Emmanuel Carrère: Viikset

Emmanuel Carrère: Viikset
Like, 2006 (2.painos. Kirja ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran 2002)
La Moustache, 1986
Suomennos: Kristina Haataja
Sivuja: 154
Mistä: kirjastosta
Ranskalainen pienoisromaani

Muutaman viikon aikana olen törmännyt Emmanuel Carrèren nimeen siellä täällä. Viikset-pienoisromaania on itse asiassa suositeltu vielä kahteen eri otteeseen suoraan, ja olen lukenut kirjasta ja kirjailijasta mainintoja toisten facebook-keskusteluista. Kaikki ihan sattumanvaraista mutta aivan kuin kirja olisi täsmäpommittanut itsensä minun luettavakseni. Siispä eilen riensin kirjastoon juuri ennen sulkemisaikaa ja toivoin, että kirja löytyisi hyllystä. Tämän voisi lisätä yhdeksi ihmeeksi, että lähikirjastoni karsitusta kirjavalikoimasta vielä jotain löysin ilman ennakkovaraamista.

Ennakolta tiesin kirjasta vähän, mutta sen aihe oli alkanut kiehtoa mieltäni. Samainen aihe sitten teki lukemisesta oikeasti hauskaa.

Mies päättää yllättää vaimonsa ja ystävänsä ja ajaa ennen illallista viiksensä pois. Hän ajaa kahdesti päivässä parransängen pois, mutta viiksiinsä hän ei ole koskenut. Häntä huvittaa tämä yhtäkkinen mielitekonsa, vaikka hän näyttääkin omasta mielestään kovin kummalliselta ilman viiksiä. Ruskettuneilla kasvoilla valkoinen, paljas iho nenän alla näyttää naurettavalta. Vaimo ei kuitenkaan sano mitään, eivätkä ystävätkään mainitse miehen muodonmuutosta mitenkään.

"Etkö huomannut mitään? mies kysyi kuitenkin.
En. En ole huomannut mitään, ja nyt saat selittää mitä minun olisi pitänyt huomata?
Tämähän on mieletöntä, mies ajatteli kuullessaan naisen päättäväisen, lähes uhkaavan äänensävyn, aivan kuin tämä olisi päättänyt asiastaan varmana järjestää kunnon kohtauksen."

Onhan se nyt ihan kummallista, ettei kukaan näe muutosta ja mies epäilee vuoroin vaimon tekevän hänestä pilaa tai tulleen hulluksi, vuoroin omaa mielenterveyttään tai että häntä vastaan suunnitellaan jotain. Käänteitä riittää, ja yllättävien havaintojen myötä pyrin miehen mukana ratkaisemaan mysteeriä ja pallottelin eri vaihtoehtoja. Onko kyse muistikatkoksista, mielenterveysongelmista, vainosta, harhasta vai vainoharhasta.

Miehen nimeä ei mainita, mutta lukija on ihan miehen tulkintojen, muistikuvien ja järkeilyjen varassa. Tieto tulee häneltä, mutta hän on samalla myös mahdollisimman epäluotettava tarinaa kertomaan. Onko hänellä ollut edes alun perin viiksiä? Kuinka herkullisen pieni mutta nerokas idea, ja hyvin koukuttavasti Carrère tarinaa kuljettaa.

Wikipedian mukaan kirja luetaan fantasiakirjallisuuteen. Minulle kirjasta tulee kuitenkin mieleen toisen ranskalaissatiirikon, Marie Darrieussecqin Sikatotta. Samalla tavalla yliluonnollinen selittää luonnollista. Tai ainakin huvittaa lukijaa ja saa innostumaan hyvästä kirjallisuudesta.

Viikset on jotain oikein hyvää ja salaperäistä. En ole varmaan koskaan varma, mitä siinä oikein tapahtui, mutta jos asiat jäävät kiinnostavalla tavalla auki ja lukukokemus on niin hyvä, etten olisi millään malttanut nukkua välissä, niin minun kirjoissani kirja on erinomainen.

Luru on katsonut myös filmatisoinnin, Jenni luki viikonlopun aikana kolme Carrèren teosta ja piti tästä kirjasta eniten, Hreathemus kuvaa osuvasti, kuinka tässä kirjassa ei ole yhtä oikeaa tulkintaa.