WSOY, 2013
Walpurgistag, 2011
Suomennos: Jukka-Pekka Pajunen
Sivuja: 500
Kansi: Anna Makkonen
Mistä: arvostelukappale
Saksalaista proosaa
Berliinissä vietetyn kesän jälkeen tuntui erityisen ihanalta lukea Vappuaatto. Tuttuja paikkoja ja katuja, henkilöt ja tarinat aivan uusia. Annett Gröschnerin yhden päivän romaani on jaettu kymmeniin lukuihin, joissa seurataan eri henkilöiden elämää ympäri Berliiniä.
Romaani on niin runsas, että ennen kuin pääsee kellontarkasti kulkevasta kerronnasta selville, vähän huokailuttaa. Nimiä ja pieniä tarinoita siellä täällä, kunnes alkaa keksiä vihjeitä ja yhteyksiä tapahtumien välille. Lukemiseen tulee samanlaista jännitystä kuin palapelin kokoamisesta – selkäpiitä ei karmi, mutta on hauska saada "kokonaiskuva" selville.
Lyhyet kertomukset risteävät erilaisin tavoin. Henkilöiden elämää kuvataan kuin raportoiden, ja heidän kauttaan peilautuu muuttunut yhteiskunta. Kertomuksissa viitaataan Saksan historiaan ja samalla ollaan vahvasti nykyajassa kiinni.
Tapahtumat liittyvät päivään 30. huhtikuuta vuonna 2002, kaupunkilaiset valmistautuvat vappuaaton hulinoihin, poliisit mahdollisiin mellakoihin, ravintolat asiakaspaljouteen, asukkaat juhlimaan. Parisenkymmentä näkökulmahenkilöä näkyy päivänkulussa myös ammattinsa kautta; yksi heistä on pizzalähetti, yksi kaasumittarintarkastaja, yksi painonnostaja jne. Kaikki henkilöt ovat erilaisia, mutta heistäkin paljastuu pieniä palasia. Pidän tällaisesta, ettei kaikkea selitetä auki. Gröschnerin tyyli on kiinnostava: Kirjassa on paljon aineksia, mutta hän onnistuu kirjoittamaan sopivan minimalistisesti niistä. Hän on tarkka kuvaaja muttei änkkää "turhia" yksityiskohtia mukaan. Teksti on paikoin myös aika hauska.
Varsinainen päähenkilö on kuitenkin kaupunki, jota niin suuresti rakastan. Kirjan Berliini on eläväinen, kaoottinen, mystinen mutta myös arkinen ja tavanomainen. Samanlaisia elämän- ja tarinanvaiheita eletään päivittäin missä tahansa suurkaupungissa, mutta juuri Gröschnerin kirjoittamana niistä tulee kirjallisia, kiinnostavia. Berliini on sen verran erityislaatuinen kaupunki ja lähihistorian vaiheet niin vahvasti asukkaiden mielissä, tavoissa ja käytännöissä, joten monenlaiset kahtiajaot näkyvät ihan vain kirjan kanssa kaupunginosasta toiseen edetessä.
Pidän kovasti kirjan kannesta ja siitä, että mukaan on taitettu myös Berliinin kartta. En yleensä lue kirjojen kiitoslitanjioita, mutta tämän teoksen kohdalla niistäkin irtosi jotain kiinnostavaa lisätietoa. Gröschner oli aloittanut kirjansa kysymällä lehtien, radion, netin, julisteiden avulla ihmisiltä, mitä he tekivät vappuaattona. Hän sai yli sata vastausta, joissa kerrottiin päivän tapahtumista, säätilasta, poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta sekä henkilökohtaisesta voinnista. Näitä kertomuksia hän on käyttänyt apunaan kirjaa kirjoittaessa.
Kaipaan taas kovasti Berliiniin.
Ei kommentteja :
Uudet kommentit eivät ole sallittuja.