, kun asiaa oikein lähtisi tutkimaan. Mutta pidän kovasti molemmista, ja lohtukirjallisuus on tosiaan hyvä termi.
VastaaPoistaolen lukenut Tylerilta Hengitysharjoituksia, Amerikan lapset sekä Elämän tikapuilla ja totta, niissä on jotain samaa kuin Shieldsillä, kun muistelen. Shieldsin tyyli vetoaa minuun pikkuisen enemmän, hänen tarkka vähäeleisyytensä...
VastaaPoistaMinulle Tyler on hyvänmielen luottokirjailija. Hänen kirjoihinsa tarttuessani tiedän odottaa lämpöä ja perhesuhteita, jotka tuudittavat sellaiseen mukavan pehmeään lukuoloon :) Harvoin Tyleriä silti tulee luettua, Nooan kompassiakaan en ole lukenut.
VastaaPoista